Supervuoron toimitus on jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan valinnut päättyneen kuukauden positiivisen yllättäjän. Naisten Superissa tarjontaa oli ruuhkaksi asti, mutta valinta saatiin lopulta aikaan.
Valintaa pähkäilevät tällä kertaa Supervuoron toimitusvastaava Matti Liljaniemi sekä toimittaja Joonas Kauppinen.
Joonas Kauppinen: Minäpä toimin taas keskustelunavaajana ja heitän ilmoille tuoreen kärkilyöntitilaston voittajan; Jenni Matolan. Jos voittaa kärkkäritilaston, on ehkä väärin puhua kuukauden yllättäjästä, sillä onnistumisia on tarvittu pitkin kautta. Matola on kuitenkin nostanut profiiliaan ulkopelinkin puolella, ja tuo jää tuoreissa meriiteissä tyystin huomioimatta.
Seinäjoen pikakiituri on raivannut jo toisella täydellä kaudellaan itsensä naisten Superpesiksen kirkkaimpiin valoihin, ja voidaan vain arvuutella, kuinka dominoiva kärkietenijä hänestä kuoriutuu.
Heitähän joku haastamaan!
Matti Liljaniemi: Matola on toisella kaudellaan ottanut ison loikan eteenpäin. Jalka kulkee ja nuori nainen menee kentälle kovalla prosentilla. Ulkopelissä profiili on ehkä noussut, mutta se on yhä kehityskohde Matolalle. Heinäkuu kulki Matolalla yhtä hyvin kuin koko kausi.
Itse nostaisin yllättäjäksi pelaajan, jonka kyvyt ja taidot kaikki tuntevat, joka ei ole pelannut yhtään sen paremmin kuin aiemminkaan, ja joka on urallaan jo näyttänyt, todistanut ja voittanut kaiken.
Mari Mantsinen on palannut vakavan polvivammansa jälkeen kentille kuin olisi ollut Kirittärien kopissa vain odottamassa kutsua, eikä takana olisi kuukausien pituista piinaavaa kuntoutusta. Mantsisen paluun jälkeen Kirittärien saldo on yhdeksän voittoa ja kaksi tappiota, voitoista seitsemän heinäkuun aikana.
Yllätystä ja ennen kaikkea positiivista sellaista on ollut se, että lautasella Mantsisen kone on käynyt välittömästi ensimmäisestä syötöstä lähtien täysillä kierroksilla.
JK: Kieltämättä hyvä nosto! Oli selvää, että Mantsinen nostaa Kirittäret uudelle tasolle, mutta en osannut odottaa sen tapahtuvan heti ensimmäisessä pelissä. Kyllä tässä alkaa odottamaan jo mitalia Jyväskylään.
Jatketaanpa Kirittärissä, Viivi Partanen. Mennyt kesällä sata kertaa kentälle ja kulkee kovaa. Kehittynyt valtavasti viimeisen vuoden aikana, ja on ehdottomasti yksi sarjan parhaita kärkietenijöitä. Täytyy muuten nostaa esiin, että pelasi joka pelin kärkenä: siinä on kuormaa kerrakseen.
Sisäpelin hehkutus tuskin tuli kenellekään yllätyksenä, joten mainitaan nyt, että on tietenkin tärkeä osa sarjan parasta etukenttää. Aiempina vuosina takapiikit eivät oikein ole pitäneet, mutta nyt meno on ollut jäätävän hyvää.
ML: Partanen oli sisällä mainio jo viime kaudella, mutta ulkopeli ei tosiaan ollut läheskään kärkijoukkueen vaatimalla tasolla. Nuorella etupelaajalla oli vaikeuksia lyhyiden vaihtolyöntien kanssa, kun usein polttoyritys päättyikin takapuolelle pyllähtämiseen. Mutta on tosiaan kehittynyt merkittävästi, joten treenitunteja on hommaan pistetty varmasti paljon.
Runkosarjan kakkosen Lapuan Virkiän riveistä itselleni on esiin noussut kaksi nimeä, toinen hieman kokeneempi uudessa roolissa tasoaan nostanut ja toinen nuori ulkopelillään läpimurron tehnyt nimi.
Emma Kiviniemi vaikuttaa esitystensä perusteella sopivan selvästi paremmin kolmoseksi kuin kotiuttajaksi, kun varsinkin takavaihdot ovat tällä kaudella olleet lähes automaattisia. Kiviniemi on noussut ylemmän keskitason hyvästä runkopelaajasta jo lähes tähdeksi vaihtopelin onnistumisillaan.
Anniina Kangasluoma Virkiän takakentällä taas on vakuuttanut erityisesti kovalla heittokädellään, mutta myös nopeus ja ketteryys auttavat kolmoskopparia pelaamaan isoa tonttia. Sisäpelissä rooli on vielä toki pieni.
JK: Taas hyviä nostoja. Kiviniemi on kyllä päässyt yllättämään vaihtajana, ja tossukin kulkee mukavasti! Kangasluomasta pidän kovasti. Sisällä rooli tosiaan on pieni, mutta ulkona sitäkin suurempi. Heittokäsi on kuin Vihannolla: toivottavasti [pelinjohtaja Jussi] Muilu ottaa tuosta kaiken irti.
Nyt on kyllä tasainen kamppailu. Monta hyvää nimeä, mutta kuka näistä nyt pääsi eniten yllättämään?
ML: Lukuisia varsin positiivisen kesän ja heinäkuun pelanneita naisia tosiaan riittää, ja olisihan tätä meidän listaustamme voinut vielä jatkaa pitkän tovin lisänimilläkin. Itselleni se yllätys ja sitä kautta yllättäjä-tittelin arvoinen suoritus oli tuo Mantsisen täysin saumaton sisääntulo.
Kenen puolesta itse haluaisit puolestaan vielä argumentoida?
JK: Vaikea tuota vastaan on lähteä väittämään, suurin ja hienoin yllätys se oli!