Manse PP:n seuran kassa on pullollaan, kun miesten ja naisten joukkueet ovat tämän kauden pudotuspeleissä vetäneet Kauppiin 21 998 silmäparia. Vielä enemmän on kuitenkin karttunut Mansen naisten joukkueen makselemien oppirahojen tili.
Naisten finaalisarjan avausviikonloppuna Manse teki virheitä roppakaupalla. Niitä kertyi koko joukkueen laajuudelta, erityisesti joukkueen avainpelaajilta ja varsinkin pelinjohtaja Antti Vihtkarilta.
Lauantain kolmas loppuottelu oli Manselta jo siistimpää peliä, mutta yhä moni orastanut hyvä hetki kaatui karkeisiin virheisiin.
– Harmittaa, että makselemme oppirahoja omasta pelaamisesta näissä peleissä. Tiettyjen virheiden olisi pitänyt karsiutua pois jo heinäkuussa, mitä – itseni mukaan lukien – toistamme, Mansen 20-vuotias Saaga-Angelia Raudasoja harmitteli seuran kenttähaastattelussa.
– Viime viikonloppu oli aika synkkä, enkä pystynyt antamaan sellaista panosta niihin matseihin, mitä haluan, Raudasoja sanoi.
Mansen joukkue sai marssia runkosarjan loppuun hurjassa voittoputkessa. Peli luonnollisesti kulki, mutta kun todellista haastetta ei tullut oikein mistään suunnasta, joukkueen liiallinen ylivoima piilotti alleen ongelmia.
Nyt ne ovat nousseet pintaan, kun Porin Pesäkarhut ei anna oikein mitään anteeksi. Porilaisten ulkopelin suoritustaso on todella korkealla, ja Pesäkarhujen ulkokentästä juoksut pitää ottaa onnistuneilla lyönneillä – niitä ei anneta.
Porilaiset ovat onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla kaikissa kolmessa ottelussa, lukuun ottamatta kotikentällä pelatun toisen osaottelun ensimmäistä jaksoa. Se ei ole näyttävää, eikä missään vaiheessa vaikuta siltä, että nyt ne Pesäkarhut tämän matsin hallintaansa nappaavat.
Mutta se on riittävästi, kun jokainen vuoro ja jakso on tiukkaa taistoa, ja Jarkko Pokelan joukot tekevät vähemmän virheitä.
– Tosi kovaa kamppailuahan nämä kaikki ovat olleet: taistelua metreistä, taistelua senteistä.
– Molemmat laittavat ulkopelissä parastaan ja molemmat ovat varmaan tyytymättömiä omaan sisäpeliinsä ja siinä tapahtuviin virheisiin. Aika lailla kauden parasta naisten Superin ulkopeliä ollut varsinkin nämä molemmat täällä pelatut ottelut, Pokela sanoi.
Mansella ei ole kauan enää aikaa etsiä itseään. Pallo nousee Porissa hurjan kotiyleisömäärän edessä ilmaan jo taas sunnuntaina puolenpäivän jälkeen.
– Pistetään pääkoppa kuntoon, ja sillähän se homma taittuu. Se on ihan selvä asia. Siitä lähdetään, että viikon päästä on täällä peli, pelinjohtaja Vihtkari kertoi.
Vaikka Manse on nyt ahtaalla ja sen kuuluisan ”pakkovoiton” edessä, jotta loppuottelusarja jatkuisi vielä seuraavana viikonloppuna viidenteen otteluun Kaupissa. Raudasoja ei kuitenkaan suostunut tähän ajattelumalliin lähtemään.
– Minun mielestäni urheilussa ei ole pakko tehdä mitään, ainoastaan mahdollisuuksia.
Eikä Pesäkarhutkaan ole ilman omia pulmiaan, joita Pokela ei myöskään ole kyennyt korjaamaan – eikä todennäköisesti myöskään enää ehdi. Ulkopeli on vankkaa, mutta sisäpelissä porilaiset ovat muutaman pelaajan jatkuvien onnistumisten varassa.
Ja jos sen pääkopan kestävyys onkin noussut aiheeksi finaalisarjassa, Pokelankin hermot vaikuttavat olevan jo viulunkielen kireinä. Kun Raudasoja jäi kaksi pesäväliä kolmoselle edettyään lepäämään / ilmat pihalle joutuneena toipumaan, hermostui Pokela tästä tyystin.
Kun vielä pari minuuttia ottelun päättymisen jälkeenkin porilaisten pelinjohtaja räyhäsi tilanteesta otteluvalvojalle, on se osoitus kaikkien kokemista paineista. Sarja voi yhtäkkiä kääntyä jälleen Mansen nimiin hyvinkin nopeasti, hyvän pelin tai ihan sattuman ansiosta, jolloin jälleen Pesäkarhuilta kaivataan sitä henkistä kovuutta.