Vs: Itä-Länsi 2017
MieVaan sanoi:
No varsinaisesti Karjalan värit ovat kyllä punainen, valkoinen ja kulta kuten Karjalan vaakunasta hyvin käy ilmi.
Puna-Musta on savokarjalainen yhdistelmä mutta kun nyky-Suomen Karjalaksi mielletyt alueet ovat suurelta osin entistä Savo-Karjalaa niin nykykäytänne lienee parempi.
Vaakunan värit ovat punainen, valkoinen ja kulta. Karjalan tunnusväreinä kuitenkin yleisesti käytetään Karjalan liiton tunnusvärejä punaista ja mustaa, jotka ovat myös liiton lipun värit. Tuossa mustan sanotaan nykyisin merkitsevän surua Karjalan menetyksestä.
Punainen ja musta ovat olleet myös Viipurin kaupungin värit. Tästä taas tuli mm. viipurilaisen urheiluseuran Viipurin puna-mustien nimi. Seura piti värinsä, kun toiminta perustettiin uudelleen Helsingissä.
Virallisimmissa yhteyksissä väriyhdistelmä syntyi Helsingin yliopiston Savo-Karjalaista osakuntaa muodostettaessa - kuten MieVaan sanoi - otettiin Karjalan punainen ja Savon musta (Musta-keltaisesta).
Joten molemmat tulkinnat oikein...
---
Itse ottelu oli tyypillinen arvo-ottelu, mutta ei ollenkaan huonoimaista päästä: ulkopeli oli tiukkaa, juoksut vähissä ja pelaajat yrittivät hieman rohkeampia suorituksia (pelasivat enemmän omaan pussiin ja yleisön viihdyttämiseksi) kuin sarjapeleissä lupa on. Hyvin viime vuosien ottelut ovat kertoneet siitä, että miesten puolelle joudutaan olemaan tarkkana, ettei ulkopeli pääse liian hallitsevaksi. Arvo-otteluissa ulkopelistä ei heikkoa kohtaan tahdo löytyä, ja juoksujen tekeminen on todella vaikeaa.
Voittojuoksu tuli hienosti Kohosen bravuurilla. Tuo olisi jäänyt muiltakin lähes varmuudella hakematta, mutta alleviivasi myös sitä, että Puputti nopeus ei enää riitä tuollaisia palloja vakavasti tavoittelemaankaan.
Kosonen jäi harmittelemaan ohiheittoaan, pelin seuraaminen kärsi, ja seuraavassa sisävuorossa tuli nukahtaminen kakkospesälle. Tyyppiesimerkki siitä, miten ajatus pitää saada irti jo menneistä tilanteista.
Niko Korhosella tule pesille kaksi millimetrin tarkkaa ehtimistä. Tuomari näytti molemmat oikein, mutta siinä oli kyse sadasosan tarkkuudesta. Kämmenet juuri ehtivät pesäviivan päälle.
Ruuska oli loistava. Hänellä on tallella nuoren pelaajan ronski itseluottamus ja usko omiin kykyihin: vielä ei ole tullut epävarmuutta tuovia (kriittisiä) epäonnistumisia. Tosin hyvin harva nuori pääsee onnistumaan jo alussa putkeen. Sen kummemmin epäonnistumisia miehelle toivomatta, olisi urheilupsykologian kannalta mielenkiintoista seurata, miten Ruuska pystyisi pudotuspeleissä nousemaan, jos alle tulisi yksi huono ottelu 1-2 ratkaisevan virheen kanssa. Tuollaisissa tilanteissa useimmiten juuri ne kokeneimmat pelaajat ovat parhaita toipumaan.
No joo perinteet voi pitää kunniansa. Mitään jokeripaitaa ei Idän peliasusta pidä tehdä.