Yli 20 vuoden jääkiekkoura vaihtui pesäpalloon, kun Kouvolassa oli tarjolla Mika Toivolan tavoittelema seurapomon pesti. Kaivattuja haasteita riittää, sillä suurseuran resursseilla operoiva KPL on jämähtänyt tasaiseen keskikastiin.
Mika Toivolan johtamalle Kouvolan Pallonlyöjille kuuluu hyvää sekä huonoa. Sijoitus sarjan seitsemäntenä nipin napin Kiteen Pallon yläpuolella ei tyydytä toiminnanjohtajaa, mutta kauppa sentään käy kiitettävästi.
– Pelikin on ollut sen näköistä, että kyllä se sarjasijoitus tuosta kohenee, kun joukkue tiettyjä asioita vähän tiivistää, Toivola näkee.
Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa ottelu, jossa KPL jäi vaille pisteitä, pelattiin juuri Kiteen vieraana. Kaikista muista kolmestatoista ottelusta on hellinnyt vähintään jaksovoitto.
Yksi yksittäinen häviö ei sinänsä tee kesää sen paremmin kuin talveakaan, mutta alleviivaa osaltaan, että keskikastiin jääneellä KPL:lla on kirittävää päämääriinsä.
– Ainahan se kirpaisee se kauden ensimmäinen peli, jossa jää nollille. Tavoitteena tällä kaudella on aika lailla korkeammat sijat kuin millä tällä hetkellä olemme, Toivola sanoo.
Panostuksetkin ovat mojovat. Pelaajiin on ilmoitettu käytettäväksi 360 000 euroa, toiseksi eniten Superpesiksessä ja 27 prosenttia vuoden takaista enemmän. Tosin Toivolan mukaan avainsanana onkin juuri ilmoittaminen.
–. Nyt pesäpalloliiton pyynnöstä ilmoitettiin kaikki mahdolliset luontaisedut ja sivukulut siihen. Siitä se johtuu.
Vertailukelpoisilla luvuilla laskettuna kasvua ei ole siis juurikaan. Luontaisetujen määrä toki vaihtelee kausittain ja riippuu täysin siitä, mitä kukin pelaaja onnistuu sopimukseensa neuvottelemaan, Toivola huomauttaa.
Koko liikevaihtonsa KPL budjetoi yltävän miljoonaluokkaan, 1,15 miljoonaan. Se on sarjassa kolmanneksi eniten ja peräti 70 prosenttia viime vuodelle budjetoitua enemmän. Suhteellisesti valtaisaa kasvupyrähdystä Toivola perustelee yhdistyksen tekemillä investoinneilla ja niiden tuotto-odotuksella.
– Totta kai investoinnit tarkoittavat sitä, että jollain aikaväleillä niiden pitää myös tuottaa. Muuten se on ollut huono investointi.
Käytännössä rahaa on laitettu VIP-klubitilan ilmeen uudistamiseen, ulkoterassin kattamiseen sekä kentälle sijoitettuun uuteen fanimyymälään. Seurapomon ominaisuudessa Toivola uskoo panostusten kantavan lähivuosina hedelmää – ja painottaa toisaalta, että vaihtoehtoja on kituliaasti.
– Kyllä meidän elinehtomme on se, että muutaman vuoden säteellä tästä eteenpäin KPL:n pitää kasvaa, jotta me pysymme kilpajuoksussa mukana, Toivola naulaa.
Väkeä kaivataan katsomoon
Investoida siis täytyy. Tehtyjen panostusten kannattavuus vaatii myös, että palveluita käytetään. Haastattelua tehtäessä KPL:n yleisökeskiarvo oli Superpesiksessä kutakuinkin samoilla sijoilla kuin seura itse – olkoonkin, että Mansen, Vedon ja Jymyn vierailuja Sumulaaksoon vasta odoteltiin. Viimeisen vuosikymmenen katsannossa tämä on poikkeuksellista: Koplan keskiverto yleisömäärä on tavannut kutitella kahden tuhannen haamurajaa.
Toivolan mukaan lukuihin on todennäköisesti monia syitä. Yksi niistä on Kouvolan yleisömielessä vaikea alkukesä, joka on ilmiönä toistuvaa sorttia.
– Emme juurikaan ole perässä, jos huomioidaan vuosi takaperin tässä vaiheessa käydyt ottelut. Jos vertaa kokonaiskeskiarvoon, siitä ollaan selkeästi perässä, mutta jos verrataan viime vuoden ensimmäisen viiden kotiottelun yleisökeskiarvoon, juurikaan ei olla perässä, Toivola kommentoi.
Maksavien asiakkaiden kukkarolle mennään myös aiempaa enemmän pääsylippujen suhteen. Toivola kertoo, että kyseessä on yksi pieni puro isossa virrassa, jolla toiminnan kasvu rahoitetaan. Hän myös lupaa, että analyysi toimenpiteen oikeasuuntaisuudesta tehdään kauden jälkeen.
