Otetaan positiiviset ensin. Eveliina Kesti äityi vielä pudotuspeleihin aivan hurjaan vireeseen. Mielellään olisi vielä kauden katsellut, kun siskokin jatkaa Raumalla. Kiitokset kuitenkin näistä vuosista. (Mutta mieti vielä 🙂 )
Sitten on pakko vaihtaa negatiivisiin. Ei löytynyt koko kaudella varmaa kentälle menijää ja jos sinne päästiin, niin sitten ne vaikeudet vasta alkoivatkin. Nyt kun käytännössä koko nippu jatkaa, niin harjoitusten painotukset ovat varmaan aika selviä. Seuraavan kanssa on varmaan moni eri mieltä, mutta tulevalle kaudelle pitäisi löytää Tanhuan kaveriksi takakentälle joku kovakätisempi. Eipä siellä kyllä Puolakalle muutakaan paikkaa ulkokentällä ole, mutta etenijäjokeriksi sitten. Muuten tosiaan muutoksia ei juurikaan tule. Yleisesti hyvä ulkopeli alkoi loppukaudesta hieman yskiä ja näissä peleissä ei vaan voi lahjoja antaa.
Kokonaisuutena kyllä hieno kausi käydä katsomassa pelejä. Kotona ei juuri tappio niskassa lähdetty kotia kohti poljeskelemaan ja odotukset nousivat aidosti korkealle. En nähnyt estettä haastaa mikä tahansa joukkue. Tiedä sitten mistä se lopulta jäi (taas) kiinni. Oikeastaan niskan päällä viimeisessä pelissä, mutta kun ei niin ei. Toivottavasti vaatimustaso ja tekeminen pidetään jatkuvasti korkealla. Sieltä se rutiini kuitenkin peleihinkin tulee.
Pariksi tulevaksi vuodeksi on vahva runko kasassa. Eiköhän jo tulevalla kaudella päästä juhlimaan pudotuspelivoittoja ja ehkä jopa jatkopaikkaa. Ja vielä kerran, toivottavasti vanhempi Kesti vielä tuntee keväällä kenttien kutsun.
www.satakunnankansa.fi
