Työ: KirittäretTalent-joukkueen fysiikkavalmentaja, akatemiavalmentaja, liikunnanohjaaja
Opiskelee: Tietojärjestelmätieteitä Jyväskylän yliopistossa, aloitti keväällä maisteriopinnot
Asuu: Jyväskylässä

Uran saavutukset: 5 SM-kultaa (2016, 2018, 2019, 2020, 2022), 8 Itä-Länsi-ottelua (2013-2019, 2022), 3 x Vuoden naispesäpalloilija (2016, 2020, 2021), 2 x Kultainen maila (2016, 2021), 5 x Kultainen räpylä (2015, 2016, 2017, 2018, 2020)

Uran tilastot Superpesiksessä
Runkosarjassa: 345 ottelua, 47+385 lyötyä, 384 tuotua, 1701 kärkilyöntiä
Pudotuspeleissä: 101 ottelua, 7+99 lyötyä, 98 tuotua, 460 kärkilyöntiä

Venla Karttunen ottaa lyönnin kopiksi, ja tässä kohtaa koko pesiskansa tietää, mitä tulevan pitää. Etupelaaja Karttunen ottaa muutaman ripeän askeleen kohti ykköspesää; piip piip. Pelituomarin pilli vislaa, ja huuma täyttää Hippoksen pesäpallostadionin. Jyväskylän Kirittäret juhlii Suomen mestaruutta aurinkoisena syyspäivänä 2022.

Pelaajat halaavat toisiaan ja huutavat hurmiossa. Kun suurimmat tunteenpurkaukset on vuodatettu, kapteeni Laura Toikkanen käy noutamassa mestaruuspokaalin ja huudattaa joukkuetta sekä yleisöä entisestään.

Tämän jälkeen saman tempun toistavat uransa päättävät Susanne Ojaniemi ja Emma Körkkö. Elävät legendat pitävät pystistä kiinni varmoin ottein, hiipivät kohti korokkeella seisovaa muuta joukkuetta ja huudattavat joukkuetovereitaan.

Kirittäret iski ottelussa vain kaksi juoksua. Kaksi. Se riitti Suomen mestaruuteen.

Ilon, helpotuksen ja onnen täyttämässä ilmassa on kuitenkin aimo annos haikeutta. Ottelu jää Körkön ja Ojaniemen viimeiseksi. Pelaajat päättävät mittavat ja kunnioitettavat uransa parhaalla mahdollisella tavalla: mestaruudella.

Jyväskylän molemmista juoksuista neljännessä finaaliottelussa vastasi kukapas muukaan kuin Körkkö. 30-vuotias pelaaja, joka tiesi pinnoja nakuttaessaan, että nämä jäävät hänen viimeisiksi Naisten Superpesiksessä. Yksi upea ja menestyksekäs aikakausi ja tarina tuli päätökseen. Mutta mitä siitä, nyt on aika juhlia.

Noin yhdeksän kuukautta myöhemmin uusi pesäpallokausi on käynnissä, ja Kirittäret on aloittanut kauden totutun vahvasti: kahdeksasta ottelusta jyväskyläläisnippu on hävinnyt vain yhden ja runkosarjassa joukkue pitää hallussaan kolmatta sijaa.

Kaikki vaikuttaa olevan kuin ennenkin, mutta jotakin puuttuu. Aivan. Körkkö ei keiku henkilökohtaisten tilastojen kärjessä tai esitä mitä ihmeellisempiä ulkopelisuorituksia linjassa.

Huippu-urheilijan elämän tilalla arjen askareita

Mitä Körkölle sitten kuuluu uran lopettamisen jälkeen?

– Ihan hyvää. Olen äitiyslomalla. Aika outoa, kun ei ole mitään ohjelmaa.

Muutos on varmasti suuri, sillä edellisinä reiluna 15 kesänä tähän aikaan Körkkö on pelannut jo liudan sarjapelejä. Nyt entinen huippu-urheilijan arki onkin vaihtunut rauhalliseksi arkiaskareiden hoitamiseksi – tylsää Körkölle ei ole kuitenkaan ehtinyt tulla.

– Olen opiskellut ja käynyt töissä. Talvikin meni normaalisti, harjoittelua lukuun ottamatta. Olen kuitenkin salibandya pelannut kolmosdivarissa, Körkkö nauroi.

