Juhannustauko on nykyisin aika nimellinen, mutta kai sitä jonkinlaisena väliarvion paikkana voi edelleen pitää. Siis joitain huomioita:
- Kauden alku meni kovia vastustajia vastaan, mikä tuntui silloin melkeinpä kohtuuttomalta, mutta oikeastaan pitempi putki on nyt ollut sarjan alemman kastin joukkueita vastaan. Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun tämän hetken sinänsä hyvää sarjasijoitusta arvioi. Alemman kastin joukkueet Hamina, Imatra ja Alajärvi on kohdattu jo kahdesti, Pattukin kerran. Kovimmista Sotkamo, Kouvola, Joensuu ja Kitee vain kerran, Kempelettä ei lainkaan, joten pelkästään noita vastaan pelataan vielä yhteensä yksitoista peliä. Niissä se taso tullaan mittaamaan.
- Alkukausi on ollut kovin ystävällinen myös vieraspelien suhteen, joita on tehty lähinnä vain lähimpänä oleville paikkakunnille. Kaikki pohjoisen reissut (yhtä Alajärven keikkaa lukuun ottamatta) on tekemättä, ja jos oikein olen katsonut, niin ainakin Sotkamoon ja olikohan Kempeleeseenkin joudutaan matkaamaan kaksikin kertaa. Oma erikoisuutensa on puolen Suomen reissu, jossa ensin ajellaan Sotkamoon ja sieltä seuraavaksi päiväksi Imatralle ja sitten vasta kotiin. Väsymys saattaa jossain vaiheessa iskeä toden teolla, ja kuten tunnettua rosteri on kapea eikä lepuuttamisille jää paljon mahdollisuuksia, ja vielä vähemmän jos tulee loukkaantumisia.
- Pelillisistä asioista on kirjoitettu täällä niin paljon, ettei niihin oikeastaan ole paljon lisättävää. Heikkoudet on heikkouksia ja vahvuudet vahvuuksia, ja molemmat on hyvin tiedossa.
- Parantamisen tarvetta sisäpelissä on kyllä aika rutkasti, mutta minkä verran siihen pysytytään - vai pystytäänkö - jää nähtäväksi. Aika ajoin kun peliä katsoo, suorastaan hirvittää minkäänmoisen jatkuvuuden puute hyvissä suorituksissa. Toisaalta joidenkin pelaajien pelaamisen tasoa joiltakin aiemmilta kausilta muistellen sitä hyväntahtoisesti haluaa ajatella, että josko useampi pelaaja nousisi vielä parhaimmalle tasolleen.
- Pelinjohtokin on näyttänyt karvansa, ja siitä voi varmaan olla useampaa mieltä. Kyllä se vähän jäntevämpää on kuin viime kaudella, mutta kysymysmerkkejäkin on paljon. Peluutusta - esim. sitä, miten varmistellen pyritään menemään lyöntijärjestys läpi riskejä vältellen heti kun yksikin palo on tullut alle - voisi kai kutsua inhorealistiseksi.
-Säiden puolesta kauden alkupuoli on ollut täydellinen vastakohta viime kaudelle. Silloin oli ihanteelliset olot katsojien kannalta oikeastaan kaikissa peleissä, nyt päinvastoin. Sääliksi käy seuraa ja taloudesta vastaavia.