Imatran Pallo-Veikot on kirjoitushetkellä ”kuivilla”. IPV on noussut runkosarjassa 11. sijalle, jolla ei ylletä pudotuspeleihin, mutta ei jouduta käymään läpi raakalaismaista karsintarumbaa.
Vaikuttaa siltä, että IPV ja Koskenkorva ratkovat keskenään, kumpi jää runkosarjassa toiseksi viimeiseksi. Kaikki kunnia jumbojoukkue Alajärven Ankkureille, joka on pelannut virkeästi ja pannut suosikkeja ahtaalle, mutta harmittavasti pisteet sitä karttavat.
Joka tapauksessa, riippumatta siitä kumpi, IPV vai KoU, joutuu karsimaan, Ykköspesikseen ei tipu tuoreimpien hankintojen ansiosta kumpikaan.
Kossun hankinnat Teemu Isoketo ja Tuomo Lönnmark olivat loistavia kiinnityksiä karsintapeikon pelossa, mutta IPV:n uusvanha hankinta Toni Laakso on ollut mies vailla vertaa.
Pesäpalloväki on varmasti kuullut ja lukenut Laakson vaikeasta historiasta, joten ei keskitytä tässä tekstissä siihen, vaan siihen, millaisen vahvistuksen IPV on hänestä saanut. Todetaan vain, että juuri nyt mies näyttää hyvinvoivalta.
Viime syksynä uransa lopettanut 35-vuotias Laakso ei lopulta pystynyt työntämään rakkauttaan ja intohimoaan kansallispeliämme kohtaan sivuun – ja hyvä niin. On upeaa nähdä Laakso pelikentillä. Minä en ainakaan miehen viimesyksyisen lopettamisilmoituksen jälkeen ollut valmis luopumaan hänestä.
Ja mikä IPV:n kannalta tärkeintä: Laakso on ollut joukkueelle juuri sitä lääkettä, mitä lääkäri määräsi. Voisi olettaa, että Laakso ei ole harjoitellut talvella muiden Superin pelaajien tapaan, koska hän jo ilmoitti jättävänsä Superpesiksen taakseen, mutta silti hän suorittaa todella vakuuttavilla tilastoilla.
Vaihtotilannetta purkaneen entisen superlupauksen kärkilyöntiprosentti on kunnioitettava 68 seitsemän ottelun jälkeen. Hän on noissa otteluissa lyönyt lisäksi kuusi juoksua. Ennen IPV-sopimusta Laakso murjoi vastustajia Suomensarjassa mielipuolisilla tehoilla, mikä osoittaa, että lyönti tosiaan on kepissä.
Laakson ollessa IPV:n miehistössä joukkue on voittanut seitsemästä ottelustaan neljä. Ennen kuin Laakso palasi imatralaisunivormuun, joukkueen saldo oli kolme voittoa 17:stä ottelusta. Ero on järisyttävä.
Toivottavasti tämäkään kausi ei jää Laakson viimeiseksi, vaan onnistumisen tunteet ruokkivat ja kannustavat häntä yhä jatkamaan. Laakson paluu pelikentille ei ole hyvä asia ainoastaan IPV:lle, se on hyvä myös pesäpallolle.