Jussittarien pelinjohtaja Upi Antikainen saatteli ryhmänsä pronssiotteluun asti viime kaudella. Nyt seinäjokiset jyräävät sarjakärjessä, yleisöä virtaa kotipeleihin ja Antikaisen ryhmästä löytyy yhä Superin paras kotiuttaja sekä nyt myös sarjan paras tulokaspelaaja.
Seinäjoen Maila-Jussit on aloittanut kautensa vakuuttavin ottein ja pitää hallussaan sarjan piikkipaikkaa. Pelattuja otteluita on toki vielä kaksi-kolme enemmän kuin kahdella kovimmalla kilpakumppanilla: Manse PP:llä ja Lapuan Virkiällä.
Alkukauden saldo seinäjokisilla on vakuuttava: yhdeksän voittoa ja vain kaksi tappiota. Tosin tappiot SMJ on kärsinyt juuri kahta yllä mainittua kärkiryhmää vastaan.
Vielä viime kaudella Jussittaret pääsi mukaan mitalipeleihin jonkin asteisena yllättäjänä. Tälle kaudelle SMJ kuitenkin lähti naisten Superpesis-kauteen jo yhtenä kärkisuosikeista.
Jussittarien pelinjohtaja Juha ”Upi” Antikainen on tietenkin varsin tyytyväinen joukkueensa esityksiin.
– Kun pelaamme sitä omaa parasta pesäpalloamme, kyllähän siinä on tosi paljon hienoja juttuja. [Niina] Sippola tekee huikeita juttuja tuossa fysiikkavalmennuksessa. Meillä on välillä jopa kuudet ykköskorin jalat, pystytään juoksuttamaan vähän useammasta kohdasta.
– Talvella oli ajatuksissa, miten pystymme lisäämään kolmostilanteita. Silloin kun pelaamme parhaimmillaan, siinä ollaan päästy paljonkin eteenpäin.
Antikainen ajattelee silti, että Maila-Jussien koneesta on vielä otettavissa enemmän kierroksia irti. Ja jos pelinjohtajaa on uskominen, on hänellä ajossa melko kova mylly.
– Jos tämä nyt sellainen V12-moottori on, ehkä sellaisella seitsemällä sylinterillä ollaan pelattu. Kiristyksen varaakin on.
Vaikka Antikaisen ryhmä peli on kulkenut mallikkaasti ja kehuja sateli joka puolelle, on kehityskohteita silti paljon.
– Vaihtopeliä meidän pitää pystyä helpottamaan. Meidän lähdöt ovat vielä aika huonoja, tai vaihtelevia. Pitää myös löytää sellainen luotto, että voimme voittaa tilanteita niin lyömällä kuin juoksemalla.
– Sitten on myös yhdistelmiä, että miten pystymme hyödyntämään monipuolista merkkipeliä, missä vaaditaan, että kaari, etenijä ja lyöjä toimivat yhteen. Niitä täytyy hioa vielä lisää.
Sisäpelissä SMJ:n saldo on 11 ottelun jälkeen huima 99 lyötyä juoksua. Ulkopelissä taas päästettyjä on kertynyt tähän mennessä 47, mikä on hieman enemmän per ottelu kuin muilla kärkijoukkueilla.
Silläkään saralla Antikainen ei näe tarvetta suurille mullistuksille. Viime kaudella SMJ tuli tunnetuksi siitä, että ulkopelaajat eivät pysyneet juuri hetkeäkään paikoillaan ja vilske kentällä oli kovaa – samaa on myös luvassa tällä kaudella.
– Ulkopelissä sapluuna on tuttu, eikä siinä oikein muutoksia ole ollut. Siinä on saatu nyt paikat kohdilleen, ja nyt alamme hioa meille ominaisia kuvionmuutoksia.
Mantereen lyömisen valtava palo
Jussittaret yhtä vaille sadasta juoksusta 38 on kirjattu jälleen loistavaa kautta pelaavalle lyöjäjokeri Aino-Kaisa Mantereelle. Viime kauden lyöjäkuningatar on jatkanut ulkokenttien kappaleiksi takomista samalla suurella itseluottamuksella.
