Väitettä, että ruotsinopiskelu helpottaa muiden eurooppalaisten kielten opiskelua Ruotsalainen kansanpuolue tosiaan tuuttasi 1990-luvulla aika tavalla vaalimainoksia ja ohjelmanjulistuksiaan myöten. Mihin saman puolueen nuoriso-osaston puheenjohtaja sitten kommentoi sarkastisesti, että oisko siinä tapauksessa pakkoliettua parempi. Se on sentään nykyisistä eurooppalaisista kielistä lähinnä protoindoeurooppalaista kantakieltä.
Pointtini on, että kyse oli ensisijaisesti
ideologiasta, eli omasta mieltymyksestä, jonka puolesta sitten pyritään argumentoimaan kuten väittelykilpailussa millä tahansa perusteella, kunhan se vain saa omaa päämäärää eteenpäin. Ihan sama vaikka väitteet ontuu, ihan sama vaikka perusteluissa on perää vain ihan nimeksi.
Samalla tavalla tässä
baseball on hyväksi -puheessa kyse on ilmiselvästi ennen kaikkea ideologiasta, johon sitten kaivetaan sopivat ja jotenkin edes katu-uskottavalta kuulostavat perustelut. Myös retoriikka on samanlaista. Siihen kuuluvat esimerkiksi tällaiset "ymmärrän toki myös niitä, jotka eivät ymmärrä vaan ovat eri mieltä" -lausumat:
Nämä lausumat sitten tyylinmukaisesti kuitenkin huipentuvat yllä olevan kaltaiseen viimeiseen lauseeseen, jossa rivien välissä muka-kohteliaasti syyllistetään, säälitellään ja halveerataan niitä, jotka "eivät ymmärrä" = joilla ei ole "avointa mieltä" = jotka ovat eri mieltä.
Itse pidän palavana pesisfanina täysin käsittämättömänä, nurinkurisena ja irvokkaana sitä, että PESÄPALLOLIITTO uhraa edes yhden vapaaehtoisen läppärin sähkölaskukulun baseballin edistäjille. Baseballin asian edistäjät voivat toki puolestani tehdä sydämensä kyllyydestä ihan mitä lystäävät ja missä ja miten lystäävät, mutta ilman Pesäpalloliittoa.
Ja jotenkin täytyy myöntää, että paremmalta se kuulostikin tässä yhteydessä pelkkänä lyhenteenä PPL.
Ikään kuin kyseessä olisi
ihan vain jokin BB:n sähkölaskut maksava ja - tämä taitaa kuitenkin olla vieläkin tärkeämpää: suomalaisessa yhteiskunnassa uskottavan organisaatiorakenteen tarjoava hasardi kirjainyhdistelmätaho eikä järjestö nimeltä Pesäpalloliitto.
Entä sitten tuo väittämä, että PPL:n resursseja ei baseballin levittämiseen käytetä. Ei varmaan (ja toivottavasti ei) rahallisia resursseja suoranaisesti käytetäkään. Mutta Pesäpalloliiton statusta ja organisaatorista uskottavuutta kyllä käytetään, sulavasti ja ahneesti. Minun mielestäni esim. tämä uutinen (johon "PPL:n baseball-lajihallituksen puheenjohtaja" eli "president" [vrt.
Baseball] jossain täällä vastikään viittasi, vaikken nyt enää uutista löydäkään) on ihan käsittämätön:
Juvalaislähtöinen baseball-lupaus Konsta Kurikka, 22, on saanut Olympiakomitean valmennus- ja harjoitteluapurahan.
www.juvanlehti.fi
Siis, "Konsta Kurikka on ensimmäinen Pesäpalloliiton alaisessa toiminnassa oleva urheilija, joka on saanut Olympiakomitean harjoitteluapurahan."
Ideologisesti argumentoiva baseball-puuhamies tietysti heti kiiruhtaa siteeraamaan Olympiakomitean sivuja, joissa lukee näin:
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain valtion talousarviosta urheilijoille verottomia valmennus- ja harjoitteluapurahoja. Apurahaa myönnettäessä otetaan ensisijaisesti huomioon urheilijan menestys kansainvälisissä arvokisoissa, tulos- ja menestyskehitys suhteessa lajin kansainväliseen tasoon ja kehitykseen, sekä sen lisäksi urheilijan taloudellinen asema.
Ikään kuin tämä todistaisi sen, ettei pesäpallon pelaaja voi koskaan tätä apurahaa saada, ja että ikään kuin ainoa tapa edistää
Pesäpalloliiton asiaa olisi hakea tätä apurahaa
baseball-pelaajalle Pesäpalloliiton nimissä. Mutta tällainen on ensisijassa ideologista argumentointia, retorinen tapa puhua omalle innostuksen kohteelle hyvät ja suotuisat asetelmat.
Kannustankin Pesäpalloliittoa tänä vuonna satsaamaan paukut ja oma arvovalta baseball-hömpötyksen sijaan siihen, että tehdään Olympiakomitealle apurahahakemus pesiksen ammattilaisten tukemiseksi.
Hakuaikakin on parahiksi parin viikon päästä:
Valmennus- ja harjoitteluapurahojen haku auki
Apurahaa voisi hakea vaikka kahdelle suomalaiselle huippupelaajalle, jotka ovat lajin harvoja täyspäiväisiä ammattilaisia ja maan (ja maailman) pesishuippuja, sanotaan vaikka Juha Puhtimäelle ja Saaga-Angelialle.
Kummankin
tulos- ja menestyskehitys suhteessa lajin kansainväliseen tasoon ja kehitykseen on kiistatta huippuluokkaa. Kumpikin on kiistatta huippumenestynyt lajin arvokisoissa.
Hakemuksessa olisi syytä lisäksi muistuttaa siitä, että pesäpallo on jo faktisesti kansainvälinen laji, jossa pelataan mm. maailmanmestaruuskisat, ja että innokkaita harrastajia löytyy useista maista (kohtaan voisi laittaa esim. lukuja Intiasta); siitä, että Yhdysvalloissa pesis on kuluneen vuoden aikana saanut ennenkuulumattoman innostunutta vastaanottoa tiktokin kautta ja haltioitunutta puffia jopa isoilla baseball-alustoilla ja että kuluneena kesänä on kaksi pesismatsia selostettu enkuksi youtubeen. Miksei siitäkin voisi pari sanaa laittaa, että pesiksen synnyssä on ollut oma merkityksensä maanpuolustusasian edistämisellä, koska nyt eletään taas aikoja, joina meidän tulee Niinistön sanoin varustautua pahempaan, kaiken varalta, ja että tämä tällainen kansallislajimme voisi olla kiintoisa kuriositeetti mm. Nato-yhteistyössä tai Ukrainan jälleenrakentamisen tukemisessa, jos vain intoa ja visioita löytyy.
Pointtini on, että kyllä kissan pitää oma häntänsä nostaa ja ajaa omaa asiaansa. Ja vaikkei se aina onnistukaan, niin ei sitä se kompensoi, että aletaan ajaa jonkun muun asiaa.
Niin, ja baseballin puffaaminen sillä perusteella, että se muka sataa pesiksen laariin, on kyllä yhtä ontuvaa todistelua kuin jos sanottaisiin, että enkun puhuminen edistää suomen kielen asiaa.
