Tampereella pelattiin toinen jakso kaatosateessa, kun Manse siirtyi välieräsarjassa Lapuan Virkiää vastaan 2-1-johtoon, ja finaalipaikka on Manselle katkolla jo sunnuntaina Lapualla. Tamperelaisten lyöntipeli luisti, myös litimärkinä, kun taas Virkiän sisäpeli ei auennut missään kohdin.

Manse asetti ottelun nuotin jo heti kuivemmissa olosuhteissa pelatun avausjakson alussa. Kotijoukkue siirtyi heti vartin pituiseksi venyneessä ensimmäisessä sisävuorossaan 2-0-johtoon, kun Kaisa Peräaho ja Eveliina Lämsä auttoivat Siri Eskolan ja Lina Oleniuksen lyönneissä heikoilla ulkopelisuorituksilla.

– No ei todellakaan ollut toivottu alku. Ehkä molemmista kahdesta ensimmäisestä olisi ollut mahdollisuus tehdä palo kotiin, mutta ei ulkopeli sillä tavalla onnistunut. Manse sai hyvän lähdön peliin, näissä peleissä tärkeää on, että saisi sen alun lähtemään raiteilleen, Virkiän pelinjohtaja Jukka Liikala sanoi.

Kun Eskola löi kumura-asennosta upean läpilyönnin kakkospesän päältä ja juoksi kunnarin sekä kaksi Mansen naista juoksi samalla kotiin, oli ensimmäinen jakso sitä myöden selvä.

Toisella jaksolla taivas aukesi, sade alkoi ja vain yltyi, mitä edemmäs jakso eteni. Juuri ennen pahimman sateen alkua Virkiä hukkasi etsikkoaikansa, kun Riina Kerolan lyömän 1-1-tasoitusjuoksun jälkeen kaari huusi Venla Tanhuan viimeistä syöttöä vääräksi.

Pallo putosi lautaseen, Manse kierrätti pallon kaikilla pesillä ja paloton ajolähtö muuttui parissa sekunnissa kolmeksi paloksi. Yhden vuoroparin ajan lähes monsuunimaiseksi muuttunut sade teki sisäpelistä liki mahdotonta, ja näytti väistämättömältä, että ottelu pitäisi keskeyttää.

Sitten Mansen lyöjät ottivat kuitenkin tiukemman otteen mailoistaan, alkoivat varomisen sijaan lyödä kovia hurjalla itseluottamuksella ja napsuttelivat neljä juoksua kolmanteen sisävuoroonsa. Tästä Virkiä ei toennut, vaan parista lohdutusjuoksusta huolimatta hävisi myös toisen jakson.

– Meiltä puuttui laatu niin sisä- kuin ulkopelissä, ja sitä kautta Manse pääsi pörräämään noin hyvin. Heillä oli tosi hyviä lyöntejä sitten, kun saivat pään auki. Oltiin täysin vastaantulijoita tänään, mutta huomenna on päivä uusi, Liikala kertoi.

Hitaat jalat, huonot lyönnit, kova vastus

Lapualaisten isoimmat ongelmat ovat tällä hetkellä nollatilanteessa. Sitä Liikala yritti ratkoa siirtämällä Peräahon kakkosnumerolta viitoseksi, mutta hän joutui avausjakson jälkeen palaamaan takaisin vanhaan.

– Meidän nopeimmat etenijät seisovat kotipesässä ja vähän hitaammat etenijät juoksevat. Kentällemenoon pitää jotain keksiä yön aikana. Täytyy käydä tuossa Ikaalisten kentällä lyömässä vähän palloa – jos ei sada.

– Oli tarkoitus, että olisimme saaneet pelattua kahdella kärjellä, kun kentällemeno on ollut vähän hankalaa. Luovuimme siitä sitten, kun se ei toiminut ensimmäisellä jaksolla, Liikala kertoi.

Manse oli puolestaan taas lähempänä sitä omaa, tuttua tasoaan, millä joukkue oli kerännyt 21 ottelun mittaisen voittoputken ennen tappiota Lapualla toisessa osaottelussa.

– Se kuuluisa jänne kesti koko ajan. Pysyimme suunnitelmassa.

– Ulkokenttä suorittamaan ja sitä kautta peliä auki. Kun peli aukeaa, itseluottamus nousee ja on kiva olla, ja pallo lentää juuri sinne, minne haluaa, Mansen pelinjohtaja Antti Vihtkari sanoi.

Vaikka tamperelaisten kärki ei aina toimikaan täydellisesti, on joukkueessa niin paljon enemmän leveyttä, ja sitä kautta mahdollisuuksia tilanteiden rakentamiseen. Ja samalla tietysti joukkueen ykköstähdet kuten Eskola, Virpi Hukka, Olenius ja Anna Ala-Kauhaluoma suorittavat korkealla tasolla.

– Meillä on enemmän niitä nopeita jalkoja, niin se vähän helpottaa. Ykköskärjellä ei ole niin kova paine päästä kentälle, Vihtkari kertoi.

Vaikka Virkiän sisäpeli vaikutti välillä hyvin oma-aloitteisestikin nuhaiselta, on lapualaisten ongelmien takana tietysti myös Mansen erinomainen ulkopeli. Eskola oli myös siepparina liekeissä ykköspyromaanina myös rankkasateessa ja Sara-Ella Kemppainen linjassa pelaa varmasti isoa tonttia.

Miten pelaat monsuunissa?

Hetken aikaa toisella jaksolla joukkueiden pelaaminen ei näyttänyt välierien arvoiselta tekemiseltä, kun sateen vaikutuksen myötä lyönnit vaikuttivat enemmänkin vasta-alkajien yrityksiltä. Molempien joukkueiden taholta myönnettiin, että Kaupin lauantaisen sademyräkän tasoiseksi kasvanut vedenpaisumus tekee lyöntipelistä todella vaikeaa.

– On se ihan sairaan haastavaa. Kädet luistavat ja osuman pitää olla tarkempi. Ei ole hääviä, kun ei ole pitoa millään tavalla, Vihtkari kertoi.

– Lyöjät pelkäävät, että maila lentää käsistä. Sitä kautta tulee varovaiseksi se lyönti ja sitä kautta tuo epävarmuutta, Liikala sanoi.

– Miten sä pidät mailasta kiinni, kun se on litimärkä, Eskola mietti Mansen kentänlaitahaastattelussa.

Katso Ruudun ottelukooste