Kun miesten Superpesis siirtyy juhannustauolle, ovat sarjan kuusi parasta joukkuetta vain kolmen pisteen sisällä toisistaan sarjataulukossa. Fantastista. Pesiskausi on alkanut parhaalla mahdollisella tavalla.
Ennen kauden alkua – jos esimerkiksi Veikkauksen kertoimiin ja pelinjohtajien ennakkoarvioihin on uskominen – Vimpelin Vedon mestaruuden uusimisen todennäköisyys oli yli 50 %. Realistinen eteläpohjalaisten tuplamestaruuden estämisen mahdollisuus oli ennakoitu vain Sotkamon Jymylle ja Joensuun Mailalle.
Kempeleen Kirin mestaruuskerroin oli 100. Eikä Kempeleessä vielä Sami Salorannan välttämättä kannata mestaruussaunaa alkaa lämmitellä, mutta tällä hetkellä voisi sarjataulukon seitsemästä ensimmäisestä joukkueesta taikoa esille melkein minkälaisen tahansa mitalikolmikon, eikä se täysin shokeeraisi.
Noh, onhan se Vimpeli sarjan kärjessä näin juhannuksena, joten jokin on pysyvää. Mutta nyt ensimmäisestä tusinasta pelistään Veto on hävinnyt kolme ja jäänyt kahdesti pisteittä. Koko viime kaudella Saarikentän mestarit hävisivät runkosarjassa vain neljä ottelua ja jäivät nollille vain kertaalleen.
Kouvolan Pallonlyöjät on kestänyt upeasti sen iskun, minkä joukkue sai jo ennen kauden alkua, kun lukkari Elias Pitkänen loukkasi kätensä, mikä tiesi Aleksi Vainiolle yllättäen todella suuria saappaita täytettäväksi.
KeKi on kestänyt ne paineet, jotka Tuomas Jussilan hankinta jättisopimuksella toi sekä puheet mitalikandidaatin statuksesta. Voitot Jymystä ja Vedosta osoittavat, että Kempeleen ryhmä on yllätysvalmis – ihan kuinka korkealle tahansa vain.
Joensuun Maila suorittaa tasaisen varmasti ja juuri nyt näyttää siltä, että syksyllä pärjääminen ei jää ainakaan Ville Väliahon lautastyöstä kiinni. Hyvinkään Tahko ei ole hätkähtänyt kentän ulkopuolista hässäkkää ja kakkospelinjohtaja Riku Rantasen sekä tähtipelaaja Kalle-Tapio Huuskon joukkueesta poistumista.
Tampereella samanmoinen hässäkkä vaikutti joukkueen alkukauteen. Kuten Mansen kapteeni Henri Puputti totesi haastattelussamme, ei peli kovin valmista voi olla vielä alkukesästä, jos talvella todellinen lajiharjoittelu on jäänyt kokonaan välistä. Vaikka viime kauden finalisti onkin pari pinnaa kärkikuusikkoa perässä, kuuluu se samaan mitalistikilvoittelijoiden ryhmään näiden kanssa.
Sarjan uskomattomasta tasaisuudesta kertoo paljon sekin, että (vähintään) yksi näistä seitsemästä joukkueesta joutuu aikanaan hakemaan paikkaa puolivälieriin karsintakierroksen kautta.
Minä tahansa iltana tällä hetkellä en putoa tuoliltani, jos Pesistuloksissa lukee, hmm, vaikkapa Tahkon voitto Vimpelin Saarikentällä, tai Kempeleen Kiri löylyttää Jymyä, tai melkein mikä tahansa tulos.
Ja se on se fantastinen juttu: koska vain voi tapahtua mitä vain. Silti loppukauden aikana varmasti syntyy vielä taso- ja piste-eroja. Loukkaantumiset voivat pilata yhden jos toisenkin joukkueen menestyssaumat. Kuitenkin on jo nyt liki mahdotonta, että yksi tai kaksi joukkue karkaisi kaikilta muilta ylivoimaisesti karkuun.
Vaikka tämä ei tarkoita, että koko yllä mainitun seitsikon mestaruusmahdollisuudet olisivat yhtäläiset (ja jos rahaa pitäisi laittaa pöydälle, olisi valintani finaalikaksikoksi se niin kovin tuttu Veto-Jymy), kaikki voivat yhä haaveilla mestaruusjuhlista syyskuussa.
Ja kun joukkueiden lisäksi tämä koskee tietysti faneja, takaa tuo sen, että katsomot täyttyvät ja Ruudun piuhat huutavat punaisena.
Nautitaan siis tästä niin kauan kuin sitä riittää! Niin juhannuksesta kuin huippupesäpallosta, missä Superin kärkijoukkueet ottavat mittaa toisistaan, ja hutunkeitosta viimeiseen paloon asti saamme jännittää, mitä lopulta tapahtuukaan ja kuka nousee voittajaksi.