Kokeillaan tällaista vaikka en hyvä tällaisessa olekaan. Kausi paketissa. Runkosarjassa kaksi kuukautta pääsääntöisesti hyvää/erinomaista pelaamista ja sitten lähes kaiken tekemisen romahtaminen pariin loukkaantumiseen ja Ahosen kotiinkutsun myötä ja melkolailla karmeaa suorittamista yksi kuukausi runkosarjassa ja edelleen sekavaa peliä pudotuspeleissä.
Työt haitanneet seuraamista, mutta mielestäni kauden pelasi hyvin ja siten puhtaat paperit voinee antaa Ahoselle, Heme Heikkilälle, Hangasmaalle ja Juha Toikalle - Julli teki numeroissa hienon sisääntulon joukkueeseen, miten muuten on onnistunut niin en tiedä, ei ole helppo tulla tohon tilanteeseen.
Sekä ehkä myös Late Aitalalle, rooli oli ulkopelissä ja se kyllä maistui. Pelasi paremman kauden kuin 2017. Oireellista on, että tästä puhtaan paperin ryhmästä kaksi oli heinäkuun puolen välin jälkeen joukkueesta poissa.
Tuisku Tuoviselle ottaen huomioon, että tuli joukkueeseen ilman talviharjoittelua myös puhtaat paperit. Tuisku pelasi isoa roolia ulkona mallikkaasti ja kun kunto parani niin sisäpelikin sujui mutta ihan kaikkea ei kyllä saatu irti, mutta ilman Tuiskua olisi kyllä ollut vielä tuskaisempaa.
Vuorela onnistui sisällä runkosarjassa mutta se ulkopeli. Lassi hankittiin - vai hankittiinko?- koppariksi, mutta ei kyllä pystynyt ykkösen kärkijoukkueen kopparin peliin. Sillon kun rooli oli jokerina oli kullanarvoinen pelaaja monipuolisuutensa ansiosta. Positiivinen kausi kuitenkin kun pelasi runkosarjan pääasiassa jokerina, soisin jatkavan HP:ssa mutta jokerina.
Lantiaiselta ja Ode Mäkelältä odotin enemmin ja jotenkin tuntui, että ulkopelissä kaksikolta ei ihan vielä löytynyt rytmi joka välillä aiheutti aika murhaavia läpäreitä kakkosnurkasta. Molemmilla myös sakkasi sisäpeli jonkin verran. Lantiainen ei ollut ihan niin kova luu nollatilanteessa kuin odotin ja mielikuva Oden kotiutuksista oli sama vaikka tilastot kyllä kertovat kohtuullista 62,5% tehoa mutta Odella olisi kyllä lähtöjä enempäänkin.
Räpylässä pelanneista Joona Mäkelä tuntuu etenkin sisäpeliltään pysyvän paikallaan ja lyöntivalikoima ei ihan riitä. Pitäisi olla muitakin lyöntejä kuin pystäri. Palasi puolikuntoisena , joka varmasti laski sisätehoja ja tuo loukkaantumishistoria alkaa olla kyllä murheellinen.
Avauksen räpyläpelaajista Ville Harju oli ehkä suurin pettymys, mutta ehkä minulla oli myös liian suuret odotukset. Fysiikka ja ulottuvuus on pesikseen ainakin seuran kertoman perusteella kyllä kunnossa. Heittokäsi on ainakin HP:n mittapuussa hyvä ja Ykköseen riittävä mutta räpylävarmuus ontuu ja heitteli pahasti kauden aikana. Sisällä tuntui koko ajan jäävän piippuun. kuitenkin 22 lyötyä ja 18 tuotua ja viidenneksi varmin kotiuttaja joukkueessa. Sisällä Harjulle ei oikein löydetty roolia mikä on sääli koska paljon jäi ehkä saamatta ulos sen takia.
Ulkona pelasi suunniteltua enemmin myös Kauppinen joka ei ole vielä valmis miesten peleihin. Ahosen tilalle vuokrattu Veeti Lankinen sai turhan ison haasteen. Paikka takakentällä Harjun kaverina ja yritys istuttaa junnu ykköskärkeen samaan aikaan oli ehkä kohtuuton haaste ja oli varmasti oikea päätös päästää Lankinen loppukaudesta pois.
Jokeriosastolla Mahlamäki aloitti erinomaisesti mutta kun jalat hidastuivat pesillä loukkaantumisten myös tehot laskivat. Kakkoskotiuttajana Viki Aalto pelasi siedettävän kauden numeroissa mutta varmaan aika moni odotti enemmin.
Omat kasvavat junnut Verneri Taurama ja Jere Heikkilä kävivät pelaamassa vain muutaman pelin. Jalkoja on ja Heikkilässä kait kotiuttajankin vikaa mutta miesten peit varsinaisesti vielä edessäpäin.
Pelinjohto - hmm itse pidän Kaikon ulkopeluuttamisesta mutta se vaatii kyliä, että ulkokenttä synkkaa hyvin ja luottaa toisiinsa ja tämä etenkin loppukaudesta takkusi. Sisäpeli saattoi olla turhan konservatiivista mutta toimi alkukauden. Loppukaudella ei toiminyt mikään ja iso kyssäri toki on että miten paljon tästä on pelinjohdon taakkaa. Kakkospelinjohdosta en oikein osaa sanoa, mutta tuntuu että paljon jäi juoksuja ottamatta mailamiehen arkuuden takia.
Sopimuksia on Kaikko, Hangasmaa, Ode Mäkelä, Aitala, Taurama ja Jere Heikkilä. Ei muuta kuin kautta 2020 kohti.
Kiitos tästäkin kaudesta, tulen ensi kesänäkin Vallikentälle jos jalka nousee.
