Koko kautta tarkastellen sisäpeliä kuvasti varovainen pelityyli, kärki ei saanut ( tai uskaltanut?) yrittää kuin yhden lyönnin ja sitten koppia. Meiltä puuttui sellainen ” varma ” kentälle menijä. Useata yritettiin ja päädyttiin sitten lopulta Muuruun, joka asennoitunut kuitenkin harjoituskaudella vaihtajaksi. Vaikka tilastot kertovatkin paljon, Heme ei onnistunut samalla tavalla kuin edellisenä kautena, tuli liikaa laittomia pomppoja ja sitä myöten takapaloja.
Eliaksen näpyt purivat ajoittain, vain kakkosrajaan. Ja olivat kauden aikana vastustajan aavistamia. Onneksi lyöntivalikoimassa oli myös linjalyönnit.
Tonon mukaan tulo herätti HP:n ja peli alkoi kulkea. Finaalisarjoissa Tonon vaarallisuus jollain lailla katosi, ehkä jalka-/selkävaivat vaikuttivat. Tonolle Tuuva antoi ehkä liikaakin läpilyöntimahdollisuuksia, kun olisi voitu keskittyä enemmän takapesien täyttöön. Toki Tono vaihtoi hyvin myös. Ulkona hän oli liimanäppi ja halllitseva pelaaja, ehkä loppupelejä lukuunottamatta.
Jokeriosasto hoiti hommansa kiitettävästi silloin kun oli ruokaa. Rättö oli vaarallinen tykittäjä. Lese naputteli myös hyvin, toisinaan toki liikaa rutistusta havaittavissa.
Konsta Saarilehto oli minullee pienoinen pettymys. Ei saanut oikein kunnon roolia joukkueessa. Kentälle meno oli vaikeaa. Ei saanut Tuuvalta luottoa.
HP:n ulkopeli saa minulta kiitosta. Liikkui hyvin. Räpylävirheitä toki tuli, heikoin osa ja ehkä yksi finaalisarjan ratkaisu oli takakenttä, jossa oli luvattoman paljon aukkoja.
Rämet ja Kalmari pelasivat koko kauden hyvin, parantaen kauden mittaan, Rämet ulkona ja Kalmari erityisesti lyöntipelissä.
Oli ilo katsoa Elias Lahden kehitystä kauden aikana. Pelejä tuli aikamoinen liuta, mutta jaksoi puurtaa loppuun asti. Voimaa heittoihin kaivataan. Olisi kypsä Superiin jo nyt. Lyöntivoima myös riittää. Ja kehitystä tapahtunee taas tulevana kautena. Tärkeä pelaajaa HP: lle lähivuosina.
Koskelainen ja Erik Lahti pelasivat hyvän kauden. Heittotyöskentely parani edellisestä kaudesta, tosin vastustajat olivat myös köykäisempiä. Räpylä piti. Finaalisarjoissa näytti toisinaan siltä, että lyhyillä vastustaja sai helppoja vaihtoja ( vai oliko näpyt sittenkin hyviä🤔).
Tuuva sai Haminan kokoonpanon loppukauteen lopulliseen kuosiinsa erinäisten kokeilujen jälkeen. Hän toi peliin toisaalta yllätyksellisyyttä, mutta toisaalta peluutti joukkuetta ehkä liiankin konservatiivisesti eli ei antanut pelaajille oikeuksia riskeihin, Tonoa lukuunottamatta. Tuuva olisi oivallinen pelinjohtaja ensi kaudellekin, mutta taitaa siirtyä toisaalle.
Kaiken kaikkiaan HP:lta odotukseni ylittävä kausi. Tavoite, joka jäi alkukeväästä hivenen epäselväksi, saavutettiin ja ylitettiin. Taso ei kuitenkaan riittänyt nousuun. Oli ehkä HP:n onni, että toinen joukkue jäi ykköseen. Kehitytään siellä ja noustaan ensi vuonna💪.