Minkälaista on pyörittää sisäpeliä, kun tietää, että arsenaalista löytyy ehkä koko sarjan paras kotiuttaja?
– Samaa pystyy kysymään Iiro Haimilta. Ehkä vertaisin mieluummin kuitenkin Vimpeliin, mistä löytyy [Jukka-Pekka] Vainionpäätä, [Janne] Mäkelää ja numerolta lyövää pelaajaa.
(toim. huom. Kysyimme tätä Haimilta Roope Korhosesta kaksi viikkoa sitten haastattelussamme.)
Jussittarien riveistä Anni Laakso on alkukaudella lyönyt 14 juoksua, toinen lyöjäjokeri Tiia Valtanen on onnistunut hyvillä prosenteilla kotiutuksissa 13 kertaa ja saman määrän on lyönyt numerolla myös Matilda Niskakangas.
Silti Antikaisella on Mantereessa käsissään Superin kova lyömäase, eikä se suinkaan ole sattumaa, että ”Aissu” jälleen johtaa lyöjätilastoa.
– Se mikä Aissussa on hienointa, on se, että hän on tosi kova harjoittelija. Halu kehittää omaa lyöntiä ja lyöntiarsenaalia, se palo on valtava. Ne kaikki kerrat mitä hän käy lyömässä, niin tulos ei voi olla kuin tuo.
– Olen onnellinen hänen puolestaan, että hän saa kentällä sen tuloksen aikaiseksi. Mutta valmentajana ihannoin vielä enemmän sitä, miten hän tekee sen aiemman työn, että tuohon tulokseen päästään.
Niskakangas pysyy nyt tässä
Mantereen vire tuskin yllätti suuresta yleisöstä ketään, mutta vasta 15-vuotiaan Niskakankaan otteet pääsarjatasolla ovat tulleet monella suurena yllätyksenä.
Niskakangas otti heti kauden avausottelussa Fuengirolassa paikkansa SMJ:n ryhmässä kolmosvahtina ja numerolla 4. Nuori pelaaja ei ole arkaillut hetkeäkään sen kummemmin sisä- kuin ulkopelissäkään.
Niskakangas on lyönyt aiemmin mainitut 13 juoksua, vaihtanut kolmosväliä 64 prosentin tehoilla ja kotiutukset ovat sujuneet erinomaisesti 57 prosentin onnistumisilla. Myös me Supervuorossa valitsimme 15-vuotiaan toukokuun Kuukauden positiiviseksi yllättäjäksemme.
Oliko alusta asti selvää, että Niskakangas tulee ottamaan paikan pelaavasta kokoonpanosta?
– Kaikki viitteet siihen on ollut olemassa nämä pari vuotta, mitä hän on mukana ollut. Enemmän on ollut kysymys siitä, missä kohtaa valmentaja uskaltaa laittaa kentälle. Hän on erittäin kypsä tekemään ratkaisuja.
– Se on ollut enemmän pelinjohtajan rohkeudesta kiinni. Ajattelen sen niin, etten laittaisi häntä sitten liian aikaisin liian tiukkaan paikkaan. Sitten huomasin, ettei hän ole moksiskaan, kun joskus joku virhe tulee, vaan se hyvin kehittyneen pelaajan tavoin käydään videolta läpi.
– Hän ihan itse tekemällä näytti, että hän pysyy nyt tässä.
Lukkariruletin aika tuli tiensä päähän
Vielä viime kaudella Antikaisen joukkueessa lukkarit Tea Santahuhta ja Johanna Karjanlahti pelasivat käytännössä ottelut puoliksi. Tälle kaudelle pelinjohtajan strategia on kuitenkin muuttunut.
Karjanlahti kävi vielä Fuengirolassa tuuraamassa Santahuhtaa, mutta sen jälkeen valinta on ollut selvä: Karjanlahti on lainalla Haminan Palloilijoissa, Santahuhta seinäjokisten lautasella ilman jatkuvaa olan yli pälyilyä.
