Kaikkien neljän arvo-ottelujoukkueen valitsijat onnistuivat tehtävissään hienosti; olivathan joukkueet pitkälti samoja pelaajia täynnä kuin meidän viime viikon varauksissamme. Kuitenkin löysimme kaikista neljästä ryhmästä yhden puuttuvan nimen, joka mielestämme olisi Itä-Länsi-valinnan ansainnut.
Lännen puuttuvan kaksikon puolesta toimituksestamme argumentoi Joonas Kauppinen ja Idän kahden pelaajan puolia pitää Matti Liljaniemi.
Niko Korhonen, Sotkamon Jymy (Itä)
Sotkamossa on liian vähän Korhosia. Kummalliselta kuulostava lause harvoin pitää paikkansa, mutta tämän Idän joukkueen osalta se on totta. Korhonen ei ole tällä kaudella ollut aivan sillä huipputasolla, mikä johti Vuoden pesäpalloilija –valintaan kolme vuotta sitten, mutta Sotkamon Itä-Länteen pelisuoritusten olisi yhä pitänyt riittää.
Ulkopeli Jymyn linjassa on ollut yhä timanttista ja Korhonen on ollut iso syy siihen, että Sotkamon ulkopeli on Superin pitävintä. Sisällä kakkosvaihdot ovat olleet erittäin hyvää (66 %) luokkaa sarjan muiden kärkijätkien kanssa samassa sakissa, kun taas kolmosvaihdot (80 %) ovat Korhoselta olleet Onni Määtän jälkeen Superin toiseksi parasta saldoa.
Jere Saukko, Vimpelin Veto (Länsi)
Draftasin Saukon Lännen joukkueeseemme ja tekisin sen uudelleen, jos paikka aukeaisi. Jokeripaidassa työskentelevä Saukko ei tee itsestään numeroa kentällä tai sen ulkopuolella, ei kerää isoimpia otsikoita, vaan painaa supervarmaa duunia illasta toiseen.
Ymmärrän, että Saukko ei esittele kentällä arvo-otteluun sopeutuvia taitolyöntejä tai tuulettele kärrynpyörillä, mutta mikäli lyöt 75 % teholla pystymailaa väliin ja mahdollistat, että supertähdet pääsevät aina purkamaan päätilannettaan, kyllä siitä minun papereissa olisi tullut palkita.
Charlotta Höglund, Roihuttaret (Itä)
Helsinkiläisten vasta 18-vuotias kärki on mennyt kentälle 75 % onnistumisilla, mikä on Superin neljänneksi paras lukema kärkipelaajista ja etenijäjokereista. Antaa Roihuttarille pesille jatkuvasti erittäin nopean etenijän, jota yrittää kotiuttaa. Höglundin ynnämuut-sijoille oikeuttava tuotujen saldo ei ole tippaakaan hänestä itsestään kiinni, vaan helsinkiläisten surkeista lyönneistä.
Nopea nuori nainen pelaa jo kolmatta kauttaan Superpesistä ja on ottanut joka vuosi ison loikan eteenpäin. Kun sisäpeli kärkenä on jo aivan sarjan eliittiä, ovat kehityskohteet ulkopelissä: sijoittumisessa, pelinluvussa ja heittovoimassa. Pelastaa vikkelillä jaloillaan kuitenkin paljon Roihuttarien kolmoskopparina.
Ilona Hakoniemi, Fera, Rauma (Länsi)
Yksin Rauman onnistuneen alkukauden tärkeimpiä yksilöitä. Hakoniemen rooli sisäpelissä on ollut pieni, kuten muillakin Lännen lukkareilla, mutta ulkopelissä rooli on iso. Rauman ulkopeli on optimoitu Hakoniemen vahvuuksien mukaan ja etenkin nollatilanne on korkeiden tolppasyöttöjen vuoksi hyvin suojeltu.
Hakoniemen vahvuudet ovat selvästi korkean syötön kautta pelattavissa tilanteissa, mutta tällä kaudella onnistumisia on tullut paljon myös vaihtotilanteissa. Naisten Superpesiksen terävintä kärkeä koko ajan tavoittava 19-vuotias on kehittynyt valtavasti pelinlukemisessa ja taktiset väärät osuvat koko ajan paremmin ja paremmin kohdilleen.
Meidän draftissamme Ilona löytyi jo tänä kesänä lavalta, mutta kun kerran häntä ei sinne tänä kesänä valittu, varaan sen tontin jo nyt ensi kesälle.