Se oli kahden vuoden tauon jälkeen eka livepeli Ukoskassa. Älkää ampuko, etäfani pääsee liian harvoin kotipeleihin, onneksi sentään vieraspeleihin useammin. Aloitan miinuksilla, jotta voi lopettaa positiiviseen.
Päivän miinukset:
- 1-3-tilanteen aktiivinen karvaus. Voisiko sen jo lopettaa, koska se ei ole yllätyksellinen, jos niin tekee jokaisessa pelissä. Määttä lyömässä, jolta pallo kyllä lähtee, joten on täysin Kauppisesta kiinni tuleeko palo vai juoksu. Ehkä ei tarvitsisi moisessa kohdassa riskeerata.
- Yleisömäärä, jotain 750. Ei pitäisi Imatralla olla varaa glory hunter-kulttuuriin, kuten vaikkapa Tampereella toimitaan.
- Tunnelma. Sitä muut täällä kehuivat, mutta omasta mielestäni oli todella vaisua kannustusta. Ei ennen vastustajan kopinnostoa viimeisellä tule painetta, käsiä lyödään yhteen lähinnä juoksujen jälkeen eikä musiikitkaan tuo oikein lisäboostia kannustukseen. Jos tämä taso on siis hyvä, niin mitä se tunnelma on huonoissa peleissä ollut? Pelottaakin ajatus.
Päivän plussat (muutamia nostaakseni):
- Kosonen, tietenkin
- Kopparipeli. Ei, ei Superin kärkeä, mutta on siellä onneksi jo enemmän hyviä kuin huonoja suorituksia. Itseluottamus kasvaa terveellä tavalla räpylän käytössä.
- Yllätysotot Löppösellä ja Surakalla. Ne nyt sattui vielä molemmat onnistumaan eli luultavasti se yllätyksellisyys onnistui. Vaikka ei olisivatkaan onnistuneet, niin nämä ovat mielestäni sitä raikasta yllätyksellisyyttä ja pisteet annan Toikalle näistä.
- Sikiö edelleen hyvä mailan pudottamisessa.
Kolme pistettä tuntuu varmasti pelaajistakin todella hyvältä. Luotetaan tämän tuovan sopivaa rentoutta ja itseluottamusta, jolloin Jymyjusseja vastaan on hyvä mahdollisuus kolmeen pisteeseenkin. Ei ne edelleenkää helpolla tule, mutta nyt alkaa olla aihiota jo.