Superin jakautuminen kertoo vastaukset etuajassa

Kuva: Antti Haapasalo / Ylemmässä jatkosarjassa testataan tunteiden hallintaa, kuten Mikko Korhosen villit tuuletukset kertovat.

Kuva: Antti Haapasalo / Ylemmässä jatkosarjassa testataan tunteiden hallintaa, kuten Mikko Korhosen villit tuuletukset kertovat.

Kun miesten Superpesiksen runkosarja päättyy jo sunnuntaina ja sarja jakautuu sen jälkeen ylempään ja alempaan jatkosarjaan, on tarjolla tuhti kattaus kiihkeitä kärkipelejä ylemmässä sarjassa. Samalla kärkijoukkueet ehtivät ottaa mittaa toisistaan ilta toisensa jälkeen ja pudotuspeleihin lähdetään paljon vähemmän kysymysmerkkejä ilmassa.

Ylempi jatkosarja seitsemän kärkijoukkueen kesken tarjoaa huippuotteluita, joissa kaikkien tasoa mitataan tosissaan. Sillä on monia vaikutuksia loppukauteen ja pudotuspeleihin, tietysti ilmeisimpänä se, että lopulliset runkosarjan sijoitukset selvitetään kärkisijoista taistelevien ryhmien keskinäisissä otteluissa.

Sijoituksia jopa tärkeämpää on kuitenkin kullekin joukkueella nähdä ja kokea, missä se itse menee suhteessa päävastustajiinsa. Jos normaalissa, aiempien kausien kaltaisessa runkosarjassa joukkueen edellisistä kärkipeleistä saattoi olla jo viikkoja aikaa, nyt niitä kohtaamisia on kaikilla hyvin tuoreessa muistissa roppakaupalla.

Tämä myös testaa kaikkien joukkueiden henkistä ja fyysistä kestävyyttä. Ylempi jatkosarja on kuin esipudotuspelit, joten on valtavat haaste pystyä pitämään henkinen lataus oikealla tasolla koko ajan sekä samalla myös varmistaa, että joukkue pääsee terveenä ja fyysisesti parhaassa iskussa itse pudotuspeleihin.

Ylempi jatkosarja tuo kuusi tiukkaa kärkiottelua. Vielä kun joillakin seuroista jo runkosarjan loppu on pullollaan samaisia tiukimpia pelejä – kuten Vimpelin Vedon ja Manse PP:n koti-vieras-tuplapeli päätöskierroksilla –, ei ajatus saa harhailla hetkeksikään. Lataus ei vielä saa mennä varsinkaan yli, kun taas puolivaloilla pelaaminen vie heikolla tavalla pudotuspeleihin, kun yhdelläkään pelinjohtajalla ei ole mitään simppeliä on/off-katkaisijaa käytössään.

Yksi kärkiottelu nähtiin perjantaina Tampereella, kun Manse ja Kempeleen Kiri kohtasivat syksyisen märissä olosuhteissa kovaäänisen Kaupin kotiyleisön edessä. Pelinjohtajista niin Mansen Jani Komulainen kuin KeKin Mikko Korhonen korostivat kärkiotteluiden tunnepuolen tuoman haasteen käsittelyä.

– Toki jokainen matsi kertoo omaa faktaansa ja subjektiivista kokemusta. Mutta ilman muuta onhan näissä se, että miten sen energian saa kanavoitua ja ettei se mene yli sellainen rohkeus, raikkaus ja päättäväisyys.

– Onhan näissä sellainen, että yksittäinen urheilija ja joukkue saa pikkaisen enemmän haastetta tuonne tunne- ja painepuolelle, KeKin Korhonen kertoi.

– Nyt on toki aika monta kärkimatsia, kun on niin monta hyvää joukkuetta. Ne valmistavat jokainen hetki siihen seuraavaan matsiin.

– Kyllähän tämä sellaista tunteiden käsittelyä on jokaisella pelaajalla valmistautumisessa ja pelin aikana. Kun kärkipelejä pelataan, et voi koko ajan onnistua sadalla prosentilla. Miten pystyt nollaamaan siihen seuraavaan tilanteeseen, on se sitten ulkona tai sisällä.

– Näissä peleissä harjoitellaan niitä taitoja, mitkä sitten lopulta ratkaisevat, kun mennään tuonne syksyyn, Komulainen puolestaan kommentoi.

Tamperelaisten pelinjohtajan lausuma tunteiden käsittelyn harjoittelusta on oivallinen. Jos joukkue seuraavien viikkojen aikana kykenee pelaamaan omalla huipputasollaan ja suorittamaan peleissä kovia vastustajiaan paremmin, on se antanut yhden merkittävän, isoilla kirjaimilla kirjoitetun vastauksen jo etuajassa.

Jos taas kenen tahansa pelissä on ongelmia, eikä kentällä pystytä ylemmässä jatkosarjassa puristamaan ja tiristämään ryhmästä kaikkea irti, on sekin tärkeä vastaus. Silloin kysymysmerkit jäävät voimaan. Toimiiko vaihtopelaaminen, onko polttolinjan suorittaminen riittävää, pystyykö pelinjohto olemaan itse sillä huipputasolla?

Todellisuudessa ne asiat, mitkä jäävät yhä kysymyksiksi, ovat myös saaneet vastauksensa ja se on ”Ei”.

Kun kaikki ovat kilvoitelleet ylemmän sarjan puolentusinaa huippuottelua ja runkosarjan lopun kärkipelit vielä siihen päälle, on hyvin moni asia jo ratkennut. Se ei tarkoita, etteikö pudotuspeleissä nähtäisi missään nimessä yllätyksiä, sillä marginaalit voittamisen ja häviämisen välillä ovat tällä kaudella poikkeuksellisen pienet.

Sen sijaan yhtäkkistä pelin ihmeparantumista tai vastaavasti romahdusta on keneltäkään enää pudotuspelien alkaessa turha odottaa.

Viime kaudella kun pudotuspeleihin lähdettiin, oli selvää, että Vimpelin Veto on selvä mestarisuosikki ja Sotkamon Jymy ulkopeli niin timanttista, että sillä on mahdollisuus voittaa kuka tahansa. Lähes kaikki muu olikin vielä suhteellisen hämärän peitossa.

Tämän kauden vastaukset nähdään pelikentillä muutaman seuraavan viikon aikana, ja sitten pääsemme jännittämään, miten nämä realisoituvat lopputuloksiksi pudotuspeleissä.