Viime aikoina on pinnalla ollut tuomaritoiminta somessa. Haluankin nyt kirjoittaa asiasta. En siis kommentoi tiettyä peliä, vaan asiaa yleisestä näkökulmasta.

Julkaisemme Supervuoron verkkolehdessä myös yleisönosastokirjoituksia Lukijalta-otsikon alla. Tämän tekstin on kirjoittanut Tiia Alakoskela, joka on Pesäpalloliiton Läntisen alueen tuomariryhmän jäsen.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että tuomareiden virheistä on helppo kirjoittaa someen, laittaa videoita ja kuvankaappauksia tilanteista. Ja mikä parasta, niitä on helppo kommentoida ruudun takaa.

Ainut vaan, että ne ratkaisut pitää tehdä siellä kentällä ihan muutamassa sekunnissa, eikä tuomareilla ole mahdollista katsoa tilanteita pelin aikana hidastuksina. Oikeastaan se olisi aika tylsääkin, jos mentäisiin jokainen tiukka tilanne tarkistamaan videolta. Ei pelissä olisi enää mitään jännitystä.

Haluaisinkin kysyä, että koska olemme saaneet someen esim. pelaajien virheistä videoita, hidastuksia ja kuvankaappauksia? Kyllä, ei oikeastaan kovinkaan usein, saati koskaan.

Tuomarin tekemisiä ja virheitä kentällä on todella helppo kommentoida. Nehän ovat vain tuomareita siellä kentällä. Ei niiden kuulu tehdä virheitä.

Haluankin muistuttaa, että se ”vain tuomarikin” siellä kentällä on ihminen samalla lailla kuin pelaajat ja joukkueeseen kuuluvat henkilöt. Yhtä lailla ne tuomaritkin joutuvat luopumaan asioista, jotta pääsevät tuomaroimaan rakastamaansa lajia.

Tiedän, että moni tuomari joutuu / saa luopua monista asioista, jotta pääsee tuomaroimaan. Esimerkiksi perheen kanssa vietetystä yhteisestä ajasta joutuu karsimaan, työkuviot ja opiskelut pitää järjestää niin, että pääsee tuomariksi. Kavereiden kanssa vietetystä ajasta joutuu luopumaan, koska on tuomarointi kyseisenä päivänä. Tässä siis vain muutama esimerkki.

Tuomarina oleminen ei ole vain sitä, että mennään kentälle ja se on siinä. Tuomarina oleminen on todella paljon muutakin. Esimerkiksi se on koulutuksia, videoiden katseluita, lukuisia puheluita, sähköpostiviestejä, viestejä ja palavereita. Nämä kaikki on pois tuomarin vapaa-ajasta.

Olen nähnyt tilanteita, kun tuomari romahtaa pelin jälkeen pukukopissa. Olen nähnyt tilanteita, kun tuomari kerää itsensä ja haluaa näyttää kaikille, kuka oikeasti on, eikä anna kenenkään lannistaa itseään.

Olen saanut itkuisia puheluita, kuinka äsken oli elämänsä viimeinen tuomarointi, koska pelissä oli haukuttu niin pahasti. Olen saanut viestejä ja palautteita tunnekuohuissa, kuinka jonkun tuomarin ei tarvitse enää koskaan tulla kyseisen joukkueen tai seuran peleihin.

Olen joskus miettinyt, että mitä tapahtuisi, jos pelaajille sanoisi samoja asioita, mitä tuomarille on helppo mennä sanomaan? Miksi tuomarista saa kirjoittaa ja kommentoida mitä lystää, mutta pelaajista ei?

Nyt en siis tarkoita, että oikeasti pitäisi ruveta julkisesti pelaajia moittimaan. Tiedän kuinka ison työn he tekevät henkilökohtaisella tasolla, ja kuinka paljon he antavat kallista aikaansa pesäpallolle.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että seurat joilla on tuomaribudjetti ollut ennen nelinumeroinen luku, se onkin tällä hetkellä reippaasti yli viisinumeroinen luku. Syy siihen on, että alemmilla tasoilla tuomareita on vähän ja peleihin joudutaan ajattamaan tuomarit kauempaa. Tuomarit tulevat arvokkaaksi juuri sinä päivänä, kun lähituomareita ei välttämättä ole käytettävissä.

Olen kuullut paljon siitä, että harrastusmaksut ovat nousseet. Yksi syy tähän varmasti on se, että tuomarikulut ovat myös nousseet esimerkiksi seuran vähäisen tuomarimäärän takia. En siis tarkoita sitä, että tämä olisi ainoa syy maksujen nousemiseen. Tämä on vain yksi syy siihen, miksi harrastusmaksuja on saatettu joutua nostamaan.

Siksi onkin tärkeää pitää ne oman seuran tuomarit lajin parissa, jotta saadaan myös tuomarimaksut pidettyä inhimillisinä.

Saan joka kausi huolestuttavia puheluita seuroilta, kun ei ole tarpeeksi tuomareita. Siinä sitten yhdessä mietitään, mistä asia voisi johtua ja mitä asian eteen voisi tehdä. Välillä jopa joudutaan miettimään pelien siirtämistä, koska tuomarit tulevat aivan liian arvokkaaksi taloudellisesti.

Haluaisinkin nyt muistuttaa jokaista: tuomarit siellä kentällä ovat yhtä lailla ihmisiä kuin kaikki muutkin kentällä olevat, olivat he minkä ikäisiä hyvänsä. He antavat kallista vapaa-aikaansa, että pääsevät tuomariksi peleihin. Tuomarointi on täysin vapaaehtoista, eikä kukaan siihen ole ketään pakottanut.

Muistakaahan siellä kentällä ja kentän ulkopuolella: Kiitä, kehu ja kannusta! Yhtä lailla niitä tuomareita voi kiittää, kehua ja kannustaa kuin pelaajiakin.

Pidetään siis toisistamme huolta ja arvostetaan niitä tuomareita myös samalla tapaa kuin pelaajia ja kaikkia joukkueisiin kuuluvia henkilöitä! Olen niin kiitollinen jokaisesta tuomarista lajissa kuin lajissa! Tuomarit tekevät äärettömän ison työn sen eteen, että pelit onnistuvat.

Ja on muuten aika *piip* hienoa, että ne tuomarit joista on kovasti kirjoiteltu somessa, pukevat vielä tuomaripaidan päälle ja lähtevät tuomaroimaan. Voin todeta, että se on kyllä todella iso hatun noston paikka!

Tuomari siellä ruudun toisessa päässä: Sä oot todella timanttinen ihminen! Kiitos, että olet lähtenyt tuomariksi!

Tiia Alakoskela
Kirjoittaja on Pesäpalloliiton Läntisen alueen tuomariryhmän jäsen

Kirjoitus on ensin julkaistu Facebookin Pesäpallojuttuja-ryhmässä. Supervuoron toimitus on editoinut tekstiä luettavuuden ja kirjoituasun osalta.