Manse vei naisten Superpesiksen finaaliavauksen nimiinsä, vaikka tamperelaiset tekivät sisäpelissään kaikki mahdolliset virheet. Porin Pesäkarhut ei kyennyt käyttämään liki hopeatarjottimella tuotua mahdollisuutta, vaan Manse vei voiton dramaattisten käänteiden jälkeen.

Toisen jakson Mansen neljännen lopettavaan sisävuoroon lähdettiin tasatilanteesta 1-1. Kotijoukkue sai ykköskärkensä Ella Korpelan kolmospesälle, mutta matkan varrella oli jo kerännyt kaksi takapaloa. Anna Ala-Kauhaluoman kopinnosto putosi väliin ja Korpela kipitti kohti kotipesää.

Pelituomari Miko Kotiniemi näytti Manselle jakson voittojuoksua, mutta kun Korpelan syöksy suuntautui hieman sivuun kotipesän reunasta, saatiin juoksun syntyä tarkastella videolta pitkään ja hartaasti. Lopulta yhdestäkään kuvakulmasta ei löytynyt pitäviä todisteita, että Korpela ei kotiin olisi ehtinyt ennen polttoheittoa, joten siirryttiin supervuoroon.

Naisten avausfinaalissa koettiin uskomatonta draamaa: Pesäkarhujen voitto oli senttimetrien päässä, mutta videotarkistus toi Manselle jakso- ja lopulta otteluvoiton!#pesis #ruutu @RuutuUrheilu @MansePPNSU pic.twitter.com/vzUOL1O8XG

— Superpesis (@superpesis) September 9, 2023

Siellä taas Lina Oleniuksen tappinaisen ylittänyt kumura oli niin upea ja Virpi Hukka kotitaipaleella niin vikkelä, ettei juoksun syntymisestä ollut epäselvyyttä. Pesäkarhujen oma kiriyritys supervuoron lopettavalla päättyi Pauliina Harisen kovin vaisuun kotiutusyritykseen.

– Tärkeillä hetkillä ne keskiosumat onneksi sitten löytyivät, Mansen pelinjohtaja Antti Vihtkari sanoi.

– Tietyllä tavalla päästiin lähelle, pitää olla tyytyväinen, mutta se ei nyt lohduta, Pesäkarhujen pelinjohtaja Jarkko Pokela kertoi.

Virhesuma ja finaalijännitystä

Ottelun kuva oli varmasti juuri sellainen, mitä Pesäkarhut ja Pokela olisivat toivoneet. 2-1 ja 1-2-jaksoja ja yhden juoksun peliä koko ajan. Porilaisten mestaruusmahdollisuudet nojaavat siihen, että Mansen lyöjäarsenaali pysyy kurissa, jotta Pesäkarhujen ei tarvitse lähteä kilpajuoksuun tamperelaisten kanssa.

Pesäkarhujen ulkopeli olikin pitävää, mutta Mansen sisäpeli sisälsi lähes kaikki mahdolliset virheet, mitä pesäpallossa voi tehdä: kopinnostopalo, takaetenijän kärpänen, merkkivirheitä, pumaska huonoja näppejä, estämispalo, viimeisen lyönnin laittomia ja lyöntijärjestyksen huonoon rytmiin johtanutta turhan aggressiivista pelinjohtamista.

22 edellisistä 23:sta ottelustaan voittanut Manse vaikutti ajoittain siltä kuin joukkue olisi ensi kertaa viiden vuoden tauon jälkeen kerääntynyt kokeilemaan pesäpallon pelaamista.

– Tätä on ollut ilmassa, oli jo siinä välieräsarjassa. Ei ollut riittävää tappajan fiilistä pelin lähtöön.

– Ei sitä kukaan pysty toiselle sanomaan, että olepas tänään tappaja – kyllä sen jokainen joutuu itse kaivamaan oikeanlaisen vireystason, Vihtkari kertoi.

Pesäkarhujenkin sisäpeli oli vaisua ja sisälsi yhtä lailla rutkasti virheitä. Se toki oli enemmän odotettuakin, sillä jo välierissä porilaisten lyöntipeli oli kovin tukkoista. Viidestä kotiutusyrityksestä kolme onnistumista on hyvä saldo, jos kyse on parin sisävuoron saldosta – kun kyse on koko finaalipelin kahdeksasta lyöntivuorosta, se ei sitä ole, todellakaan.

– Ulkopelissä oli välillä varmasti ihan koviakin suorituksia, mutta molemmat saa sisäpeliin tehdä aika paljon läksyjä, Pokela kertoi.

Vihtkari oli hieman ymmällään, mitä ottelussa ja varsinkin sen avausjaksolla tapahtui. Samankaltaisia uinahduksia Mansella on ollut aiemminkin, mutta ryhdistäytymiseen on useimmiten vaadittu vain yksi vuoropari, ei kuutta.

– Ekalla jaksolla meidän pääkotiuttajille ei tullut tilannetta lainkaan. Jotain kummallista siellä tapahtui, Vihtkari sanoi.

Ulkopelin juhlaa

Vaikka molemmilla joukkueilla taisikin finaalijännitystä, ruostetta tai jotain muuta erikoista olla pelissään, pelasi kumpikin ulkopelissä varsin mainiota pesäpalloa. Niin Minttu Vettenranta kuin Venla Tanhua lukkaroivat erinomaisesti, pallot otettiin kiinni ja heitettiin minne pitikin.

Pesäkarhujen ulkopelissä Emilia Itävalo pelasi kuin viimeistä päivää – mitä loppuottelusarja uransa päättävälle pelaajalle onkin. Kokonaisuutena porilaisten ulkopelaaminen oli varsin laadukasta, mihin Pokela vitsaili perusteeksi saaneensa toivomansa kelin lauantai-iltapäivälle.

– Kylmä sää, se mitä toivoin. Kuusi astetta ja vesisadetta.

– Teimme palojen paikasta palot. Käytimme hetkiä hyväksi, kun naapuri löi laittomaksi ja teimme takaa paloja. Siellä on paljon hyviä juttuja, mutta huomiselle pitää pystyä ruuvaamaan vielä kireämmälle, Pesäkarhujen pelinjohtaja kertoi.

Aurinkoinen sää ja yli 20 asteen kohonnut lämpötila olisivat enteilleet lyöntikeliä, mutta ensimmäinen loppuottelu Kaupissa ei juoksujuhlaa ollut. Pokela mietti ottelun jälkeen kokoonpanomuutoksia sunnuntaille, joilla hän voisi saada Pesäkarhujen sisäpeliin lisää voimaa ja ryhtiä.

Muutosmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset ja pallo nousee Porissa ilmaan jo klo 13. Pesäkarhut lipsautti käsistään kenties parhaan mahdollisuutensa. Manse ei varmasti toistamiseen tuollaista litaniaa virheitä, joten Pokelan täytyy kehittää lisävaihde porilaisten peliin pikaisesti.

Katso Ruudun kooste ottelusta