Reilut puoli vuotta Manse PP:n toiminnanjohtajana työskennellyt 30-vuotias Tero Rantalainen on saanut opetella lähes joka päivä uutta, kun pesäpalloseuran johtamisen arki on tullut tamperelaiselle tutuksi.

Rantalainen aloitti työssään Mansen johdossa tammikuussa. Sitä ennen hän oli ollut Porin Ässien markkinointipäällikkönä kaksi ja puoli vuotta. Koulutukseltaan tamperelainen on kauppatieteiden maisteri ja gradunsa hän kirjoitti sponsoriyhteistyön kehittämisestä suomalaisissa urheiluseuroissa.

Hänet valittiin yli 20 hakijan joukosta Mansen seurajohtajaksi ja jääkiekko vaihtui pesäpalloon.

– On todella etuoikeutettu olo päästä mukaan pesäpallon suurseuraan. Mansessa on tehty erinomaista työtä, mistä kertoo kiistatta loistava urheilullinen tulos sekä naisissa että miehissä. Haluan kiittää Mansen johtoryhmää luottamuksesta ja odotan uutta intoa täynnä, Rantalainen kertoi tammikuussa tuoreeltaan seuran tiedotteessa valintansa jälkeen.

Ässät Manseen vaihtanut Rantalainen on jääkiekkomies myös omalta urheilu-uraltaan, sillä hän pelasi maalivahtina muun muassa Ilveksen juniorijoukkueissa. Pesäpallokaan ei lajinvaihtajalle kuitenkaan ole lainkaan vierasta.

– Itse pelasin 15-vuotiaaksi asti ennen kuin muutin Tampereelle. Mäntyharjulla pelasin koko junnuiän, mutta sitten se jäi. Aina olen pesäpalloa seurannut, vaikka muutamaksi vuodeksi se ehkä jäi vähemmälle. Se on alkanut varmaan siitä, kun iskä oli Katinkullassa töissä, kun olin ihan pieni – siellä tuli kaikki kesät pesäpalloa katsottua, Rantalainen kertoi.

Isän vaikutus nuoren miehen uraan on muullakin tapaa ollut merkittävä. Teron isä Seppo Rantalainen oli Mikkelin Jukurien Mestis-joukkueen toiminnanjohtaja vuosina 2004-2006. Urheiluseuran vetämisen arki tuli tutuksi jo noina vuosina, kun yläasteikäinen nuori mies otti otteluissa VIP-vieraita vastaan, äiti myi lippuja ja molemmat siskot kaatoivat olutta janoisille.

Kiekkomies Rantalainen ei ole kuitenkaan missään vaiheessa päästänyt irti pesäpallosta.

– Tänä kesänä olen varmaan katsonut vähemmän pesäpalloa kuin aiempina vuosina, vaikka jokaisen meidän pelin olen tietysti katsonut. Pesäpallo on ollut itselle tosi tärkeä laji. Se on niin järkipeli ja joka pelissä oppii jotain uutta.

– Pesäpalloa voi niin monella eri tasolla seurata. Se ensikertalainen voi koulutaustan kautta seurata, miten kovaa lyödään ja heitetään. Mitä syvemmälle mennään, siihen tulee enemmän se taktinen elementti. Se on iso vahvuus.

Lätkästä pesikseen ja takaisin Tampereelle

Mikä sitten sai Ässissä aika monta kertaluokkaa isommassa urheilubisneksessä olleen Rantalaisen vaihtamaan jääkiekon pesäpalloon?

– Se haaste ja mahdollisuus, mikä tässä on. Jos miettii seuran tilannetta, on tämä kuitenkin tuoreelta pohjalta ja suhteellisen nuori seura – ainakin miesten huippupesiksessä. Se potentiaali, mikä tässä alueessa ja kaupungissa on, on se kiehtova piirre, Rantalainen sanoi.

– Urheilullisesti olemme olleet huipulla jo muutaman vuoden niin miehissä kuin naisissa, mutta sitten taustapuolella on vielä isoja harppauksia otettavissa. Nyt vielä fasiliteetit ovat kunnossa ja kehittyvät vielä ensi kaudelle. Nämä olivat itselle ne suurimmat syyt.

Mansen miehet nousivat monen vuoden yrittämisen jälkeen Superpesikseen koronakaudelle 2020 ja taskussa on jo yksi mestaruus ja yksi hopeamitali kolmen vuoden mittaiselta uusimmalta taipaleelta pesäpallon huipulla. Naisten puolella Mansen ryhmä taas on kilvoitellut mitaleista jo pidempään.

