Jyväskylän Kirittäret on kaksi kertaa 2000-luvulla jäänyt mitaleitta ja molemmilla kerroilla seura on pudonnut pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Tämän kauden tappio Lapuan Virkiälle ei ollut samanlainen shokki kuin syksyn 2017 yllätystappio Kempeleen Kiriä vastaan, mutta oliko se yhden aikakauden loppu?
Viime kauden mestari Kirittäret vaikutti olevan joukkueena tällä kaudella höyryillä. Jyväskylän dynastiasta ei ollut jäljellä kuin rippeet, kun useampi sen viime kausien tärkein palanen puuttui.
Nalle Viljanen jäi Kirittärien valmennuksesta pois kesken viime kauden henkilökohtaisten syiden takia ja pelinjohtaja Mattias Kitola sai nauttia vanhan mestarin tekemistä pohjista, ihan SM-kultaan asti. Kitolalle riitti edelliskaudella, että hän ei ollut se joukkueen heikoin lenkki.
Emma Körkkö on äitiyslomalla, Ella Korpela Superpesiksen uuden tähtisikermän Mansen riveissä ja Susanne Ojaniemi – lyhyestä comebackistaan huolimatta – ei ole enää sama runkopelaaja kuin edeltävinä kahtena kesänä.
Nyt Kirittäret on isojen kysymysten äärellä. Vuodesta toiseen menestykseen tottunut seura sai viimein arvoisensa esiintymislavan, kun Hippoksen uusi pesäpallostadion valmistui. Samaan aikaan tuttu mestariryhmä on hajonnut käsiin, ja lähitulevaisuus näyttää hyvin epävarmalta.
Jatkavatko Jyväskylässä yhteensä kahdeksan mitalia napanneet Eeva Mäki-Maukola ja Jutta Myllyniemi vielä? Molemmat olisivat 28- ja 26-vuotiaina huippupelaajina parhaassa iässään, mutta valitettavasti naisten Superpesiksessä oikean elämän realiteetit tulevat monilla vastaan jo noilla hyvin nuorilla ikävuosilla.
Kirittäret ei välttämättä joka kausi 2000-luvulla ole ollut suurin mestarisuosikki, mutta aina se on piirretty ennakkoon liki varmaksi mitalistiksi. Pitääkö sama paikkansa enää ensi toukokuussa uutta kautta ennakoitaessa?
– Tulosvastuussa tässä ollaan. Seurajohto sitten päättäköön tuleeko muutoksia vai ei.
– Pettymys tietysti, että tavoitteeseen ei päästy. Pudotuspeleissä kun ensimmäisellä kierroksella tippuu, se on selvä, että lopputulos ei ole tyydyttävä, Kitola kertoi tappiollisen neljännen Virkiä-ottelun jälkeen.
Jyväskyläläisten pitkän aikavälin kuva on toki yhä valoisa. Ehkä valtakunnan paras juniorimylly takoo lahjakkuuksia ja nykyjoukkueessakin on jo monia näitä pelaajia, joiden parhaat pelivuodet ovat edessäpäin. Uusi Hippos tarjoaa loistavat puitteet Kirittärien pesäpallolle ja seuran perinteet kantavat pitkälle.
– Isossa kuvassa meillä on paljon nuoria, erittäin lahjakkaita pelaajia. Kyllähän se pettymys ja henkinen kipu ovat opettajista ne parhaat. Joku päivä tämä kääntyy meillä vielä voimavaraksi, Kitola sanoi.
Vetovoimaakin Kirittärillä varmasti on, ja se on yksi niistä joukkueista, jotka voivat realistisesti havitella siirtomarkkinoilta lähes ketä tahansa huippupelaajaa. Toisaalta seuran identiteetti on pitkän menestystaipaleen aikana perustunut vahvasti Jyväskylän omiin kasvatteihin ja yhteen-kahteen uuteen täsmähankintaan per kausi.
Jos taas Jyväskylässä mitaleista haaveillaan ensi kesäksi, pitäisi joukkuetta todennäköisesti remontoida isommalla kädellä.
Vaikka naispesäpallon tulevaisuus Jyväskylässä yhä on hyvin positiivinen, taidettiin dynastian päätökseksi viheltää Lapuan sateisessa tiistai-illassa kolme kertaa. Uusi nousu rakentuu varmasti, ennemmin tai myöhemmin, mutta on vaikea nähdä Kirittäret juuri nyt jokakesäisenä mitalisuosikkina.