Toimituksemme perkasi naisten Superpesiksen ennakkoasetelmat läpi. Kaksikoltamme löytyi näkemyksiä sarjan kärkikamppailusta ja vahvasti kysymysmerkkejä yhä sisältävistä kauden lähtökohdista.

Päättyikö Pesäkarhujen finaaliaikakausi, kun Jarkko Pokela nosti kytkintä? Tuliko SMJ kärkeen jäädäkseen? Vaipuuko Kirittäret unholaan, varsinkin ilman Mari Mantsista? Manselle jälleen mikään muu kuin mestaruus on pettymys.

Väittelyyn ottivat osaa Supervuoron toimituksesta Matti Liljaniemi ja Joonas Kauppinen.

Matti Liljaniemi: Eikö se nyt ole Mansen vuosi? Pokelan mörkö on poissa. Miksi tämä ei olisi Mansen vuosi? Mikä Mansen mestaruuden estäisi?

Joonas Kauppinen: Manse on kieltämättä taas valtava suosikki mestaruuteen. He lähtevät kauteen melkein samalla ryhmällä, mikä syksyllä nähtiin, ainoastaan uutena liittynyt ja Kempeleessä loistanut Hanna Lammela ja viuhkaan on hankittu hyvää tulosta Sotkamon urheilulukiossa sekä Kajaanissa tehnyt Manu Vartia.

Jotenkin tuo Talvisuper jätti silti vähän vaisun kuvan, eikä finaalitappion hetkillä oltu mielestäni tarpeeksi pettyneitä.

Lähtisin melkein taas liputtamaan tamperelaisia vastaan. Lapuan Virkiä pelasi Jussi Muilun johdolla aika vakuuttavan talven, josko mestaruus palaisi Pohjanmaalle?

ML: Et kyllä vielä onnistunut ainakaan minua vakuuttamaan. Talven pelit ovat talven pelejä.

Lammela on erinomainen hankinta paikkaamaan linjassa uransa päättänyttä Sara-Ella Kemppaista, ja saattaa nousta ajan myötä myös sisäpelissä isompaan rooliin – vaikka Mansen kärjessä ei varsinaisesti pulaa ole pätevistä mailanaisista.

Siitä olen samaa mieltä, että tamperelaisten ykköshaastajaksi nousee juuri Virkiä. Mutta riittääkö ihan sinne kirkkaimpaan asti, vaikka väitänkin, että täysin terve Janette Lepistö on kauden kovin vahvistus Superissa.

JK: Täytyy kyllä myöntää, että Lepistö oli jo talvella järkyttävän kova. Mikäli sama meno jatkuu, ainakin lyöjätilaston hän hoitaa nimiinsä.

Jos tässä nyt kovia vahvistuksia otetaan esiin, täytyy mainita Johanna Pirskanen. Sarjan paras nollatilanteen purkaja siirtyi Poriin, johdattaisiko hän Pesäkarhut toiseen perättäiseen mestaruuteen?

ML: Jos Lepistö on tervehdyttyään paras vahvistus, on Pirskanen ehdottomasti kovin hankinta. Mutta Pesäkarhujen kohdalla koen, että yksi aikakausi tuli päätökseensä, eikä sitä suurinta menestystä ole luvassa Jussi Haapakosken projektin ensimmäisellä kaudella.

Emilia Itävalon siirtyminen Ruudun studioon ja Silja Syrjälän paluu Pohjanmaalle ovat isoja menetyksiä porilaisten ulkopelissä, ja se oli se osa-alue, minkä sarjan paras pelinjohtaja Pokela oli laittanut aivan timanttiseen kuosiin.

Pesäkarhut antoi muille kärkijengeille tasoitusta lyöjäjokerin tontilla, kun Emilia Mattilan <40 % kotiutustehot eivät vaan riitä ja vastuu kaatui täysin Tiia Peltoselle ja Emilia Linnalle. Henna Suominen on hyvä kotiuttaja, mutta ei kuitenkaan sarja kärkinaisten tasoa.

