Yksi joukkue kyntää naisten Superpesiksessä niin syvällä kuin mahdollista. Kahdentoista pelatun ottelun jälkeen Roihuttarilla on saldonaan tasan nolla (0) pistettä.

Kun pesäpallo siirtyi juhannustauolle ja sarjaa oli pelattu tusinan ottelun verran, vaikuttaa helsinkiläisten kohtalo kovin synkältä. Kyse ei ole pelkästään murskatappioista kärkijoukkueille, vaan Roihuttaret ei ole kyennyt lyömään juoksuja otteluissa pahimpia kilpakumppaneitaan vastaan.

Roihuvuorelaisten lyötyjen sarake osoittaa vain 24 lyötyä juoksua, siis tasan kaksi juoksua per ottelu. Tuollaisella lukemalla ei kannata edes haaveilla pisteiden saamisesta Superissa.

Helsinkiläiset olivat viime kaudellakin Superiin nousunsa jälkeen sarjataulukon viimeisellä sijalla, mutta vuosi sitten kuitenkin joukkue sai runkosarjassa kasaan viisi voitettua ottelua ja sentään noin kolme lyötyä juoksua per ottelu.

Tuolloin Roihuttaret säilytti sarjapaikkansa, kun tasoero joukkueen ja Superpesis-karsinnassa vastaan asettuneen Lappajärven Veikkojen välillä oli mittava. Sinivalkoiset voittivat kaikki kolme karsintaottelua selvin luvuin.

Viime vuonna pelinjohtajana kauden aloittanut Pasi Niemelä sai lähtöpassit heinäkuun lopulla, eikä peli kummoisesti parantunut Matti Pirisen komennossa. Nyt täksi kaudeksi pelinjohtajaksi hankittu Toni Ojala on johtanut joukkonsa vielä syvempään kuoppaan – jos vain mahdollista.

– Tässä on aika pohjamudissa oltu kyllä. Vähän niin kuin sammakko talviunilla. Siellä on yritetty miettiä syntyjä syviä.

– Tänään kaaduttiin nyt ainakin toinen saapas jalassa. Tähän asti ollaan oltu ihan paljain jaloin, kun ollaan kaaduttu. Vielä kun löydämme toisen saappaan, ei tarvitse kaatuilla ollenkaan, pelinjohtaja Ojala kertoi ennen juhannustaukoa pelatun tappiollisen Tampereen vierailun jälkeen.

Valtakunta kotiuttajasta

Ojala varmasti ajattelee kuin Englannin kuningas Shakespearen näytelmässä: koko kuningaskuntani kotiuttajasta. Sillä Roihuttarien ongelmat ovat kiteytyneet juuri juoksujen lyömiseen.

Helsinkiläisjoukkueen kärkipelaaminen on itse asiassa ollut jopa hyvällä tasolla. Ykkönen hihassaan koko kauden pelannut Charlotta Höglund ei ole ollut hyvä vain peräpään joukkueen odotuksiin nähden, vaan koko sarjan eliittiä.

Höglundin sisaruksista nuoremmalla 18-vuotiaalla Charlottalla on toiseksi eniten kärkilyöntejä nollatilanteessa ja kentällemenon yli 70 % onnistuminen on erinomainen suoritus.

Eivätkä sisäpelin ongelmat ole vielä seuraavillakaan numeroilla lyövistä kiinni, sillä Mansesta takaisin Helsinkiin palannut Ella Reiman ja vanhempi 24-vuotias siskoksista Camilla Höglund ovat molemmat pelanneet vähintään mukiinmenevästi.

Sen sijaan ongelmat ovat kotiuttamisessa, missä Roihuttarien onnistumisprosentti on suoraan sanottuna hävettävän surkea. Kaikki Ojalan joukkojen pääkotiuttajat löytyvät jokeripaidasta, eikä yksikään heistä ole kyennyt edes 20 prosentin onnistumistasoon alkukaudella.

Sohvi Korhonen (19 %), Ella Kuusisto (19 %) ja Saaga Markkanen (12 %) eivät kukaan ole vuorollaan pystyneet nousemaan Superin tasolle. Viime kaudella 18 juoksua Roihuttarille lyönyt Henriikka Harinen ei ole ollut kokoonpanossa kuin kuudessa ottelussa.

– Teemme huonoihin paikkoihin sellaisia Ö-luokan virheitä. Kotiuttaminen on meillä ollut kompastuskivi. Uskon, että löydämme siihenkin vielä lääkkeet, miten saamme niitä etenijöitä sieltä kotiin.

– Kotiuttajaraukat joutuvat usein lyömään ihan täydellisiä lyöntejä onnistuakseen, kun ne tilanteet tulevat meille isoilla palomäärillä, Ojala sanoi Manse-ottelun lehdistötilaisuudessa.

Ojalan viimeinen pointti pitää pääpiirteittäin paikkansa, mutta todellisuudessa Roihuttarien kaikkien yrittäjien kotiutuskokeilut ovat olleet useimmiten kaukana täydellisestä. Eikä tällä hetkellä oikein mikään puolla sitäkään, että keneltäkään heistä nähtäisiin yllättävää tasonnostoa kesken kauden.

Roihuttarien ulkopelissäkin on ongelmia – paljonkin –, ja alkukauden tahdilla lopullinen vastustajien juoksuluku on pitkälti yli 200. Sillä on vain hyvin vähän merkitystä edes peräpään kohtaamisten voittamisen kanssa, koska kahdella lyödyllä juoksulla timanttinenkaan ulkopeli ei riitä edes jaksovoittoihin.

Viisi ratkaisuottelua edessä

Kun alkukauden tusinasta tappio-ottelusta peräti kahdeksassa Roihuttaret on saanut aikaan korkeintaan nuo kaksi lyötyä juoksua, sisäpeliin ja erityisesti kotiutuksiin kaivataan uusia neuvoja ja temppuja, kun vastaan asettuvat tärkeimmät kilpailijat sarjassa.

Roihuttarilla on jäljellä kaksi ottelua sarjanousija Haminaa vastaan, yksi Tahkoa ja kaksi helsinkiläisten tapaan yhä nollalla voitolla sarjaa pelaavan Kempeleen Kirin kanssa. Nämä ovat juuri ne pelit, joista sinivalkopaitaisten pitäisi pisteitä ja voittoja saada.

– Pitää uskoa siihen, että saamme tällaisen draivin, kun meillä seuraavaksi Vaasa-Kempele-Joensuu-pelit. Veikkaan, että tulos voi silloin olla hyvä.

Juhannustauon jälkeen Roihuttaret pelaa yhdeksään päivään Ojalan mainitsemat kolme ottelua. Jos pistesaldo yhä tuolloin näyttää nollaa, on tilanne vielä nykyistäkin vaikeampi. Erityisesti vieraspeli Kempeleessä on kriittisen tärkeä joukkueelle.

– Meillä oli nyt tavallaan lupa pelata. Sitä ei tarvinnut pelätä, jos lyöntijärjestys katkeaa johonkin, se sitten katkeaa. Unohdimme tänään sen prosenttipesiksen. Se ei ole meille sopinut ja nyt katsomme sitten vähän toista tyyliä, millä pelata, Ojala lupasi muutoksia joukkueen sisäpeliin.

Nähtäväksi jää, mihin asti muutokset mahdollisesti kantavat. Elleivät joukkueen lyöjäjokerit ole tehneet sellaisia juhannustaikoja, joilla mailasta tulisi niitä täydellisiä keskiosumia, ei pisteiden kertymisestä juuri ole syytä haaveilla.