Urheilun ja pesäpallon parissa hän työskentelee kuitenkin yhä.

– Olen Kirittärien talent-joukkueen fysiikkavalmentaja, akatemiavalmentaja ja tehnyt myös liikunnanohjaajan hommia, Körkkö kertoi.

Koulunpenkkiä Körkkö kuluttaa Jyväskylän yliopistossa informaatioteknologian tiedekunnassa. Koulun loppukin häämöttää, sillä juuri tietojärjestelmätieteiden maisterinopinnot aloittaneen Körkön on määrä valmistua kahden vuoden kuluessa.

Körkkö tyrmää paluun kentille täysin: ”Ei kyllä houkuta enää”

Vastalopettaneilta urheilijoilta on tapana kysyä, ”onko paluu käynyt mielessä?”, ja tätä Supervuoro kysyi Körköltä. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.

– Ei ole kyllä paluu käynyt mielessä. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että sellainen vielä joskus olisi mahdollista. Niin kauan olen tuossa hommassa ollut kiinni 24/7, että se ei kyllä houkuta enää.

Päätös siitä, että viime kausi jäi Körkön viimeiseksi, syntyi jo hyvissä ajoin. Ajatus oli muhinut supernaisen päässä jo tovin.

– Kärsin talvella ylikunnosta, ja silloin olin päättänyt, että jos en saisi ehjää kautta tai en pääsisi pelaamaan lainkaan, urani olisi saattanut jatkua. Sain kuitenkin ehjän, hyvän kauden pelattua, joka päättyi mestaruuteen. Se oli paras mahdollinen tapa lopettaa.

– Urheilijan arki on tiettyyn pisteeseen asti tosi mahtavaa, ja olen siitä todella paljon nauttinut, mutta lopulta kävi niin, että alkoi olla enemmän huonoja kuin hyviä päiviä. Se oli ratkaiseva tekijä, Körkkö kertasi päätöksentekoprosessiaan.

Kaiken – siis aivan kaiken – urallaan voittanut Körkkö niitti menestystä Jyväskylässä. Jyväskyläläistynyt huippu juhli Kirittärien paidassa viittä Suomen mestaruutta. Kultajuhliin ei Körkön mukaan kyllästynyt.

– Ei tietenkään. Joka vuosi on aina erilainen, ja joka kerta on eri joukkue, eri kuviot ja eri systeemi. Kun emme voittaneet 2021 mestaruutta, viime vuonna tuntui, että edellisestä mestaruudesta on todella pitkä aika, vaikka siinä oli vain yksi kausi välissä. Se on kuitenkin se, mitä varten niitä hommia tehdään.

Henkisesti vahva suvereeni pesäpalloilija

Viimeisinä vuosinaan Körkkö oli aivan suvereeni naispesäpalloilija. Erityisesti pudotuspeleissä tasoero muihin pelaajiin nähden oli silmiinpistävä. Kirittärien kakkosvahti oli aina parhaimmillaan tiukoissa paikoissa.

Körkkö suhtautuu varsin nöyrästi, kun häneltä kysytään hänen ylivoimaisuudestaan.

– Se tuo itseluottamusta, kun peli kulkee. Usko omaan tekemiseen järkkyy heikommin. Silloin pelaamisesta nautti eri tavalla, Körkkö pohti.

Huipputasolle pääseminen vaatii luonnollisesti paljon uhrauksia ja paljon, paljon töitä. Körkkö (os. Nieminen) kuvailee itseään tunnolliseksi harjoittelijaksi.

– Kyllä minä niin sanoisin. Vanhemmiten, ja myös työn puolesta, minua on alkanut kiinnostamaan yhä enemmän, minkälaiset vaikutukset on milläkin harjoitteella ja suorituksella.

Naisten Superpesis on todella kova huippu-urheilusarja, jonka huipulla pelatakseen urheilijan on käytännössä elettävä pesäpallon mukaan, ei päinvastoin. Kilpailu kovenee vuosi vuodelta, ja tämän huomasi myös Körkkö.

– Tietynlainen rentous omassa pelaamisessa näkyi, ja se on aina ollut minun vahvuuteni, mutta henkinen puoli ja ne asiat ovat toisaalta olleet enemmän läsnä. Henkisellä puolella on ollut enemmän kestettävää, ja olen sen onnistunut kantamaan aika hyvin siihen nähden, mitä kaikkea päässä on pyörinyt, Körkkö pyöritteli.

