Kun Superpesis lähtee ansaitulle juhannustauolle, Kaupin pesäpallostadionin uumenissa hymyillään maireasti. Manse PP:n molemmat joukkueet ovat juuri nyt parhaassa vireessä omissa sarjoissaan, mikä lupaa Tampereelle mielenkiintoista ja pitkää pesissyksyä.

Niin Mansen miehet kuin naiset pääsevät lyhyelle keskikesän tauolle parhaista mahdollisista asemista. Naisten joukkueen voitto Vaasan Mailattarista nosti ryhmän sarjataulukon kärkeen, mistä sijasta Kaupin keisarinnat todennäköisesti eivät enää irti päästä.

Miesten Superin puolella joukkueiden pelaamien otteluiden määrät ovat viimein tasoittumassa, mutta sarjataulukkoa paremman kuvan antaa yhä ottelukohtainen pistekeskiarvo, mikä Mansella on sarjan paras (2,08).

Molempien Mansen joukkueiden kannalta vielä sarjasijoituksia lupaavampaa on se, miten valmista ja ainakin toistaiseksi ongelmatonta peli kentällä näyttää olevan. Monella muulla ryhmällä ja niiden pelinjohdolla on vielä merkittäviä kysymyksiä ratkaistavanaan, kun taas Mansen koneet käyvät jo juhannuksena virheettömästi.

Mansen miesten 9 lyötyä juoksua per ottelu on Superin paras lukema ja 59 päästettyä juoksua ovat saldo, mitä paremmin on pystynyt ulkopeliään pelaamaan vain viime kauden finaalikaksikko: Vimpelin Veto ja Sotkamon Jymy.

Tamperelaiset hakivat viime viikolla tyylikkään vierasvoiton puolustavasta mestarista Sotkamosta, mutta Veto pirkanmaalaisilla on yhä kohtaamatta. Manse pääsee mittelemään voimiaan vimpeliläisiä vastaan vasta heinäkuun viimeisellä viikolla, kun tuplaottelussa joukkueet ovat vastakkain kotona ja vieraissa.

Pelinjohtaja Jani Komulainen on saanut valmistaa ryhmäänsä rauhassa koko harjoituskauden ajan, eikä kuten viime kaudella, kun hän hyppäsi liikkuvaan junaan mukaan vasta maaliskuussa. Tuo rauha näkyy niin Mansen joukkueessa kuin Komulaisessa itsessään – pelaamisen, esiintymisen ja pelin kehittämisen rauhallisuutena.

Lukkari Juha Puhtimäki on ollut alkukaudella oma erinomainen itsensä. Tänään juhannuksen aatonaattona 39 vuotta mittariin saanut mies (Supervuoron toimitus onnittelee!) ei näytä siltä, että peliuran lopettaminen voisi olla mikään realistinen miete, kun pikemminkin joku voisi ruuvata eteen viisivuotista sopimusta näillä näytöillä.

Vielä vähemmän ajan hammas näyttää purreen Henri Puputtia, joka 40-vuotiaana on yhä heittämällä Superin top3-koppari sekä 65 prosentin kotiutustehot sarjan absoluuttista kärkeä. Samalla kaksikko on myös antanut enemmän tilaa nuorille nousta esiin, mistä osoituksena on Perttu Ruuskan kapteenius joukkueessa.

Mansen sisäpeli rullaa erinomaisesti, ja reservissä on vielä lisätehoja otettavissa irti, kun juuri Ruuska on ollut ainoa tamperelaisten isompi pettymys alkukaudesta. Lyöjäjokerin kausi on toistaiseksi ollut ainakin lähellä uransa heikointa sen jälkeen, kun Ruuska Vedossa todellisen läpimurtonsa teki.

En kuitenkaan hetkeäkään usko, etteikö Ruuska lyöntivirettään vielä löytäisi, ja siitä nähtiin jo positiivisia merkkejä taukoa edeltävässä viimeisessä ottelussa keskiviikkona, kun Ruuska takoi Ankkureiden ulkokentästä Kitrolla viisi juoksua.

Vahva sisäpeli mahdollistaa sen, että Komulainen voi peluuttaa mailassa roolitonta Leevi Lehtoa ulkopelijokerina, joka parantaa taas sitä osa-aluetta merkittävästi Mansen pelissä. Elmeri Lieto ei ole pettänyt, ei sisällä, eikä ulkona. Simo Vainikainen ja Severi Tikkakoski taas ovat petranneet selvästi, jälleen, niin sisällä kuin ulkona.

Yksinkertaisesti: Mansella ei ole pelissään ongelmia. Vedolla on, Jymyllä on, muilla mitalitoiveikkailla on. Ongelmat eivät välttämättä ole massiivisia, ja esimerkiksi vimpeliläisten tilanne näyttää nyt jo huomattavasti paremmalta kuin kauden ensimetreillä – ja varmasti paranee entisestään, kun Kari Kleemola saa koko ryhmän käyttöönsä terveenä.