– Mutta tällä hetkellä ajatuksemme on, että meidän lipunhintamme ovat oikeat. Kaikki sisään ostettavat tavarat ovat kallistuneet, ja jotta pysymme hengissä, kyllä meidän pitää pystyä vastaamaan siihen.
Argumentti kustannustason noususta on tuttu – eikä varsinaisesti kovin kohtuuton. Liiketoiminta kuivuu äkkiä kokoon, jos tulot junnaavat paikallaan, mutta kulut kasvavat kasvamistaan.
– Ja nyt se sitten punnitaan: eihän ne tuotot nouse, jos meillä ei käy ihmisiä katsomassa pelejä. Sillä tavalla tässä täytyy koko ajan olla ajan hermolla, Toivola sanoo.
Supervuoron keskustelupalstalla parranpärinää ovat herättäneet etenkin alennuslippujen hintojen korotukset. Toivola ei ole kritiikkiä lukenut, mutta vastaa siihen yleisellä tasolla.
– Muutamalla Superpesis-joukkueella ei ole olemassa tällaisia kuin eläkeläis- tai opiskelijalippuja, vaan on yksi lípunhinta ja lastenlippu. Meillähän alle 15-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Suhteessa muihin, ja jos ajatellaan meidän fasiliteetteja – ajattelen näin, että lipunhinnat ovat tällä hetkellä kohdallaan.
Toivola myöntää silti, ettei ole yleisömääriin tyytyväinen, ja lupaakin toimenpiteitä katsojamäärän kasvattamiseksi. Seuran kassa ei kuitenkaan ole alkukauden kaltaisista luvuista tykkänään kuivahtanut.
– Emme me vain sen varassa ole, paljonko meillä käy maksavia asiakkaita yksilötasolla. Meillä on kumppanimyynti sujunut mielestäni ihan hyvin, sillä tavalla ollaan vakaalla pohjalla – mutta totta kai toivomme, että saavutamme tavoitteet, Toivola sanoo.
Urheilu veti Kouvolaan
Vaan puhutaanpa hetki Toivolasta itsestään. Komean, monikymmenvuotisen jääkiekkouran keskelle putosi todellinen uutispommi, kun KPL kertoi viime syksynä kiinnittäneensä Toivolan.
Jääkiekosta Toivolalla on työhistoriassaan yhdeksän kautta eri seurojen päävalmentajana Liigassa ja toinen mokoma urheilujohtajana. Vyöllä ovat myös mestaruudet Ässistä 2013 ja HPK:sta 2019 urheilujohtajan ominaisuudessa. Edellinen kiekkopesti oli juuri HPK:n urheilujohtajuus, joka päättyi potkuihin loppuvuodesta 2022. Pesäpallomeriittien kartuttaminen alkoi kuluvasta kaudesta.
Mikä ihme toi jääkiekkomiehen pesikseen?
– No joo, toi on hyvä kysymys. Itsekin aina välillä ravistelee itseään ja miettii tilannetta, Toivola sanoo ja naurahtaa.
Syy vaihdokselle oli kaikessa yksinkertaisuudessaan uusien haasteiden jano.
– Kaikkia posteja, joihin kokemukseni ja koulutukseni antavat myöten, tein. Ainoa sellainen tehtävä, jota en kiekon parissa tehnyt, oli toiminnan- tai toimitusjohtaja. Kun tällainen mahdollisuus avautui tehdä sitä toisen lajin parissa, olin tosi innoissani hakemassa paikkaa Kouvolasta, ja tulin valituksi.
Mikään ei siis varsinaisesti ajanut Toivolaa pois jääkiekosta.
– Toisaalta ei ollut myöskään pakottavaa tarvetta pysyä jääkiekon parissa. Kyllä tämä työtehtävä oli se suurin vetovoima, että päädyin Koplan paikkaa hakemaan.
Parasta Kouvolassa on Toivolan mukaan juuri urheilu.
– Kyllä tämä on urheilukaupunki, tykkään sillä tavalla täällä olla. Täällä on intohimoisia urheilukannattajia, suurin osa kannattaa kaikkia lajeja ja käy katsomassa pelejä.
Lajeja Kouvolassa toden totta riittää jännitettäväksi. Talvikaudella koripalloviihdettä tarjoavat Korisliigassa Kouvot ja Kouvottaret. Lisäksi Koplan seinänaapuri KooKoo nousi jääkiekkoliigaan syksyksi 2015 ja on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa liigaseurojen joukossa.
Moinen tarjonta on vain vajaan 79 000 asukkaan talousalueella huomattavan paljon.
– Jos ajatellaan, että olisi vain yksi [pääsarjatason] urheiluseura kaupungissa, voisi kuvitella, että kumppanirahan saaminen voisi olla vähän toisenlaista. Se on tietyllä tavalla haaste, toisaalta se on taas voimavara. Meillä on useita sellaisia kumppaneita, jotka ovat meidän mukanamme kesällä ja KooKoon mukana talvella, Toivola avaa.
