Ihan fiksua on ollut tavoitella Tahkon sisäpeliin etenemiskykyä, kuten AYS antoi ymmärtää. Oikeastaan vasta nyt, kun katsoo taaksepäin, tämän kauden joukkue näyttää tästä näkökulmasta (yhdistyneenä lyöntitaitoihin) aika ongelmalliselta eikä sillä ollut realistisia mahdollisuuksia pelata kahdella tai puhumattakaan kolmella kärjellä. Nyt rakentuvalla joukkueeella sellaiseen pitäisi olla mahdollisuus, ja oikeastaan siihen on pakkokin mennä, koska sisäpelin osalta pelaajat vaikuttavat hyvin tasavertaisilta keskenään. Ei ole ehdottomia huippuja oikeastaan mihinkään rooliin (paitsi Nurmio, jos palaa toissa kauden tasolleen), mutta yhdeksikköön tarjolla olevat osaavat lyödä kaikki ainakin kohtuullisesti ja etenemiseen kelpaavat oikeastaan myös kaikki Ikosta ja varauksin Patovaa lukuunottamatta.
Pulmaksi ja haasteeksi on todettu nrot kaksi ja kolme. Muistaakseni
@Trone on kaipaillut kakkoseksi yli 70 onnistumisprosentin pystyvää pelaajaa, mutta luulen, että tuosta vaatimustasosta joudutaan hieman joustamaan. On hyvä huomata, että päättyneellä kaudella paljon (yli 80 yritystä) ykköskakkosväliä vaihtavista tuon rajan ylitti selvästi vain kolme pompunlyöjää ja lisäksi neljä muuta pelaajaa, mutta he vain juuri ja juuri tuon rajan yli (70-72%). Sitten paremmuusjärjestyksessä tulikin täällä usein kritisoitu Eskelinen 69 prosentillaan. Minulle ainakin riittäisi, jos joku ensi kauden joukkueesta pystyisi siihen, mutta haaste tulee siinä, että esim. Kontio ja Pesonen jäivät siitä 13 prosenttiyksikköä (ja Veeti Kettunen 19, yrityksiä hänellä vähemmän, eli 60). Toki tässä pitää huomioida, että Kontiolle nämä ykköskakkosvaihtotilanteet tuli pääosin jokerina eikä aina välttämättä parhaille etenijöille.
@Bout ehdotti tuolla aiemmin Nurmiota kakkoseksi. Itsellä on muistikuva, että sitä on joitain kertoja eri syistä viime kausina kokeiltu, mutta ei ole oikein toiminut, kun Nurmion lyöntivalikoima ei ole ainakaan toistaiseksi ollut kakkosen rooliin riittävän monipuolinen. Yllätyin kylläkin, kun nyt katsoin kauden -23 tilastoja, ja siellä Nurmion prosentti 1-2 välillä oli peräti 88, mutta siinä on huomioitava, että yrityksiä oli vain 18, mikä ei ole millään muotoa vertailukelpoinen tätä väliä paljon vaihtaviin.
Jos katsotaan nro kolmosen prosentteja kuluneelta kaudelta, niin sieltä löytyy paljon enemmän erittäin hyvillä prosenteilla operoineita pelaajia. Paljon (yli 70 yritystä) kakkoskolmosväliä vaihtaneista 11 pelaajaa ylitti 70 % rajan, heistä 8 vähintään 76 %. Ikosen luku oli 69 ja Toikan 62.
Haasteita siis vaihtolyöntipelaamisessa riittää noiden lukujen valossa, mutta toivoa antaa vaikkapa se, että Kontion prosentti ykköskakkosvälillä oli toissa kaudella 66, kun hänen roolinsa oli Jymyjusseissa hoitaa juuri tuota tehtävää (vaihtoyrityksiä huikeat 157). Siitä ei ole kuin 3 prosenttiyksikköä Eskelisen tämän (ja edellisen) kauden tasoon ja neljä sinne Tronen 70-kerhoon. Ja hei, Ikosen prosentti kakkoskolmosvälillä kaudella 22 oli 79. (!).
Pitäisi olla aika selvää, mitä asioita talven harjoituskaudella pitää erityisesti treenata.