Pysäyttääkö Mansen naisten katujyrää mikään

Mansen naisten joukkueen tilanne on taas, jos mahdollista, vieläkin aurinkoisempi. Paikka sarjakärjessä ei vaadi pistekeskiarvon laskemista ja juoksuero 110-31 kertoo omaa kieltään tamperelaisten ylivoimasta.

Viime kauden finalisti jyrää kohti runkosarjan voittoa vastustamattomasti. Puolustava mestari Pesäkarhut on pudonnut kyydistä jo niin pahasti, että Jussi Haapakosken pitäisi polkea porilaisten kärryyn lisää vauhtia ihan mahdottomalla tavalla.

Ennakkoon Mansen ykköshaastajaksi povattu Lapuan Virkiä on ollut odotetun vahva Jussi Muilun komennossa. Kuitenkin Manse nappasi Ikaalisissa pelatussa kotiottelussaan varman voiton pääkiistakumppanistaan.

Kolmantena naisten Superissa oleva Seinäjoen Maila-Jussit ei ole Mansea vielä joutunut kohtaamaan ja koki Virkiän käsittelyssä Pohjanmaan paikallistaistossa tappion. Asetelmat ainakin juuri tällä hetkellä ovat selvät: Manse on selvä suosikki, Virkiä yrittää pinnistää rinnalle ja Jussittaret kärkkyy mukaan kaksikon tahtiin.

Viime syksynä Mansen kokeneessa joukkueessa yksi suurimmista kysymysmerkeistä oli pelinjohdossa. Vaikka en samaa mieltä ollutkaan siitä kuran ja syntipukkiuden määrästä, mitä silloisen pelinjohtajan Antti Vihtkarin päälle kaadettiin, nyt Manu Vartian ote Mansen ryhmästä näyttää paremmalta.

Petrattavaa on ja kehittymistä vaaditaan eniten silti juuri Vartialta. Nyt 28-vuotias on osoittanut olevansa hyvä ykköspelinjohtaja naisten Superissa. Loppukauden aikana se pitäisi kyetä nostamaan samalle tasolle johtamansa joukkueen kanssa: erinomaiseksi.

Mansen sisäpeli on niin tappavan tehokasta kuin mihin on totuttu viime kaudet. Laatua ja leveyttä löytyy vastustajia lannistavan paljon. Ainoa millään tapaa merkittävämpi kysymysmerkki on naisten joukkueessakin lyöjäjokerin tontilla, missä Maija Vastamäen vire on ollut turhan ailahteleva jo ennen loukkaantumistaankin.

Siltä osin Vartialla tosin on optiona ottaa esimerkiksi Lina Olenius jokeripaitaan, jos sisäpelissä tarvittaisiin lisää buustia ulkopelin kustannuksella. Joku voisi kyseenalaistaa Ella Korpelan paikkaa Mansen ykkösenä, kun hänen etenemisnopeutensa ei mahdu edes oman joukkueen kolmen parhaan joukkoon, mutta tuo ei näytä kuitenkaan tamperelaisten potentiaalia juoksujen tekoon vähentävän.

Ulkopelissä Hanna Lammela on kyennyt paikkaamaan Sara-Ella Kemppaisen jättämän aukon linjassa mainiosti, osin sen ansiosta, että Sylvi Pellonperä on kakkospuolella kehittynyt isoin askelin ja ottanut lisää vastuuta.

Etukentällä pienet muutokset pelaamiseen Saaga-Angelia Raudasojan ja Siri Eskolan kesken ovat parantaneet Mansen ulkopelin suorittamista. Tällä kaudella lukkari Venla Tanhua on ollut parhaassa iskussaan heti alusta lähtien, vaikka lyhyiden vaihtolyöntien osalta Mansen lukkari tuntuu jättävän edellä mainitulle kaksikolle joskus liikaakin tilaa katettavaksi.

Jos siis Vartia pystyisi vielä omaa pelinjohdon tasoaan parantamaan, ei näköpiirissä ole mitään, mikä Mansen voisi pysäyttää. Pohjanmaalta tulee varmasti kova haaste vielä, mutta tällä kertaa Kaupissa juhlitaan kauden päätteeksi.

Mansen molempien joukkueiden osalta huomionarvoista on myös se, että kotikentälleen Kauppiin tamperelaisyleisön eteen päästiin vasta viime viikolla. Miesten joukkueella vieläpä runkosarjan jäljellä olevista otteluista kaksi kolmasosaa on Kaupissa, mikä entisestään parantaa Mansen asetelmia.

Kun Tampereen kaupungin rakennustyömaan viimeiset tomut on saatu pyyhittyä Pirkanmaan uudessa pesäpallopyhätössä, ei Mansen kohdalta siellä tuoksahda enää kuin se kirkkain mahdollinen menestys.