Yhteistä on muuallakin kuin kumppaniverkostossa. Toivolan tietä toiminnanjohtajan pestiin vieraaseen lajiin tasoittivat yhtäläiset piirteet, jotka eivät katso pelivälineen kokoon tai muotoon.
– Niin kuin olen aina sanonut, urheilun lainalaisuudet ovat ihan samat lajista riippumatta. Oli se pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa tai jääkiekkoa, riittävä määrä kaudella pitää voittaa pelejä. Yleensä kun niin teet, ihmiset ovat tyytyväisiä, kaikki voivat hyvin ja hommat rullaavat, Toivola sanoo ja jatkaa:
– Sitten taas, jos olet kauheassa tappioputkessa, kyllä siinä alkavat kaatua seinät niskaan.
Työ täysammattilaissarjassa palkkajohtajana on Toivolan kertoman perusteella yllättävänkin samanlaista kuin nykyiset hankkeet Superpesis-seuran puikoissa. Lajinmukaisten vivahteiden lisäksi muuttunut on lähinnä mittakaava: HPK:ssa toimistolla työskenteli liigan ja juniorien parissa yhteensä 11 ihmistä, KPL:ssa vastaava luku on kolme.
Eroja ja uutuuttakin toki on. Siinä missä HPK:ssa Toivola omien sanojensa mukaan ”rumasti sanottuna myi ja osti ihmisiä”, KPL:ssa uusina mukaan ovat tulleet raha-asioiden hallinta ja kumppanimyynti.
– Totta kai urheilujohtaja tekee jääkiekon puolella talousseurantaa siinä omassa kategoriassaan, mutta nyt kokonaisuudesta vastaaminen ja sen hallitseminen on ollut kyllä mielenkiintoista. Se on se haaste, jonka halusin tässä kohdassa työuraa vielä kokea.
Kuka ajattelisi lapsia?
Kun KPL tiedotti Toivolan pestistä, hän mainitsi tiedotteessa haluavansa tulla kehittämään juniorityötä. Se on kuitenkin jäänyt Toivolan mukaan pienemmälle huomiolle kuin hän olisi halunnut.
– Siihen eivät ole aika eivätkä paukut riittäneet sillä tasolla kuin oli tavoitteena. Se on kova haaste lähitulevaisuudessa, ensi vuoden aikana, perehtyä siihen ja tuoda sinne niitä ajatuksia, joita minulla siinä oli, Toivola sanoo ja lisää:
– Suomalaisessa urheilussa pitkässä juoksussa seura ei voi hyvin, jos oma juniorityö ei ole kunnossa. Siihen nähdenhän tilanne on KPL:ssa tällä hetkellä hyvä.
Toivola mainitsee edustusjoukkueeseen nousseen useampia pelaajia KPL:n oman junioripolun kautta. Ykköspesisjoukkue Ykköskopla sekä B-poikien joukkue menestyvät sarjoissaan loistavasti, samoin C-pojissa tilanne on hyvä.
– Mutta uskon, että minulla on sinne vielä jotain annettavaa. Sen koen elinehtona, oli sitten pesäpalloa tai jääkiekkoa, että oma juniorityö ja laadukkuus kokonaisvaltaisessa toiminnassa ovat ihan keskiössä.
Osa juniorityön kypsänpuoleisistakin hedelmistä pelaa lähinnä Ykköspesistä. Esimerkiksi viime kesänä vuoden tulokkaaksi valittu Aapo Kinnunen on tahkonnut koko alkaneen sesongin divisioonassa.
– Sillä tavalla on hyvä tilanne edustusjoukkueenkin osalta, että jos pieniä loukkaantumisia tulee, meillä on hyviä eväitä Ykköspesiksen puolelta paikata, Toivola kommentoi.
Tyttöjoukkueita Koplalla ei organisaatiossaan ole, vaikka pesisleireille ja -kouluihin tytöt ovatkin tervetulleita. Pohjoisessa Kymenlaaksossa tyttöpesiksestä vastaa tällä haavaa Kuusankosken Puhti, mutta asiat eivät välttämättä ole pysyvästi näin.
– Uskon, että jollain aikavälillä tulevaisuudessa se [tyttöpesis] on ajankohtaista Koplassakin. En uskalla nyt sanoa, onko kyse ensi vuodesta vai sitä seuraavasta vai sitä seuraavasta, mutta asioista on keskusteltu. Näen, että se on tulevaisuutta. Onko se sitten edustustasolle asti, se on isomman mietinnän paikka, Toivola sanoo.
Jääkiekkourallaan Toivola niitti mainetta monenkirjavilla sutkautuksillaan. Toivolan Porin-vuosilta sikäläisten urheiluihmisten muistiin on piirtynyt lentävä lause, jonka mukaan ”hokinarraaminen ei ole oikeaa valehtelemista”. Vaikka laji on nyt vaihtunut, Toivola pitää samasta pelikirjasta kiinni.
– Kyllä se varmaan urheilubisneksessä pitää paikkansa. Esimerkiksi toimittajille ei voi kertoa kaikkea aina niin kuin asiat ovat, Toivola tokaisee ja nauraa makeasti.