Manse PP nappasi kotikentällään Kaupissa ensimmäisen välierävoiton ja on askeleen lähempänä finaalipaikkaa. Varsinkin tamperelaisten ulkopeli oli rautaa, kun Lapuan Virkiä ei onnistunut sunnuntain ottelussa lyömään kuin kaksi juoksua ja sai yhteensä seitsemän kolmostilannetta.

Välieräsarjan avausvoitto oli samalla Manselle 21. peräkkäinen voitollinen ottelu. Joukkuetta on tällä hetkellä vaikea horjuttaa, ja ainakin toistaiseksi Virkiä pystyi nousemaan samalle tasolle vain pienissä pätkissä.

Avausjaksolla tamperelaisten ykköstykki Siri Eskola löi neljä juoksua, kaikki yksittäin. Yhtä väliin pudonnutta kopinnostoa lukuun ottamatta Eskolan kaikki kotiutukset olivat erittäin laadukkaita, ja juoksujen syntymistä auttoivat myös Mansen etenijöiden vikkelät jalat.

– Se oli hyvä startti meiltä ensimmäisellä jaksolla. Siinä oltiin hyvin meiltä liikkeellä. Laadukkailla lyönneillä saimme juoksuja aikaiseksi, ja peli oli tällainen odotettu, vähätilanteinen ottelu, Mansen pelinjohtaja Antti Vihtkari sanoi.

Toisella jaksolla Virkiä oli pelissä paremmin mukana, mutta ei saanut sisäpeliään rullaamaan missään vaiheessa. Anna Ala-Kauhaluoma löi kahdesti Ella Korpelan kotiin, eikä Janette Lepistön päätösvuoron 2-2-tasoitus riittänyt viemään ottelua supervuoroon asti.

– Olimme toisella jaksolla mukana, ensimmäisellä ei niinkään. Toisella jaksolla se momentum vähän katosi meiltä, kun Iina Lehtisen lyönti karkasi taivaalle. Kaikki juoksut taisivat tässä pelissä tulla aika hyvillä lyönneillä, ei montaakaan annettuna kummallakaan, Virkiän pelinjohtaja Jukka Liikala kertoi.

Mansen erinomaista ulkopeliä johti lukkari Venla Tanhua ja kolmio Sara-Ella Kemppainen – Sylvi Pellonperä – Ala-Kauhaluoma imuroi kaikki pallot haltuunsa ja teki niistä palot. Etukentällä Saaga-Angelia Raudasoja oli erittäin terävä. Virkiällä on kova urakka löytää konstit tuon ulkokentän kaatamiseen.

Virkiän lukkari Anni Heikkilä vei Mansen kaarta paikoittain, ja usein väärä-huutojen päätteeksi syöttötuomari näytti valkoista laikkaa. Lapualaisten ulkopeli ei ollut se, mihin joukkue ottelun hävisi. Sisäpelissä taas tarvitaan röyhkeämpiä ja yllätyksellisempiä lyöntejä, jos tilanteita halutaan kaksinumeroinen määrä kasata.

Mansen ottelun alku näytti siltä kuin joukkue olisi kokoontunut kotipesään ensimmäistä kertaa. Merkkivirheitä avaussisävuoroon kertyi 4-5 kappaletta, mikä on melkoisen uskomaton lukeman seitsemän lyöntivuoron suoritukseen.

Vihtkari oli laatinut joukkueelleen turhankin hankalan merkin, kun pelkona oli, että Liikala on tietysti urkkinut videoilta tamperelaisten aiemmin käyttämän version.

– Toki siinä sössittiin aika paljon merkin kanssa. Sen kanssa täytyy miettiä, mitä nyt tehdään. Tuossa vähän vaihdeltiin sitä pikkaisen, jotta vastustaja ei pääse siihen kiinni. Se saattoi olla vähän liian vaikea, Vihtkari kertoi.

Liikalalla oli heittää oma ehdotuksensa, miten Mansen kannattaisi toimia.

– Paa se vanha, Virkiän pelinjohtaja sanoi.

– Vanhaan sitten varmaan, Vihtkari vastasi hymyillen.