Manse PP on jälleen jahtaamassa naisten Superpesiksen mestaruutta, joka tamperelaisia on viime kaudet karttanut. Joukkueen kapteeni Venla Tanhua painottaa, että tämä on Manselle mahdollisuus, ei pakkovoiton painepaikka.

Runkosarjan voittaja Manse PP peittosi Jyväskylän Kirittäret suvereenisti välieräsarjassa ja lähtee ennakkosuosikkina lauantaina alkavaan finaalisarjaan Lapuan Virkiää vastaan.

Lue myös: Väittely: Titaanien taistosta vaikeuksien kautta mestaruuteen

Välieräsarja oli lopulta aika yksipuolinen näytös, eikä altavastaaja-Kirittärillä ollut Mansen 3-0-käsittelyssä mitään palaa. Yhtenä Mansen rautaisen ulkopelin tärkeimpänä palasena tuossakin sarjassa oli lukkari ja joukkueen kapteeni Venla Tanhua.

Tuliko sinulle jopa yllätyksenä, miten selvästi tuo Kirittäret-sarja teille kääntyi?

– En tiedä tuliko se yllätyksenä. Tiesimme, että he ovat aika hyvin parantaneet otteitaan loppukauteen, mutta tiesimme myös realiteetit, että mitkä ne voimasuhteet ovat.

– Uskottiin ja luotettiin koko ajan siihen omaan prosessiin, ja tiedettiin, että mitä enemmän aletaan miettiä lähtötilanteita, sitä enemmän oma peli menee sekaisin.

Välierissä Manse ei tosiaankaan miettinyt omaa erinomaisuuttaan, eikä siihen ole varaa loppuotteluissa Virkiääkin vastaan.

Huolellinen valmistautuminen finaalisarjaan

Tanhua kertoo joukkueensa lähtevän rennoin mielin ja äärimmäisen hyvin valmistautuneena tulevaan finaalisarjaan.

– Kyllä me ollaan tosi paljon tehty jo hommia. Tämä viikko varsikin käytetään ennakointiin. Huomattiin Jyväskylä-sarjassa, että meille sopii tosi hyvin, että valmistaudutaan erittäin hyvin.

Kun finaalit käynnistyvät Kaupissa lauantaina, on Mansen edellisestä ottelusta viikko aikaa. Valmistautumiseen ja palautumiseen on tamperelaisilla ollut aikaa, ja se on myös käytetty hyväksi.

– Tässähän on nykyaikaa tuo ePesis ja kaikki muut videot ja statistiikat käytössä. Kyllä me niitä aika paljon katsotaan ja analysoidaan.

Loppuottelut noudattavat normaalia aikataulua, eli viikonloppuisin pelataan lauantai-sunnuntai-päivinä perätysten, mitä seuraa viikon tauko. Ensimmäisten otteluiden välissä suuremmille muutoksille ei näin ollen aikaa ole, mutta sitten molemmat joukkueet ehtivät jälleen katsoa videoita vaikka tuntikaupalla.

– Ottelusarjoissa ja varsinkin finaaleissa, kun pelataan ainoastaan viikonloppuisin, niin kyllä tuossa sarjan aikanakin kerkeää sitten reagoida. Valmistaudutaan nyt tähän ensimmäiseen peliin ja katsotaan sitten sen perusteella, mitä pitää muokata.

– Tässä tulevina päivinäkin vielä viilataan, että on semmoinen fiilis, että olemme valmiita finaalisarjaan.

Lukkari Tanhua ei ole nörteistä nörtein, vaan luottaa lautasella hetkessä elämiseen ja nopeaan reagointiin ottelun sisällä.

– Se on ihan sama kuinka paljon valmistautuu, jos vastustaja ei pelaakaan yhtään niin kuin ollaan ajateltu. Hyvä kombo on, että valmistautuu hyvin, mutta reagoi sitten pelin sisällä. Pysyy sitten sen paineen allakin ajatukset selkeinä.

Sen sijaan vastustajan merkkipeliin ja Virkiän pelinjohtajan Jussi Muilun viuhkan selvittämiseen Manse-lukkari ei aio aikaa käyttää.

