Kempeleen Kiri on ollut yksi Superpesis-kauden parhaista positiivisista yllättäjistä, vaikka joukkue ei lopulta finaalipaikkaan asti yltänytkään. Vuori oli liian iso kiivettäväksi, vaikka kempeleläiset kaikkensa antoivatkin välieräsarjassa Sotkamon Jymyä vastaan.
– Ehkä siinä rehellisyyden nimissä kävi näkymään, että me pelasimme kolme viikkoa joka toinen päivä ja yksi tuplapelikin. Olisimme voineet pelata JoMa-sarjan paremmin ja olisimme saaneet huilia. Tämä on kovaa peliä, Sotkamo on ansainnut finaalipaikkansa, KeKin pelinjohtaja Petri Tuuva sanoi.
Kempeleen urakka tosiaan oli hurja. Seitsemänteen otteluun venynyt puolivälieräsarja alkoi tuntua kaikkien kintuissa Jymy-sarjan edetessä, vaikka alussa joukkueen konkarit olivatkin Tuomas Jussilan johdolla kuin uudestisyntyneitä, kuten joukkueen supertähti sanoi.
Väsymys ei näkynyt niinkään hidastumisena tai lyöntitehon katoamisena, vaan karkeina virheinä. Niiden määrä lisääntyi välieräsarjan aikana, ja neljännessä ottelussa Kirin pelaajilta nähtiin useaan otteeseen junioritason höntyilyä.
Ajatus ja keskittyminen ei enää ollut niin kirkasta ja terävää kuin sen pitäisi olla, jotta Jymyn kaltainen huippujoukkue olisi lyötävissä.
– Pallo meni kolme metriä kotipesästä, niin yritetään kakkoselta suoraan kotiin. Ei niitä vaan tulisi, jos ei oltaisi aivan puhki, Tuuva manasi.
Samoin esiin nousi se, että KeKin ryhmä ei vain yksinkertaisesti ole kauttaaltaan niin vahva kuin muilla välieräjoukkueilla. Terävin huippu kapteeni Jussilan ja muiden kokeneiden pelimiesten muodossa on aivan Superin kärkeä, mutta monella tontilla Kiri joutui antamaan liikaa tasoitusta.
Erityisen karusti tämä näkyi ulkopelissä takakentällä. Kopparipari Juhani Ojala – Perttu Olli oli ennen kauden alkua yleisesti ajateltuna se KeKin heikoin lenkki. Tähän asti suurimman osan kaudesta heikkous pystyttiin pitämään piilossa, mutta niin kolmannessa kuin neljännessä välierässä takakenttää ja erityisesti Ollia kuritettiin Jymyn toimesta.
Jussila yritti kannatella välillä koko joukkuetta harteillaan niin sisä- kuin ulkopelissä, mutta edes hänkään ei voi paikata jokaista aukkoa. KeKi-kapteeni myönsi bensan olleen jo vähissä, mutta jakoi myös kiitosta joukkueelleen.
– Polttoaine pikkuisen loppui tuohon toiselle jaksolle. Olisimme ehkä saaneet ruiskeen siitä, jos olisimme pystyneet sitä jaksoa viemään nollissa, mutta Jymy meni keuloille.
– Pirun ylpiä olen meidän porukasta. Olemme hienosti vääntäneet ja taistelleet, ja varmaan antaneet miehekkään vastuksen Jymylle, Jussila kertoi.
Joukkue sytytti myös koko Kempeleen melkoiseen pesisbuumiin. Puolivälierien ratkaiseva seitsemäs ottelu ja kentällä nähty rehellinen, aito ilo ei varmasti unohdu keneltäkään paikalla olleelta hetkeen.
Kuusi pudotuspelien kotiottelua Sarkkirannassa ovat toistaiseksi keränneet huimat 12 444 katsojaa, ja samalla lihottaneet Sami Salorannan kirstua melkoisesti. On myös varmaa, että joukkue on motivoitunut nappaamaan seurahistorian ensimmäisen mitalin, kun Manse asettuu KeKiä vastaan paras kolmesta –pronssisarjassa.