– Olemme päässeet koko ajan vähän tutkan alla menemään tässä lukkarijutussa. Nyt kun katsoo miten ”Jossu” pelaa Haminassa ja Tea tässä meillä, niin heidän tasonsahan on aika kova.
Antikaisen puheista käy ilmi, että viime kauden vuorottelu ei välttämättä ollut se ensisijainen vaihtoehto, mihin pelinjohtaja olisi halunnut turvautua. Nyt kun toinen lukkareista saatiin koko kaudeksi lautaselle Superpesistä pelaamaan Haminassa, olivat valinnat helpompia.
– Viime kaudella harmikseni se Ykköspesiksen taso ei ollut niin hyvä, ja ne asiat mitä Superpesiksen puolella pystyy tekemään, ei ole sitten ihan sallittuja Ykkösen linjauksissa. Kun tuo tuomarointi muuttuu, se ei oikein sitten toimi sellaisena kehittävänä sarjana.
Pelinjohtaja sai myös lukkareilta itseltään signaalin, että viime kauden kaltainen puoliksi pelaaminen ei enää ole kummallekaan välttämättä mieleen, vaan pelaajien halu on päästä pelaamaan koko kausi.
– Totta kai itsekin ymmärsin, että jos me haluamme, että molemmat lukkarit kehittyvät, kannattaa tehdä se tällä tavalla.
Vaihtuuko valta Seinäjoella?
Jussittaret on sarjataulukon kärjessä, ja ei ole yhtään liioiteltua todeta, että seinäjokiset ovat napanneet nyt pysyvästi paikkansa yhtenä mitalisuosikeista. Antikainen odottaa haasteiden tulevan juuri alussa mainitulta kahdelta joukkueelta, joille SMJ on ainoat tappionsa kärsinyt.
– Tällä hetkellä, jos katsoo pelejä, kyllähän Virkiällä ja Mansella pelikonsepti on kaikkein selkeimmässä kuosissa.
– Virkiällä kulkee porukka hyvin, on hyviä lyöjiä ja se [Jussi] Muilun sapluuna on toimiva siihen. Manse on jo tietyllä tapaa päässyt vakiinnuttamaan sen oman juttunsa.
– Mutta kaikilla meillä kärkijoukkueilla on niitä juttuja, mihin toiset yrittävät sitten iskeä.
Jos naisten Superpesiksen suosio on monella paikkakunnalla ollut sellaisessa nousussa, että voidaan puhua jopa jonkinlaisesta pesisbuumista, on naispesäpallon kasvu Seinäjoella ollut jopa vielä huikeammassa vireessä.
Alkukauden otteluiden jälkeen SMJ:n yleisökeskiarvo on 753 katsojaa. Luku on lähes tuplaantunut kolmessa kaudessa, kun viime kauden päätöslukema oli 625, vuoden 2021 saldo 384 katsojaa.
Samalla Seinäjoella on tapahtumassa jotain hieman hämmästyttävää. Jussittaret keikkuu sarjakärjessä ja Feran ja Pesäkarhujen jälkeen kolmantena yleisöluvuissa. Paikkakunnan miesten Superpesiksen edustaja JymyJussit on taas Maila-Jusseja jäljessä ja Superin hännillä 710 katsojan alkukauden saavutuksellaan.
Antikainen ei kuitenkaan toivo ”akkavaltaa” Seinäjoelle, vaan että pesäpallo voisi mahdollisimman hyvin niin naisten kuin miesten puolella.
– Minä toivon, että pysytään tässä tasavertaisessa jutussa. Kaikkein tärkeintä on, että pesis voi hyvin tässä kaupungissa. Meillä on tosi hyvä tämä junnupuoli, JymyJussit hoitavat miesten edustusta ja Maila-Jussit naisten edustusta, Ykköspesiksen ja junnut siihen päälle.
– Kyllä se pesiksen elinehto on, että molemmat pärjäävät ja toimimme yhdessä. Toivottavasti kumpikaan ei nouse toista suuremmaksi.
Antikaisen ja Jussittarien seuraava haaste on lauantaina kotikentällä, kun rautaisella ulkopelillään alkukaudesta vakuuttanut Fera saapuu Seinäjoelle.