JK: Täysin uusittu etukenttä tuo kyllä haasteensa Pesäkarhujen ulkopeliin, varsinkin kun lukkarivaihtoehdot eivät ole tunnettuja pienten hakemisesta. Haapakoski kuitenkin rakensi Sotkamoon loistavan ulkopelin ja etenkin takatilannetta puolustettiin loistavasti.

Porilaisten polttolinja on kokonaisuudessaan sarjan paras, ja on mahdollista, että Haapakoski rakentaa siitäkin dominoivan kokonaisuuden.

Sisäpelistä otan vielä sen verran kiinni, että kotiuttaminen saattaa jopa riittää, mutta miten saavat tilannetta tehtyä? Pirskanen hoitaa roolinsa varmasti mutta sen jälkeen on ykköskeulassakin kysymysmerkkejä.

ML: Kuulostaa hieman siltä, että kun viime kaudella pidimme mestaruutta kahden kauppana Mansen ja Pesäkarhujen välillä, nyt laittaisit porilaiset järjestyksessä alemmas?

JK: Kyllä se näin on. Kaikki kysymysmerkit huomioon ottaen nostan Virkiä pikkusen Pesäkarhuja paremmaksi. Voin myös kertoa seuraavan shokkiuutisen: SMJ sijoittuu paremmin kuin Kirittäret.

ML: En tiedä kuinka monelle se tulee shokkina… Kirittärien jengissä on isoja aukkoja, ja isoin niistä on lautasella. Kuinka huolestuneita Hippoksella pitäisi joukkueen lukkaritilanteesta olla?

JK: Kyllä siitä saa vähän huolissaan olla. Ronja Salmela oli perustasoltaan Talvisuperin alussa vielä ihan riittävä, mutta mitä pidemmälle pelit menivät, sitä vaikeammaksi syöttäminen kävi.

On selvää, että Kirittäret tarvitsevat Mantsisen mahdollisimman pian takaisin, mikäli aikovat mitaleja tavoitella.

Täytyy kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä naisten Superpesiksen paras pelinjohtaja Mattias Kitola on sellainen velho, että sama kuka siellä palloa nostelee, niin Jyväskylä on syksyllä vaikea vastus.

ML: Kitola on pätevä valmentaja, siitä ei kinaa saada aikaiseksi. Nyt vaan urakka tuntuu kovin vaivalloiselta johtaa jyväskyläläisiä edes välieriin, mistään sitä suuremmasta puhumattakaan.

Kirittärien mestaruusdynastian kaikki elementit ovat poissa, ainakin niin kauan kuin Mantsinen istuu katsomon puolella. Ja pahasta jalkavammasta 8-9 kuukauden tauon jälkeen lautaselle hyppääminen ei sekään mikään ihan helppo homma ole.

“Veteraani” Kirittärien ryhmässä on nyt 21-vuotias Venla Karttunen. Kitolalla on melkomoinen tehtävä edessään kasvattaa seuraavasta sukupolvesta mitaleista kamppailevia Superin tähtiä.

JK: Tulevaisuuden tähdistä puheen ollen Liposta siirtynyt vasta 18-vuotias Selina Similä tulee olemaan vuoden kirkkain nuori läpimurtopelaaja. Similä tuli täyttämään Eeva Mäki-Maukolan valtavia saappaita ja ainakin talvikaudella onnistui varsin hyvin vaativan ykköstilanteen purkajana. Toki asiaa hieman auttoi, että Viivi Partanen oli järkyttävän kovassa juoksukunnossa.

ML: Nostit SMJ:n Kirittärien edelle. Mutta kuinka korkealle uskallat seinäjokiset nostaa? Syrjälä on aika pirun kova vahvistus, Aino-Kaisa Mantereen maila lienee tulikuuma ja Seinäjoella naispesis oli niin kovassa buumissa, että kylän miesten joukkuettakin taitaa jo pelottaa.

JK: Syrjälä on tietenkin loistava vahvistus Jussittarien kokoonpanoon, varsinkin nyt kun hän sai takatilanteessa polttajan paikan Ria Ojalan purettua sopimuksensa. Vaikka on Mantereet ja buumit, mitali vaatii äärimmäisen onnistumisen.