Myös kyky onnistua ja nousta esiin ratkaisuhetkillä ovat henkisen puolen kiehtovimpia anekdootteja. Körkkö on ollut raudanluja myös näillä sektoreilla. Kun joukkue on tarvinnut kylmähermoista ratkaisijaa, turkulaiskasvatti on noussut esiin.

Körkkö kertoo, etteivät häntä ole koskaan tiukat paikat juuri jännittäneet.

– Kun tulin niin nuorena edustusjoukkueeseen pelaamaan ja nousimme Superpesikseen, niin minusta on jotenkin kasvanut sellainen tyyppi, etten hirveästi stressaa. Menen vain ja teen, enkä yliajattele asioita. Se on ollut yksi isoimmista vahvuuksistani, Körkkö viittaa aikaan, kun hän nousi 15-vuotiaana kasvattajaseuransa Turku Pesiksen joukkueeseen, joka nousi Superpesikseen kaudeksi 2008.

Viimeisin viidestä oli erityinen

Viidestä voitetusta Suomen mestaruudesta Körkkö ei osaa nimetä sitä kaikista mieleenpainuvinta, mutta mainitsee, että kesän 2022 mestaruudessa oli jotakin erityistä.

Kun kultasampo Kirittäret pelaa SM-finaaleissa, se on harvoin altavastaaja – tällä kertaa se oli sitä. Finaalivastustaja Manse PP oli jopa suvereeni ennakkosuosikki.

Kirittärien kausi oli vaikeuksia sävyttämä, mikä entisestään kimalsi tuoreinta mestaruutta.

– Kaikki se, mitä jouduttiin käymään joukkueen kanssa läpi ympäri vuoden, ja oma talvikausikin oli todella vaikea, siihen nähden se mestaruus oli todella hieno suoritus.

– Mekin puhuttiin sitä, että hyvin pitkään aikaan muu maailma on tavallaan meidän puolellamme. Yleensä suuri yleisö on ollut meitä vastaan. Se kertoo myös siitä, kuinka vahva Manse oli. Me olimme altavastaajia, Körkkö muisteli nauraen.

Nalle Viljanen käänsi Körkön uran: ”Hän osasi kaivaa minusta esiin potentiaalin, jota en itsekään tiennyt minulla olevan olemassa”

Kuten todettua, Körkön aika Jyväskylässä oli jättipotti: pelaajana harppaus uudelle tasolle ja kourallinen Suomen mestaruuksia sekä henkilökohtaisia palkintoja.

Multitalentti mainitsee yhden henkilön näytelleen tärkeää roolia hänen kehityksessään.

– Oli aika käänteentekevä ratkaisu, kun tulin tänne Jyväskylään pelaamaan. Yhtään väheksymättä aikaisempia valmentajia, Jussi ”Nalle” [Viljanen] osasi kaivaa minusta esiin potentiaalin, jota en itsekään tiennyt minulla olevan olemassa. Roolin muutos oli kova. En ollut koskaan ollut kotiuttaja, eikä minulla ollut voimaa. Kun tulin tänne, voimatasonikin alkoivat nousta. Ja siirryin vielä etukentältä linjaan.

Viljanen ja Körkkö olivat Kirittärissä erottamaton kaksikko – kuin paita ja peppu –, joka toi menestystä kuin liukuhihnalta. 19 vuotta Superpesiksessä valmentanut ja pelinjohtajana kymmenen mestaruutta voittanut Viljanen on ollut Körkölle todella tärkeä henkilö läpi uran.

– Hän on edelleen hyvä ystävä. Valmentajana hän on vaativa, mutta kuitenkin rento. Jännä, miten hän osaa olla kaksi erilaista ihmistä samaan aikaan. Kentällä on vaativa valmentaja, mutta kopissa läppä lentää.

Pelinjohtajana Körkkö kuvaili Viljasen olevan rauhallinen. Viljasella pysyy niin sanotusti viuhka kädessä tiukoissa paikoissa.

– Se on hämmästyttävää, miten hän pystyy pitää päänsä täysin pelissä ja ajatella peliä eteenpäin. Tämä näkyy erityisesti pudotuspeleissä, kun panokset ovat kovat.

