Manse PP:n naiset ottivat 14. peräkkäisen voittonsa, kun tamperelaiset kävivät Porin perjantai-illasta hakemassa pahimmasta kilpakumppanistaan Pesäkarhuista puhtaan kolmen pisteen voiton. Samalla Manse hyvin suurella varmuudella on Superin runkosarjan voittaja.

Antti Vihtkari konduktöörinä kuljettaa Mansen mestaruusjunaa sellaisella vauhdilla, että tämä vuoro ei pysähtynyt Porin asemalla. Tamperelaisten 2-0-voiton (4-1, 5-3) jälkeen eroa Pesäkarhuihin on sarjataulukossa jo kahdeksan pistettä, kun runkosarjaa on molemmilla jäljellä enää kolme ottelua.

Mansen voittokulku on tällä hetkellä jopa hämmentävän ylivoimaista. Se voi välillä kompastella kuten vaikkapa alkuviikon KeKi-kotiottelun avausjaksolla, mutta suoritusvarmuus on nyt sellaisella huipputasolla, että edes kärkiryhmistä ei näytä olevan todellista vastusta pelinjohtaja Vihtkarin joukoille.

Perjantain ottelussa Porissa kotiyleisö (1486 katsojaa) joutui poistumaan Erku-Areenalta pettyneinä, kun vieraat ottivat pelin haltuunsa heti alusta lähtien. Manse loi tilanteita ja teki juoksuja ottelun jokaisessa sisävuorossaan.

Ulkopelissä lukkari Venla Tanhuan tolppa oli Pesäkarhuille myrkkyä ja koetteli ”lautasen välittömän läheisyyden” käsitettä. Räpylä myös piti tamperelaisilla, ja Pesäkarhujen pelinjohtaja Jarkko Pokela joutuu tosissaan miettimään, miten tämän vastustajan saisi kaadettua – edes kertaalleen.

– Meillä vaikutti olevan hermokontrolli parempi ekalla jaksolla. Siinä vähän vastustajankin avustuksella saatiin tilannetta ja juoksuja.

– Koko ajan on se voitonkiima pelissä. Täytyy olla ylpeä joukkueesta. Se ei hyydy missään vaiheessa, Vihtkari kertoi lehdistötilaisuudessa.

Mansen alkukausi oli vaisu: ensimmäisestä seitsemästä ottelusta vain neljä voittoa, nekin kaikki Superin ennakoitua häntäpäätä (Tahko, Roihuttaret, HP) vastaan. Vihtkarin sisäpelin peluutuskin vaikutti erikoiselta, mitä itsekin tuolloin kyseenalaistin.

Voitosta voittoon kulkevasta Mansesta huokuu itsevarmuus

Kahdeksannesta ottelusta kuitenkin alkoi tämä 14 ottelun mittaiseksi perjantaina kasvanut voittoputki, jonka aikana Manse on koko ajan vain vankistanut asemiaan. Joukkueen peli-ilme on illasta ja vuoroparista toiseen todella luottavainen ja itsevarma. Manse tietää olevansa ihan pirun hyvä, ei pelkää näyttää sitä ja saa vastustajansa vapisemaan jo hutunkeitossa.

Samanaikaisesti kun joukkue on kokonaisuutena petrannut peliään, ovat sitä tehneet myös tamperelaisten parhaat huippuyksilöt. Viime kaudella kaikki lyötyjen juoksujen ennätykset uusiksi takonut Siri Eskola ei mahtunut Itä-Länteen, ei edes spekulaatioihin, eikä meidän toimituksemmekaan häntä mukaan kelpuuttanut.

Nyt Eskolan viimeisen viiden ottelun saldo on 1+21, huh huh. Käänne on ollut niin dramaattinen, että vireen jatkuessa viimeiset kolme ottelua, nappaa Eskola vielä lyöjäkuningattaruuden nimiinsä.

Toinen tasonnostaja on ollut Tanhua, jota tänään valintoja tehtäessä olisi vaikea (mahdoton?) sivuuttaa Idän lukkarin tontilta. Tolppa nousee, tulee ikävästi lyöjien syliin ja kokonaisvaltainen lautasen hallinta on eliittiä. Tässä onkin suurin ero Mansen kohdalla viime kauteen, kun kultahaaveet kaatuivat juuri lukkariongelmiin.

Kaiken tämän Mansen hehkuttamisen jälkeen täytyy todeta, että ei Pesäkarhut huono ole – tai huono ollut perjantain ottelussakaan. Pidän yhä kiinni siitä, että finaalissa voimiaan mittelevät nämä kaksi joukkuetta sekä pelinjohtajat Pokela ja Vihtkari.

Pesäkarhut on ylivoimaisesti toiseksi paras

Pesäkarhut häviää ainoastaan vertailussa Manselle. Joukkueessa ei yksinkertaisesti ole samaa määrää jalkoja, eikä varsinkaan kotiutusvoimaa. Mansella on laittaa Eskola, Anna Ala-Kauhaluoma, Lina Olenius ja Maija Vastamäki pistämään mainioita kotiutusyrityksiä. Pokelalla on Tiia Peltonen ja Emilia Linna… ja harras toive, että Pauliina Harisen kotiutusprosentti olisi pudotuspeleissä jotain ihan muuta kuin nykyinen 29 %.

Porilaisten ulkopeli voisi neutraalia vastustajaa vastaan olla jopa ihan samalla tasolla kuin Mansen, mutta kun sarjakärjen sisäpeli on niin paljon parempaa ja monipuolisempaa, pitäisi eron olla mittava Pesäkarhujen eduksi ulkokentällä. Muuten keskinäisestä mahdollisesta ottelusarjasta voi olla hankala raapia voittoja.

– Paljon pitää treenata, jos meinaa syksyllä näille pärjätä. Vastustaja on todella hyvä. Tämän päivän lyönneillä olisi jotain muuta vastaan ehkä pärjännyt, mutta nyt ei pärjätty alkuunkaan.

– Tämä oli hyvä opetus tähän kohtaan, ja hyvä että päästään runkosarjan loppuun vielä pelaamaan vielä Tampereelle, Pokela kertoi.

Joukkueet todellakin ottavat mittaa toisistaan vielä runkosarjan päätöskierroksella. Jos pitäisi arvaamaan ryhtyä, voisi hyvin ajatella Ylen studiotuotannon suuntaavaan tuohon peliin myös Kauppiin paikalle.

Mansen loppusuora on muutenkin melkoinen tasonmittaus, sillä näiden kahden Pesäkarhut-ottelun lisäksi Vihtkarin ryhmä kohtaa välissä Lapuan Virkiän ja Jyväskylän Kirittäret.