Mitä mieltä olet viime kesänä nimenomaan Seinäjokea kovasti haastaneesta Joensuun Mailasta? Toistuuko sama temppu myös tulevana kesänä?

ML: Sinällään JoMa ei ole valtavasti heikentynyt, vaikka Pirskasen menetys oli valtava, eikä Jutta Myllyniemi nyt ihan supertähtitason paikkaus ole hankintana. Kyllä Joensuussa uskon paikan napattavan pudotuspeleissä, mutta tällä kertaa se haastaminen saattaa jäädä siihen.

Jotenkin Mailan ja miesten Superissa pelaavista seuroista myös Tahkon tekemisestä huokuu jonkinlainen innottomuus. Naisten Super sarjana on raketin kyydissä kasvussa, mutta samaan kyytiin, syystä tai toisesta, ei ole haluttu hypätä Joensuussa tai Hyvinkäällä.

JK: Tuo Pirskasen menetys on tosiaan paikattavissa, vaikka vastaavaa kärkeä ei Suomesta löydy. Se mitä ei ihan heti paikata, on Arttu Jurvakaisen lähtö pelinjohtajan paikalta. Uudeksi pelinjohtajaksi nimetty Tommi Luostarinen on tehnyt hyvää työtä Siilinjärvellä, mutta kesä näyttää riittääkö hänellä vielä Superpesiksen puolella.

ML: Useista pelinjohtajista on puhuttu ja kärjen järjestystä perattu, mutta palataanpa hetkeksi takaisin siihen ensimmäiseen joukkueeseen, minkä mainitsimme.

Manse ilmoitti Vartian tulevan mukaan pelinjohtoon, sitten viime kauden pelinjohtaja Antti Vihtkari kertoikin omasta halustaan ottavan askeleen taaksepäin kakkoseksi ja nyt Vartialla on mestarisuosikin viuhka kädessään.

Omasta mielestäni Vihtkari sai viime syksynä liikaakin kuraa osakseen, mutta mitä mieltä sinä olet tamperelaisten valmennuksesta tulevalle kaudelle?

JK: Jos ensimmäiset kommentit finaalitappion jälkeen ovat kuittailut Ruudun studioon, niin on ansainnut kyllä kaiken kuran niskaansa. Vartia on itselleni varsin tuntematon kaveri, mutta talven perusteella selvä parannus viime kesään.

Pelinjohtajaa vaihtoi myös Rauman Fera. Viime kesänä Kiteeltä kesken kauden pois potkittu Juho Kaikko otti Feran ykköspelinjohtajan paikan ja aisapariksi liittyi Aleksi Mäkelä.

On mielenkiintoista seurata, onnistuuko Kaikko naisten puolella, tavoitteet ovat ainakin korkealla.

ML: Itsellenikin Vartia on vielä jonkinlainen kysymysmerkki. Hyvä puoli Manselle on ainakin se, että nyt pelinjohdossa on kaksi miestä selvillä rooleilla. Osansa Vihtkarin puhkumiseen saattoi olla kovat paineet, kun viuhkamies jäi kovin yksin mestaruuspaineidensa kanssa.

Feran tilanne on mielenkiintoinen, vaikka joukkue jääkin nyt hieman kärjen takana pimentoon. Raumalaisten pitäisi olla parempi ryhmä kuin muut juuri pudotuspelipaikasta taistelevat joukkueet, mutta miten otetaan se seuraava askel sinne kotietuviivalle ja paikasta välierissä kilvoitteluun?

JK: Ryhmä alkaa olla jo aika hyvä. Miia Puolakka on sarjan nopeimpia etenijöitä, jos ei jopa nopein. Vaihtajat ovat riittäviä ja rutinoituneita rooleihinsa. Kotiuttaminenkin hieman parani viime kesään verrattuna, kun Iina Valkeajärvi siirtyi Vaasasta Feran riveihin.

