Taisto kauden parhaan lukkarin tittelistä kävi kuumana läpi kauden. Runkosarjan puolivälissä lista olisi todennäköisesti näyttänyt hyvin toisennäköiseltä. Monen huippulukkarinkin suoritustaso ailahteli yllättävän paljon, mutta lopulta jyvät erottuivat akanoista – viimeistään pudotuspelien painekattilassa.
Järjestämme Supervuoron toimituksessa oman palkintogaalamme näin verkon yli. Palkitsemme seuraavien kahdeksan päivän aikana kahdeksassa eri kategoriassa niin miesten kuin naisten Superpesiksen kauden parhaita pelaajia.
Lue myös: Vuoden positiivinen yllättäjä, Miesten Superpesis
Lue myös: Vuoden positiivinen yllättäjä, Naisten Superpesis
Pesäpalloliiton virallinen palkintogaala järjestetään Helsingin Kalastajatorpalla torstaina 20. lokakuuta, jolloin palkintonsa saavat myös liiton valintaraadin mielestä parhaiksi arvostetut pelaajat.
Äänestykseemme osallistuivat Supervuoron toimitusvastaava Matti Liljaniemi sekä toimittajat Joonas Kauppinen ja Aki-Petteri Pulkkinen. Ääniä jaoimme kukin viidelle pelaajalla jokaisessa kategoriassa, ja ääniä sijoituksensa mukaan pelaajat saivat 7-5-3-2-1. Tällä halusimme painottaa ykkös- ja kakkossijoille arvostamiamme pelaajia.
Kaikki palkintomme ovat koko pesiskauden perusteella jaettuja, mutta painotimme luonnollisesti kauden tärkeimpien pudotuspeliotteluiden merkitystä.
Toisena vuorossa on Vuoden paras lukkari, missä taisto oli kova ja kärkikolmikon osalta todella tiukka.
Matti Liljaniemi:
1. Anni Heikkilä
2. Venla Tanhua
3. Minttu Vettenranta
4. Veera Toikka
5. Mari Mantsinen
Joonas Kauppinen:
1. Minttu Vettenranta
2. Anni Heikkilä
3. Veera Toikka
4. Mari Mantsinen
5. Ilona Hakoniemi
Aki-Petteri Pulkkinen:
1. Veera Toikka
2. Minttu Vettenranta
3. Mari Mantsinen
4. Anni Heikkilä
5. Venla Tanhua
Matti Liljaniemi: Tämän kesän lukkaritaisto oli todella mielenkiintoinen. Alkukauden komeetat hiipuivat hieman ja menettivät loistoaan, kun kausi eteni. Taas touko-kesäkuussa himmeämpinä pesistaivaalla olleet lukkarit kimalsivat kirkkaimpina, kun otteluita ratkottiin syyskuussa.
Virkiän Anni Heikkilän kausi oli ehkä kärkilukkareista se tasaisin, ja silti sisältäen pientä nousujohteisuutta. Kauteen mahtui monta iltaa, kun Heikkilä vei ja vastustajan kaari ja pelinjohto vikisi. Hetkiä, jolloin oli selvästi havaittavissa, että nyt lautasella on todellinen huippu.
Mansen Venla Tanhua ehdittin ehkä hätäisesti jo tuomita alkukaudesta liki floppihankinnaksi. Tanhua paransi peliään, kun kausi eteni ja oli parhaimmillaan pudotuspeleissä. Mansen mestaruuden hakeminen ei lautaselle kaatunut, ja Tanhua oli aivan eliittitasolla – suoritus oli vain liian epätasainen koko kauden mittakaavassa.
Joonas Kauppinen: Minttu Vettenranta nousi finaalien kautta suurimmaksi suosikiksi voittamaan Vuoden lukkarin -pystin. Koko kauden mittapuulla Vettenrannan tekeminen oli yllättävänkin ailahtelevaa, eikä suorittaminen välttämättä ollut illasta toiseen joukkuetta kannattelevaa taikka dominoivaa.
Finaalisarjassa kaikki kuitenkin muuttui ja tekeminen nousi aivan uudelle tasolle. Vettenranta vei pelinjohtaja Antti Vihtkaria ja koko Mansen poppoota kuin litran mittaa, eikä jättänyt epäselvyyttä kumpi oli finaalisarjassa parempi lukkari.
En tiedä kuuluisiko Ilona Hakoniemi tälle listalle vielä tänä vuonna, mutta jos tolpat ovat noin korkeita, lasken niistä hieman näyttävyyslisää. Se miten hyvää ulkopeliä Feran keskinkertainen porukka pelasi johtuu pitkälti lukkarin hyvyydestä. Toki hän on vain yksi osa isompaa kokonaisuutta, mutta olihan Hakoniemi roolissaan poikkeuksellisen hyvä Rauman rosteriin peilattuna.
Vaikka pelit päättyivät puolivälierissä lukemin 0-3 mestari Pesäkarhuja vastaan, tuossakin sarjassa Fera onnistui lukkarinsa johdolla pitämään pelit tiukkoina. Nousee tulevina kausina taistelemaan Vuoden lukkarin -tittelistä, enkä pitäisi suurena yllätyksenä vaikka tuon voittaisi.
Aki-Petteri Pulkkinen: Kerta se on ensimmäinenkin, kun Mari Mantsinen ei yllä viiden joukkoon debatissa Vuoden lukkarista. Toki paha loukkaantuminen selittää asian, mutta silti. Tässä on varmasti nyt tämän kauden viisi parasta lukkaria ehdolla, kun itse sanon Joensuun Mailan Veera Toikan.
Jos Maria Kaakinen oli sisäpelissä valtavassa roolissa JoMan kotiutusosastolla, kantoi Toikka jopa isompaa roolia puolestaan ulkopelissä. Kauden sensaatio. Pelasi itsensä – ja sitä myöden joukkueensa – kerta heitolla koko pesiskansan huulille. Maila pani puolivälierissä ennakkosuosikit Seinäjoelta selkä seinää vasten ja olivat viittä vaille välierissä. Tässä kaikessa Toikalla oli valtava merkitys.
Toikan huikea suorittaminen lautasen äärellä oli pitkin kesää silmiä hivelevää katseltavaa. Taktisten väärien oikea-aikaisuus, syöttöjen sijoittelu, pelin rytmittäminen ja vastustajan alati varpaillaan pitäminen – magnifique.
Vuoden lukkari: Minttu Vettenranta, Porin Pesäkarhut
Äänestyksen tulos:
Minttu Vettenranta 15
Anni Heikkilä 14
Veera Toikka 12
Mari Mantsinen 6
Venla Tanhua 6
Ilona Hakoniemi 1
Palkintogaalan aiemmat palkitut ja aikataulut
Vuoden positiivinen yllättäjä, Miesten Superpesis
Vuoden positiivinen yllättäjä, Naisten Superpesis
12.10. Etenijät/vaihtajat
13.10. Kotiuttajat
14.10. Etupelaajat
15.10. Linjapelaajat
16.10. Kopparit
17.10. Vuoden pesäpalloilijat