Vihtkarin sisäpelin laput sekaisin, Henna Peltokankaan vikkelät jalat eivät ongelmaa korjaa

Kuva: Juuso Koro / Henna Peltokangas kirmaa jälleen Mansen paidassa.

Kuva: Juuso Koro / Henna Peltokangas kirmaa jälleen Mansen paidassa.

Manse nappasi takaisin riveihinsä yhden naisten Superpesiksen kaikkien aikojen parhaista etenijöistä, kun viime syksynä uransa lopettanut Henna Peltokangas tekee paluun ottelukohtaisella sopimuksella ja on tamperelaisten kokoonpanossa mukana jo torstaina Vaasan Mailattaria vastaan jokeripaidassa.

32-vuotias Peltokangas oli viime kaudella sarjan paras etenijä. Nopeajalkainen pelaaja meni nollassa kentälle huimat 124 kertaa lähes käsittämättömällä 87 prosentin tehoilla. Peltokangas toi 48 juoksua, mikä oikeutti tilaston kakkossijaan Mansessa seuraavalla numerolla kakkosena pelanneen Saaga-Angelia Raudasojan jälkeen.

Nyt kokenut etenijä on kaivettu naftaliinista esiin, kun Manse ei muuten olisi saanut torstai-illan otteluun 12 pelaajaa täyteen. Tämä olikin ennen kautta yksi suurimmista tamperelaisten joukkueeseen liitetyistä riskeistä, kun ryhmän kapeus ei kestä loukkaantumisia juuri lainkaan.

– Erittäin hienoa, että saamme Hennan avuksi. Hän on erittäin hyvä apu hätätilanteeseen, jotta saamme täyden kokoonpanon jalkeille. Henna on loistavassa kunnossa ja saa varmasti nopeasti pelikunnosta kiinni, Mansen pelinjohtaja Antti Vihtkari sanoi seuran tiedotteessa.

Vaikka Peltokankaan paluu yhden Vihtkarin ongelman ratkaiseekin, se on ehkä se pienin pulma Mansen tämän hetken pelissä.

Joka numero vähän väärässä kohtaa

Manse on tehnyt seitsemässä ottelussa kovat 60 juoksua, mikä on Superin toiseksi suurin saldo kaksi ottelua enemmän pelanneen Joensuun Mailan jälkeen. Silti Vihtkarin joukkojen sisäpeli ei hurraa-huutoja aikaiseksi saa.

Juoksut ovat tulleet ryppäinä lähes koko kauden. Välillä Manse voi rallatella heikompia joukkueita vastaan 10 juoksun jaksoja, mutta kovempia vastuksia kohdattaessa ja tosipaikan tullen tamperelaisten sisäpeli yskii – välillä pahastikin.

Sen jälkeen kun Manse takoi Tahkon ulkokentästä toukokuun viimeisessä ottelussa 18 juoksua, on Joensuuta ja Seinäjoen Maila-Jusseja vastaan saldo kahdesta ottelusta ollut viisi juoksua, kaksi tappiota ja nolla pistettä.

Vihtkarilla on käytettävissään sellaiset kortit, joista pitäisi pystyä muodostamaan värisuora vähän joka kerta. Jo ennen Peltokankaan tossuistaan pölyjen pyyhimistä Mansen riveissä oli kolme sarjan absoluuttiseen kärkeen kuuluvaa etenijää: Raudasoja, Ella Korpela ja Kiira Kautto.

Raudasoja ja Virpi Hukka ovat vaihtajien eliittiä ja kotiutusvoimaa löytyy yllin kyllin, kun mailan varteen Vihtkarilla kolmostilanteisiin on laittaa kaikki ennätykset viime kaudella murskannut Siri Eskola, pitkän jatkosopimuksen keskiviikkona tehnyt Anna Ala-Kauhaluoma ja erinomaisesti kauden avannut lyöjäjokeri Maija Vastamäki.

Jos ykköskärjen peli toimisi ja olisi kuin ruusuilla tanssia, yksi pitkä kärki noilla nimillä pitäisi olla tehtaan takuu jatkuvasta juoksuvirrasta. Ruusujen sijaan manselaisten jaloissa ei usein kuitenkaan ole kuin isolta osin piikkejä.

Ykkösenä lähes koko viisivuotisen uransa Kirittärissä pelannut Korpela ei ole omimmillaan vaihtohommissa. Maailman paras kakkonen Raudasoja taas ei ainakaan vielä ole omaksunut kolmosen roolia täysin. Hukka vastaavasti on yhden numeron verran väärässä kohtaa ja tykkilyöjät jäävät aivan liian usein ilman kotiutustilanteita.

Eskola on päässyt vain 25 kertaa yrittämään kotiutuksia tähän mennessä, Ala-Kauhaluoma puolestaan vasta 17 kertaa. Viime kaudella tässä vaiheessa molemmilla taisi olla jo merkittävästi enemmän lyötyjä juoksuja kuin nyt siis edes yrityksiä.

Ehkä Vihtkarin kokeilu lähtee vielä toimimaan, ehkä ei. Ehkä pelinjohtajan kädet ovat sidotut, tai hän ainakin kokee niin. ”Helppo” ratkaisu olisi siirtää Kautto yhdeksiköstä etenijäjokeriksi ja pudottaa kaikkien numeroa yhdellä.

Mutta mitä siihen sanovat Porista ulkopelivastuun perässä Tampereelle siirtynyt Kautto, Kirittärien viiden kärkietenijävuoden jälkeen Manseen vaihtelun perässä tullut Korpela tai yhtä lailla uusia haasteita kaivannut Raudasoja?

Peltokankaan lähes robottimaisen varma kentällemeno-pystymaila ja nopeat jalat tuovat Vihtkarille yhden valttikortin: etenemään pitäisi löytyä lähes aina kovan luokan nainen hänen kanssaan. Mutta se ei Mansen sisäpelin ja lyöntijärjestyksen isompia ongelmia kuitenkaan korjaa.