– Jos me nähdään se kannattavaksi, voihan sitä alkaa selvitellä, mutta kyllä se aika puhtaasti on kuitenkin sitä reagointia pelin sisällä: aistii kaarta, pelinjohtajaa ja lyöjää. Täytyy myös pysyä ulkopelin kanssa tehdyissä sopimuksissa.

– Kyllä siihen omaan tekemiseen kannattaa keskittyä enemmän kuin vastustajan yksittäisiin merkkipeleihin.

Tähtipelaajien mestaruustaisto

Virkiä on Manselle vielä astetta kovempi vastus kuin välierissä vastaan asettunut Kirittäret. Runkosarjassa lapualaiset jäivät vain kahden pisteen päähän Kaupin keisarinnoista ja pudotuspeleissä Virkiän suoritus on ollut tähän asti aivan yhtä vakuuttava.

Molemmilla joukkueilla on riveissään todellisia tähtipelaajia, jotka nyt pääsevät ottamaan mittaa toisistaan kirkkaimpien valojen edessä koko pesisvaltakunnan isoimmalla estradilla. Virkiän kiintotähti on tietysti lyöjäjokeri Janette Lepistö, joka on ollut pudotuspeleissä hirmuisessa iskussa (1+25).

– On kyllä ollut hirveässä lyönnissä! Onhan hän äärettömän taitava lyöjä, kyllä siinä joutuu aika tarkkaan syöttöjä miettiä.

– Siellä on myös hyviä etenijöitä tulossa, ei haluaisi mitään ilmaiseksi antaa. Meidän täytyy tuota tarkastella ja reagoida sitten pelin aikana, jos näyttää, etteivät suunnitelmat toimi. Kyllä tässä jotain liemiä on jo keitelty.

Mansella on myös omia supertähtiään riveissään. Ei ole sattumaa, että tamperelaiset jälleen finaaleissa mestaruutta tavoittelevat, kun mustapunaisen nutun pukee ylleen valtakunnan huippuetenijöitä, lyöjiä ja ulkopelin taitajia.

Pesävälejä on tälläkin kaudella nopeimmin taittanut Mansen Saaga-Angelia Raudasoja, jonka peliä ja juoksuvauhtia Tanhuakin ihaillen ja ihmetellen on seurannut.

– No se on kyllä aika uskomatonta! Kyllä mä joka pelin jälkeen mietin, että on se ihmeellistä, että on tuollaiset ominaisuudet suotu. Sen lisäksi hän tekee kyllä ihan hirveästi duunia, että kulkee tuota kyytiä.

– Ei se sattumalta ole noin kovassa iskussa.

Tanhua mainitsee omasta ryhmästään tukun muitakin etenijöitä, jotka taittavat pesävälejä vinhaan tahtiin: Virpi Hukan, Kiira Kauton ja Sylvi Pellonperän.

– Kyllä meilläkin kovaa kuljetaan. En ihmettele, että nämä kaksi joukkuetta ovat finaaleissa. Näistä löytyy nopeimpia ja parhaita etenijöitä.

Mestaruus ei ole pakko, vaan mahdollisuus

Tuleva vastustaja Virkiä tuntuu ainakin runkosarjan perusteella olevan tukevasti tamperelaisten taskussa. Manse voitti molemmat joukkueiden kohtaamiset, eikä vielä päästy edes testaamaan minkälaista meininki olisi Kaupissa, kun tuon ottelun joukkue pelasi evakossa Ikaalisissa.

– Vähän harmiteltiin runkosarjassa, ettei Virkiä päässyt Kauppiin aistimaan karnevaalitunnelmaa. Mutta on kiva, että nyt päästään mittaamaan voimasuhteita täälläkin.

Tanhua kuitenkin toteaa, ettei runkosarjan voitoista saa mitään mukaansa, kun pallo nousee ensi kertaa lautaselta ilmaan lauantaina.

– Niistä runkosarjaotteluista saa hyvää dataa, että miten Virkiä pelasi silloin ja miten mahdollisesti nyt. Ei ole mitään väliä kumpi ne ottelut voitti, nyt on aivan eri panos ja paine. Ei se anna mitään lohtua, että olemme voittaneet heidät runkosarjassa.

