Seinäjokinen kotiyleisö (1617) yritti parhaansa mukaan huutaa Jussittaria voittoon Porin Pesäkarhuista, mutta sattumusten täyteinen toinen välieräottelu kääntyi vieraille lopulta kotiutuslyöntikisan jatkopareissa.
Pesäkarhut vei avausjakson aivan pystyyn, kun Maila-Jussit vaikutti täydeltä vastaantulijalta. 3-0-lukemat eivät anna riittävää kuvaa jaksosta, missä porilaiset veivät kolmostilanteet luvuin 12-1.
Toinen jakso oli vastaavasti Jussittarien hallintaa, vaikka ylivoima ei aivan yhtä totaalista ollutkaan kuin Pesäkarhuilla hetkeä aiemmin. Aino-Kaisa Mantere löi tuttuun tapaansa kaikki seinäjokisten kolme juoksua.
Pesäpallon jaksopelin erinomaisuus rakensi jälleen melkoisen draaman kaaren, kun jaksot eivät todellakaan olleet sisaria keskenään. Kun supervuorossa juoksuja ei saanut kumpikaan, siirryttiin kotiutuskisaan.
– Helpottunut olo, tärkeä voitto. Hyvin eri tyyppiset jaksot, eikä varmasti kumpikaan pysty jossittelemaan sitä hävittyä jaksoa, että kun yksi tilanne olisi mennyt toisin, Pesäkarhujen pelinjohtaja Jarkko Pokela sanoi.
– Hyvä että pystyimme kääntämään sivu sen ensimmäisen jakson jälkeen, ja tulimme mukaan pesispeliin. Lopun jännitysnäytelmässä sitten tapahtui kaikennäköistä, Maila-Jussien pelinjohtaja Juha Antikainen kertoi.
Kotiutuskisassa tapahtumat kääntyivät kummallisiksi. Ensin porilaisten viimeisessä parissa Jussittarien lukkariksi jälleen palannut Tea Santahuhta nosti korkean syötön Silja Syrjälälle, jonka näpy-yritys ei osunut palloon. Kotijoukkueen harmiksi hutilyönnin jälkeen pallo kimposi lautasen reunasta niin kauas, että Santahuhta ei palloon ehtinyt kiinni ennen juoksun syntymistä.
– Olen nähnyt noita urani aika kahdesti, kerran itse lyönyt, ja tämä oli nyt sitten kolmas kerta. Silloinkin kotareissa, ja otti päähän tuommoinen tuuri. Jos joku on hannuhanhi, siinä kohtaa ollaan, Mantere sanoi.
Kun Jussittaret pystyivät myös kaksi juoksua tekemään omilla vuoroillaan, edettiin kotiutuskisan jatkoille. Pesäkarhujen toisessa parissa Pauliina Harisen kakkosrajanäpy meni laittomaksi ja jo pitkälti lipun ohi päässyt etenijä Henna Juka teki kovaa työtä päästäkseen takaisin kolmospesälle nopeasti.
Pokela laittoi jo viuhkansa selän taakse piiloon Harisen toisella lyönnillä, mutta Juka oli ilmeisesti mennyt laskuissaan sekaisin, kun heti kolmoselle ehdittyään tämä kääntyi takaisin kohti kotipesää. Kun Jussittaret oli vetäytynyt turvaamaan toisen lyönnin vapaata yritystä, oli polttolinja niin kaukana, että Harisen lyönti riitti Jukalle, ja lopulta Pesäkarhuille voittoon asti.
– Oli aikamoinen jännitysnäytelmä. Oli hieno pelata täällä, kun oli niin kova meteli. Hieno buumi on täällä saatu aikaiseksi, Pesäkarhujen ykköspalkittu Emilia Itävalo sanoi.
– Ei voittoa, ei lämmitä. Mutta kyllä meidän porukka tietää, mitä se vaatii: kovaa taistelua, Mantere sanoi.
Välieriin selvinnyt Jussittaret rakentaa melkoista pesishuumaa Seinäjoelle ja myös naispesäpallo on nyt nosteessa Pohjanmaalla. Erinomaisen yleisömäärän lisäksi kotiyleisön kunniaksi täytyy laskea, että se piti mekkalaa koko ottelun ajan.
– Vaikka meillä oli aivan hirveä se eka jakso, silti katsomo jaksoi sen tokan jakson olla mukana kaikki vuorot. Se oli pirun siistiä, Mantere kertoi.
Välieräsarjan kolmas osaottelu pelataan Porissa perjantaina ja finaalipaikka on Pesäkarhuille katkolla 2-0-johdon myötä.