Patova numerolla neljä ei pitäisi olla mikään kokeilu vaan itsestäänselvyys. Eteen Nurmio-Torppa-Kontio (varalla Pesonen/ Kyhyräinen). Patova on ollut selvästi Tahkon paras mailamies 2025. Hän osui palloon hyvin jo hallissa ja on nyt paitsi varmin kotiuttaja, myös hyvä kaikilla muillakin pesänväleillä. Hän kykenee myös lyömään erilaisia lyöntejä mukavan varmasti ja tarvittaessa säilyttämään tilanteita ilman katastrofeja, joita kaikille muille tulee liian paljon. Ja jos joku menee taas arviomaan pelaajien paremmuutta jonkin tilastoprosentin valossa, muistettakoon mitä ne on: Kärkkärit jaettuna tilastoon laitetulla yrityksellä. Esimerkiksi kun Ikonen paloi kotiin Patovan erinomaisella kumuralla Vimpeli pelissä, näkyy se Patovan prosenteissa, ei Ikosen. Patovan kotiutukset oli nyt 'vain' 2/3. (KL 33%) Olisi 3/3 jos kotiin olisi tullut kuka muu numerolla pelaava tahansa. Vastaavasti Ikosella näkyy 100% kun 2-3 vaihdot olivat muka 2/2. Todellisuudessa pelissä nähtiin etutilanteen purku, jossa Ikosella oli vaikeuksia osua palloon. Ei saanut kolmesta lyönnistä ensimmäistäkään kenttään. Kolmas lyönti varren yritys näytti hudilta, mutta tuomittiin onneksi laittomaksi. Ilmeisesti hipaisi. Näin palo vain Ikosesta, muuten olisi tullut vähintään kaksi. Mutta tämäkään ei jostain käsittämättömästä logiikasta kirjaudu yritykseksi, vaikka kumpikin etenijä etenee.
IPV pelissä Pesonen epäonnistui, kyllä. Kukaan ei varmasti toista mieltä. Mutta miksi ratkaisuksi huudetaan Ikosta numerolle kolme? Ensimmäisessä vrp Ikonen kopitti kentän tyhjäksi (Torppa ja Pesonen) koukittuaan lyönnin kopiksi. Koko ottelussa suoritti yhden kärkilyönnin! Ikosella on kuusi (6) 'onnistunutta' 2-3 vaihtoa koko kaudella. Näistä yksi on JoMaa vastaan 1-2 tilanteessa Niko Korhoselle lyöty, josta kyllä sai pisteen, mutta sinetöi samalla Tahkon häviön. (Takapalo ja toisen etenijän katoaminen varmisti häviön). Näillä näytöilläkö kolmoseksi?
Joku on täällä pohtinut kuka Tahkon pelaajista mahtuisi kärkijoukkueisiin. Ainut ilmeinen vastaus on Alanen. Omasta mielestäni Nurmio ja Torppa ehkä, mutta vain etenijäjokereiksi. Niemi ehkä ja Hiltunen vähintään kehittymään tulevaisuuden tähdeksi. Samat sanat sopii Lukalle. Tahkon joukkueen napa, puhutuin pelaaja ja kaiken huomion vievä Ikonen ei missään nimessä saisi pelipaikkaa kärkijoukkueissa. Ulkopeli ja jalat ilmeinen ongelma, mutta kun ei se 'vaarallinen lyöminenkään' ole entisellään. Ilmeisesti maine tulee jostain 2020 tai 2022. Jälkimmäisestäkin muistettava, että vaikka pelasi tuolloin numerolla neljä hyvin, oli edessä erinomainen nopea kärki Nurmio-Vikström-Huusko ja lisäksi erittäin isolla huomiomerkillä hyvä etenijäjokeri. Vierimaata käytettiin myös kärjessä Huuskon eteen. Eli Tahkolla oli tarvittaessa neljä nopeaa, joita käyttää ennen Ikosta. Ikonen vaihtoi runkosarjassa hyvin 2-3 väliä. Mutta se oli 2022. Syöttölinja oli vielä eri. Tykkietenijöiden Nurmio - Vikström vieminen juuri 2-3 välillä oli paljon helpompaa. KPL kaatui, mutta muistettava että lukkari ei siellä ollut samaa tasoa kuin nykyisin. Puhtimäkeä vastaan olikin sitten vaikeata.
Miksi Ikosen tehot eivät ole samat kuin 2020? Pitäisikö siirtyä jokeriksi? Syitä voi olla useita, mutta selkein ja ruudunkin läpi välittyvä on lyöntiliikkeen nopeus ja ketteryys. Ikosen paras lyönti on rauhallisesti rytmitetty kumura, eri variaatioina, myös lyhyinä pesien taakse. Hän pystyy lyömään ympäri kenttää ja pudottamaan taitavia yllättäviä pieniä. Mutta sitten tullaan ongelmiin. Matalaan nopeaan syöttöön hän ei kerkeä lyömään kumuraa, mutta ei oikein mitään muutakaan. Ikonen tulee rauhallisella perinteisellä askelluksella, vartalokierto tulee myöhään, kuten myös hartialinjan pudottaminen ylöspäin vasta lopussa. Se vaatii aikaa ja nopea nyppysyöttö vie kumuran pois, koska Ikonen ei kerkeä lataamaan. Jäljelle jää saumat ja rajat, sekä pienet. Mutta kun ulkokenttä tietää mitä lyöntejä on poissa, on jäljelle jäävien pelaaminen helpompaa. Ikosen käännöt eivät myöskään ole samalla tavalla leikkaavia tai yllättäviä kuten vaikka Kontion. Saumalyönneistä taas puuttuu Nisun, Roopen, Ruuskan tai Wahlstenin kilometrit. Erilaiset pystärit ja pomput puuttuu kokonaan. Hän on vasta 29 ja voisi kehittyä varsinkin lyöjänä vielä pitkään. Mutta ongelma on ettei näin ole tapahtunut vuosiin, ennemminkin päinvastoin. Mikä on motivaatio, entä valmennus?