Ulkopeliä pyörittää Ilona Hakoniemi, joka on yksi sarjan parhaita lukkareita. Etukenttä otti vähän takapakkia viime kauteen Iida Lompin lähdettyä, mutta ulkopelistä löytyy paljon hyviä elementtejä. Kädet eivät vain saisi täristä ratkaisevilla hetkillä.

Kyllä tämä on siis ihan pelinjohtaja Kaikosta kiinni. Jos hän saa tuon porukan ottamaan seuraavan askeleen ja saavuttamaan täyden potentiaalinsa, Raumalla on valoisa tulevaisuus.

ML: Pudotuspelien karsintaotteluiden paikoista ja peräpäässä karsintoja välttelevistä ryhmistä oma huomioni kiinnittyy ensimmäisenä siihen, kuinka valtava vaihtuvuus useissa joukkueissa on talven aikana ollut.

Roihuttarissa jengi meni käytännössä kokonaan uusiksi. Viime kaudella Raumalla peliä johtanutta Jyrki Pellonperää ei tainnut kovin moni Ferassa varsinaisesti jäädä kaipaamaan. Vaasan Mailattarissa myös muutokset ovat olleet joukkueessa lähes yhtä isoja.

Haminan Palloilijoissa myös liikettä on ollut suuntaan jos toiseen. Lukkariksi kaavailtu SMJ-laina Johanna Karjanlahti lähtikin, ainakin hetkeksi, vielä takaisin Jussittarien riveihin Fuengirolassa. Tahkossa taas vaihtuvuutta ei juuri ole ollut, mutta en tiedä onko se varsinaisesti hyvä asia.

Kenties siis paljon määrittää se, miten nopeasti näillä paikkakunnilla saadaan pelaajakokoelmasta aikaiseksi yhteen pelaava joukkue?

JK: Olet aivan oikeassa.

Mailattaret tuosta joukosta täytyy kyllä nostaa erilleen. On materiaalinsa puolesta selvästi edellä muita peräpään jengejä, eikä heillä pitäisi olla mitään pelkoa putoamisesta.

Roihuttaret menetti kannattelevat voimansa, kun Höglundin sisarukset siirtyivät Lapualle hakemaan menestystä. Eihän tuollaisia muutoksia paikata millään. Sarjapaikka säilytettiin tiukan taistelun jälkeen viime syksynä, mutta tänä vuonna ei sama toistu.

Jopa sarjanousija Pöytyän voi asettaa helsinkiläisten edelle.

ML: Vähän pelkään, että helsinkiläisten tulostaulu näyttää usein tältä: 0 0 0 0 / 0 0 …

Charlotta ja Camilla Höglund olivat valtavia menetyksiä Roihuttarille ja kovat kaappaukset Virkiälle.

Tällä kaudella uutena juttuna myös naisten Superissa nähdään pudotuspelien karsinnat. Paikkoja jatkopeleihin on tarjolla siis kymmenelle parhaalle, mutta kuilu tämän ryhmän ja kärkijoukkueiden välillä on niin valtava, että ei taida nähdä 7-8 sijoille lopulta päätyvältä kaksikolta yhtään jaksovoittoa pudotuspeleissä?

JK: En aivan noin jyrkästi asiaa sanoisi. Viime syksynä nähtiin, miten lähellä Mailattaret oli yllättää Mansea pudotuspeleissä. Tasoerot top-8:ssa ovat kaventuneet, joten kyllä ainakin jaksovoittoon on mahdollisuuksia – otteluita ei voi luvata.

ML: Jos pitäisi vielä povata mitalipelijoukkueita, millaisen ryhmityksen itse laittaisit kärjessä listalle? Minä näen Mansen ja Virkiän finaalissa, missä tällä kertaa se Silmu jää Kauppiin. Pronssista kilpailevat Pesäkarhut ja Jussittaret.

JK: Jotta päästäisiin syksylläkin väittelemään, sanon Manse ja Pesäkarhut finaaliin. Mestarista tosin ollaan samaa mieltä. Pronssi tulee olemaan lyöjäjokereiden taisto, jonka tulevan kesän kuningatar Lepistö kääntää Lapualle.