Manse lähtee jo kolmatta vuotta putkeen selvänä runkosarjan voittajana kohti finaalisarjaa, mutta vielä ei joukkue ole kautta pystynyt kirkkaimpaan lopettamaan.

Tuntuuko siltä, että kyllä se kulta pitäisi jo ottaa?

– Tuotahan tässä on pyöritelty. Mutta kyllä me olemme puhuneet, ettei meidän pidä tehdä mitään. Hienoa, että voitimme runkosarjan ja mitä muita tilastovoittoja. Sillä ei ole mitään väliä, mitä ollaan menneisyydessä tehty.

– Ulkopuolella on varmasti se ajatus, että kun ollaan runkosarjoja voitettu, niin tässä vaiheessa pitäisi olla mestaruuksia jo voitettuna. Mutta näin ei vain ole ollut tarkoitus. Kaikki pitää ansaita ja meillä on nyt uusi mahdollisuus siihen.

Edellissyksynä Manse pääsi niin lähelle kuin mahdollista kultaisia mitaleja. Mestaruus karkasi viidennen ottelun supervuoron tasoittavalla sisävuorolla, kun Porin Pesäkarhut iski Mansen 1-0-johdon pirstaleiksi.

– Viime vuonna, kun viimeisin finaalitappio tuli, tiesimme, että meillä on vuoden päästä uusi mahdollisuus. Ollaan oikealla tiellä ja edelleen luotetaan tähän hommaan. Kaikkemme sen eteen tehdään, sen saa sitten, mitä ansaitsee.

Tunteen ja tuuletusten taitaja

Missä teidän täytyy sitten onnistua, että tuon tämän kauden mahdollisuuden käytätte ja finaalisarjassa Virkiän kaadatte?

– Meillä on ollut käsittämättömän hienoa rauhallisuus ja kärsivällisyys, se täytyy pitää.

– Kaikki tiedostavat, että meillä on kovia urheilijoita porukka täynnä ja taitoa löytyy. Hommia tehdään paljon, siitä se ei ole kiinni.

Toista kauttaan Mansen kapteenina toimiva Tanhua haluaa joukkueeltaan myös tunnetta peliin.

– Pitää pystyä tuomaan se sama tunnetila, mikä meillä on runkosarjassa ja näissä pudotuspeleissä ollut. Silloin pystyy parhaalla mahdollisella tavalla suoriutumaan ja auttamaan joukkuetta.

Tanhua on tunnettu pelikentillä värikkäänä persoonana, joka omilla tuuletuksillaan juhlii onnistuneita suorituksia näyttävästi ja saa ajoittain vastustajan vähän lämpenemäänkin. Tulevatko nuo aivan spontaanisti vai ovatko ne harkittuja juttuja?

– Kyllä ne ihan spontaanisti tulevat. Olen aina ollut tuollainen, nyt se ehkä vain näkyy enemmän, kun on päässyt pelaamaan näitä oikeasti kovia pelejä.

Kapteeni myöntää kuitenkin, että välillä tunne saattaa ottaa vallan siinä määrin, että muu joukkue joutuu lukkariaan rauhoittelemaan.

– Se on minulle sellainen tapa, millä saa parhaan tunnetilan ja pysyy siinä pelissä mukana. Joskus alkaa ehkä keittää yli ja rapatessa roiskuu, mutta sitten joukkuekaverit tulevat sanomaan, että otetaanpa pari kierrosta alaspäin.

– Tuo on aika lailla minun tulista ja räiskyvää persoonaa, ei se läheisille ole yllätyksenä tullut. Tämä on pleijariurheilua, siinä on paljon tunnetta ja sellainen pumppaaminen tulee tosi luonnostaan minulta.

Naisten Superpesiksen finaalisarja alkaa lauantaina Kaupissa klo 16.00 ja sisältää varmasti niin räiskyviä tuuletuksia kuin huippusuorituksia molemmilta joukkueilta.

Lue myös: Väittely: Titaanien taistosta vaikeuksien kautta mestaruuteen