Jyväskyläläisorganisaatio on Körkölle edelleen rakas, vaikkei omien sanojensa mukaan ole otteluita juuri tuloksia tiiviimmin seurannutkaan. Kirittäret teki Körkköön suuren vaikutuksen monivuotisella yhteisellä matkalla.

– Seuralla on erityinen paikka sydämessäni. Jos en olisi tullut tänne pelaamaan, minusta ei varmasti koskaan olisi tullut sen tasoista pelaajaa, joka loppuvuosina olin. Lämminhenkisyys, kulttuuri ja perinteet, jotka seurassa vallitsevat ovat ehkä ne juurisyyt, miksi viihdyin täällä niin pitkään.

Kysyttäessä, mikä Kirittäristä tekee niin vahvan organisaation, joka pärjää vuodesta toiseen, vaikka miesten puolella Jyväskylässä tilanne on ollut heikompi jo vuosikausia, Körkkö nojaa yhteen peruspilariin.

– Valmennus on ollut aina todella laadukasta ja osaavaa. Se on varmasti suurin yksittäinen tekijä. Lisäksi menestys on iskostunut tähän kulttuuriin, johon täällä sitten vain kasvetaan.

Mitä tarkoitat kultuurilla? Mikä siitä tekee Jyväskylässä erityisen?

– Ihan varmaan vain se, että kuinka tappioita käsitellään ja kuinka pieniksi atomeiksi peli puretaan. Ne ovat täällä priimaa.

Jyväskylään on rakenteilla uusi pesäpallostadion, josta tulee Kirittärien uusi koti. Körkkö on iloinen, että paikalliset joukkueet saavat kunnollisen näyttämön.

– Onhan se ihan mahtava uutinen. Ja nimenomaan katetut katsomot. Olemme monena vuonna kärsineet siitä, että huonolla kelillä ei tule porukkaa. Nyt täälläkin on nykyaikaiset puitteet.

Nousu Superiin yläasteikäisenä

Uransa alkupuolella Körkkö ei kuvitellut, että hän huuhtoisi kultaa nähdyllä tavalla. Potentiaali kuitenkin on aina ollut olemassa, mistä kielii myös nousu Turku Pesiksen edustusjoukkueeseen vain 15-vuotiaana.

Turussakin se nähtiin: kun Körkkö saapuu pukukoppiin, menestys on lähes taattu. 15-vuotias lupaus oli tärkeä osa joukkuetta, joka nousi pääsarjatasolle. Körkkö muistelee noita aikoja pelkällä lämmöllä.

– Pelkästään hyviä muistoja. Meillä oli tosi hyvä porukka, ja minut otettiin todella hyvin vastaan, vaikka olin selkeästi nuorin koko porukasta.

Ottelusta, joka nosti turkulaiset Naisten Superpesikseen, Körköllä on hataria muistikuvia.

– Ratkaiseva ottelu pelattiin Turussa, ja muistaakseni se päättyi paloon kakkospesälle. Pelasin itse siinä ottelussa kopparina, Körkkö muisteli.

Turussa pesäpallo ei jäänyt ainoaksi lajiksi, jota Körkkö kilpaili huipputasolla – myös jalkapallon pääsarjan nurmi tuli tutuksi. Körkkö pelasi TPS:ssä yhden ottelun silloista Naisten SM-sarjaa kaudella 2008.

– Superpesis-kausi oli päättynyt, ja meidän futisvalmentajamme soitti, että haluaisinko tulla vielä pelaamaan loppukaudesta. Kun pesäpallokausi päättyi, futiskautta oli vielä pari kuukautta jäljellä. Pelasin yhden pelin, jossa taisin olla kärkenä. Olin avauksessa ja pelasin ehkä 75 minuuttia.

Haastattelun lopuksi Körkköä pyydetään nimeämään yksi erityinen tai hauska muisto uran varrelta. Yhtä yksittäistä tilannetta tai kommellusta ei löydy, mutta yksi entinen joukkuetoveri saa erityismaininnan.

– Urpelaisen Marjukka. Kaikki jekut, joita hän on muille tehnyt. Milloin oli jonkun piikkarit kelmuttu kokonaan yhteen tai vastaavaa, Körkkö muisteli huvittuneena.

Sitten aivan viimeiseksi, Emma: Mistä haluat, että sinut muistetaan?

– Että minut muistetaan hyvänä tyyppinä. Haluan, että minut muistetaan ihmisenä, jollainen olen, eikä siitä, mitä olen saavuttanut.