Joka pesäpallokesän aikana keskusteluun nousee esille otteluiden kesto, useimmiten silloin, kun jokin yksittäinen peli vie yli kolme tuntia. Kysyimme kesän aikana haastateltaviltamme myös kantaa tähän kysymykseen.

Superpesiksen alusta lähtien vuosina 1990-2019 miesten Superpesiksen runkosarjaottelun keskimääräinen kesto on ollut 2 tuntia ja 18 minuuttia. Ottelutapahtumat ovat viime vuosina venyneet ja vaikka luvuissa on aina kausikohtaista vaihtelua, on kesto tällä hetkellä lähempänä kahta ja puolta tuntia.

Erityisen pitkiä otteluita tosin nähdään hyvin harvoin, sillä yli kolme tuntia kestäneitä pelejä on ollut vain 2,5 % koko ajanjaksolla. Taas alle kahden ja puolen tunnin on selvitty selvässä valtaosassa otteluista, kun 78 % on päättynyt ennen 150 minuutin täyttymistä.

Kiitos tilastodatasta Supervuoron keskustelufoorumin nimimerkeille Artsi ja MieVaan.

Aihe nousee pinnalle usein myös pudotuspeleissä, kun päivät lähentyvät, aurinko laskee aiemmin ja otteluiden alkua joudutaan aikaistamaan sekä myös puoliaikojen kestoa lyhentämään silloin, kun avausjakso on kestänyt pitkään.

Näin pelaajat, pelinjohtajat ja yksi bonushaastateltu vastasivat.

Sami Haapakoski, Kempeleen Kiri
– Ei mielestäni yhtään liian pitkä. Jos tuntuu pitkältä, niin lähtee kotiin. Minua ei haittaa kyllä yhtään. On se sitten varttitunnin lyhyempi tai ei, sillä ei ole mitään merkitystä. Noita karsimisia ja ottelun lyhentämisiä on tehty jo aivan tarpeeksi.

Juha Puhtimäki, Manse PP
– Turha keskustelu enää tänä päivänä. Jos peli on hyvä, niin kestolla ei ole mitään merkitystä. Korostan ennemmin pelin ja tapahtuman laatua kuin sitä kestääkö se kaksi vai kolme tuntia.

Petteri Alanen, Hyvinkään Tahko
– Ainakin tällä kaudella on tuntunut, että kun ottelut venyvät supereihin, kotareihin ja hypereihin, niin on ne pitkiä pelejä. Pelitahti on välillä järjetön ja pelaajien kulutukset ovat suuria. Jos on kolme peliä viikkoon ja kaikki ovat viiden tunnin urheilurupeamia, on se pelaajalle kova rasitus.

– En ole kerennyt oikein pelejä tänä kesänä katsomaan, mutta katsojana varmasti toivoo, ettei kuolleita hetkiä tulisi. Eilen johdettiin 7-1, kun kaveri oli viimeistä kertaa lyömässä. Kaksi paloa ja kaksi lyöjää nollatilanteessa, niin kyllä siinä kaikki odottaa, että mennäänkö jo supervuoroon.

Sami Partanen, pelinjohtaja, Kiteen Pallo
– En osaa ottaa kantaa. Tykkäsin peliuralla pelata ja nyt olen tykännyt näyttää merkkiä. Minulle ei ole ongelma nämä kestot.

Jani Komulainen, pelinjohtaja, Manse PP
– Minä olen sitä mieltä, että jos ottelu pysyy viihdyttävänä ja jännittävänä, ei se liian pitkä ole. Kieltämättä mekin olemme pelanneet kolmituntisia pelejä ja se rasitus on kova pelaajille.

– Pelin sisältä voisi miettiä hetkiä, joita voisi nopeuttaa, mutta sääntöihin en tekisi muutoksia.

– Voisi miettiä, että olisiko runkosarjassa supervuoron sijaan pelkkä kotiutuslyöntikilpailu ja sitten pudotuspeleissä pelattaisiin samaan tyyliin kuin nyt.

Teemu Eirtovaara, seniorianalyytikko, Veikkaus
– Se on aika lailla yhdentekevää kestävätkö ne liian pitkään vai eivät, jos on etukäteen jo selvää kumpi joukkue voittaa pelin. Lajin kiinnostavuuden kannalta iso juttu olisi, että tasoerot pysyisivät maltillisina.

– Pesäpallossa luontaisesti tasoerot ovat isompia kuin monessa palloilusarjassa, mikä toivottavasti lajia kehitettäessä muistetaan ja pidetään mielessä, eikä ainakaan millään niitä kasvateta entisestään.

Toimituksen kommentti: Eroon tylsistä hetkistä

Pelien kesto nousee ongelmaksi vain silloin, kun jokin erityisen pitkäksi venähtänyt ottelu kestää päälle kolme tuntia. Muulloin ei tavata huudella supervuoron poistamisen tai joidenkin muutoksien perään.

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että ongelma ei niinkään ole ottelutapahtuman kesto, vaan liialliset tylsät, staattiset hetket. Pesäpalloa pelataan välillä hyvin erilaisilla tempoilla ja se on oleellinen osa lajia, mutta joskus pelin edistyminen hidastaminen tuntuu liialliselta.

Jo tämän vuoden pudotuspeleissä esimerkiksi KPL:n ja Mansen ottelusarjassa on nähty kovin hidasta peliä, vaikka juoksuja ei ole taottu mitenkään paljon, eivätkä ottelut ole menneet jatkoille.

Kun yleisö on valmis ottelun jännittävimpiin hetkiin, sitä jarrutetaan ja tilanteesta ikään kuin päästetään ilmat ulos. Ulkopelijoukkue vaihtelee kuvioita ja paikkoja, eikä usein mitenkään erityisen vikkelästi. Lukkari heittelee palloa etumiehelle ihan vain häiritäkseen sisäpelijoukkueen tempoa, ei pitääkseen etenijöitä kärkkymästä. Etenijöille maskia tekeviä ulkopelaajia yritetään siirrellä pään nyökkäyksillä puolikas askel sinne, puolikas tänne.

Samanaikaisesti katsomossa fokus alkaa herpaantua ja yhtäkkiä peli tuntuukin tylsältä.

Joka tapauksessa ongelma ei ole mitenkään merkittävä. Kun vain 2,5 % otteluista venähtää yli kolmen tunnin mittaan, tarkoittaa se sitä, että kullekin seuralle osuu kolmen kauden kotiotteluihin yksi tällainen peli. Ja vaikka otteluiden kesto on hitaasti kasvanutkin, samanaikaisesti taas pesäpallo vetää kesä kesältä enemmän väkeä lehtereille.

Omasta mielestäni pelien kestoa ei ole mitenkään välttämätöntä lyhentää. Mutta kovin paljon sen ei saisi antaa pidentyäkään nykyisestä, ja jos joku keksii tapoja, millä tylsiä hetkiä ja pysähtyneisyyttä pystytään peleistä karsimaan, kannatan sitä ehdottomasti.

Matti Liljaniemi