Viime kesänä valmistunut Kaupin pesäpallostadion tarjoaa modernit puitteet huippupesikselle Tampereelle ja seuran kannalta mieluisia uudistuksia on tulossa vielä talven aikana, kun Kauppiin rakentuu aitioita ja klubitilaa yritysvieraille.

Superpesis-seuran toiminnanjohtaja eroaa varmasti joka paikkakunnalla paljon siitä, mitä johtopesti isommissa lajeissa kuten vaikkapa jääkiekossa tarkoittaa. Titteli ei tarkoita sitä, että etteivätkö kädet olisi savessa joka päivä.

– Kyllä se semmoista on ollut, mitä ajattelinkin. Tietysti pesäpalloa olen seurannut paljon vuosien saatossa, ja tiesin aika hyvinkin missä tilanteessa seura on ja mihin tulen. Paljon pääsee kaikennäköistä tekemään, ja on sellaista, mitä toivoinkin, Rantalainen kertoi ensimmäisestä puolesta vuodestaan Mansen seurajohtajana.

– Ainoa yllätys oikeastaan on tämä vauhti, mikä tässä on. Kesä on suhteellisen lyhyt, miten se aika niin nopeasti meneekään.

Vaikka Rantalainen ei Ässissä toimiessaan muuttanutkaan pysyvästi Poriin, on asettuminen Tampereelle silti hänelle mieluinen juttu – eikä vähiten sen takia, että työmatka on kutistunut puolestatoista tunnista noin vartin mittaiseksi.

Tuore pesäpallopomo näkee positiivisena myös sen, että isossa kaupungissa on tilaa monenlaiselle katsojaurheilulle, eikä eri lajien seurojen välillä kyräillä ja katsota toisten menestymistä pahalla.

– Tampereella tehdään paljon yhteistyötä seurojen välillä, mistä itse olen tykännyt – ei ole sellaista vastakkainasettelua. Kaikki urheilu kun voi hyvin, seuroillakin menee hyvin.

Vain makkaranpaisto vielä kokematta

Kun pesäpalloseuran organisaatiokaavion voi useimmissa seuroissa piirtää vaikka pääsylipun kääntöpuolelle, on toiminnanjohtajan arki täynnä juuri sitä: arkisia askareita. Tontille kuuluu vähän kaikki, mitä voi ylipäänsä ajatella seurassa tapahtuvan.

– Olisi helpompi luetella asioita, mitkä eivät kuulu. Meillä tietysti on pieni organisaatio, vaikka tulevaisuudessa tavoitteena on sitä kasvattaa. Kun lähdetään ihan siitä arkitasosta liikkeelle, ennen pelipäiviä tehdään tukkutilaukset, sitten käydään tukussa ja tehdään kaikki pelivalmistelut.

– Ylemmällä tasolla sitten taas on tulevaisuuden suunnittelu, budjetointi ja näihin liittyvät asiat, Rantalainen sanoi.

Ihan joka tehtävään ensimmäistä kesäänsä pesäpallon parissa työskentelevä Rantalainen ei vielä ole joutunut.

– Makkaraa en ole vielä joutunut paistamaan. Voi toki olla, että sekin jossain vaiheessa vielä tulee eteen. Harkkapeleissä olin lipunmyynnissä, ihan jo senkin takia, että näin sen järjestelmän, miten se toimii.

Ennen Rantalaisen palkkaamista Manse PP oli ilman toiminnanjohtajaa kaksi ja puoli vuotta, kun edellinen pestin haltija Inga Ärnfors irtisanottiin kesällä 2019 seuran silloisten talousvaikeuksien takia.

Seuran hallituksen jäsenet hoitivat monia tehtäviä tuon jälkeen kollektiivisesti, kun taas palkkalistoille jäänyt henkilöstö keskittyi myyntiin. Tämä onkin tuonut oman mielenkiintoisen lisänsä Rantalaisen työsuhteen alkutaipaleelle, kun oppia on saanut ja joutunut hakemaan monen ihmisen kautta.

– Tässä puolessa vuodessa olen saanut sellaisen pintaraapaisun ja nyt ei enää tule uusia asioita ihan joka päivä – ehkä viikkotasolla enää. Hallitukselle pitää nostaa hattua, että he ovat tätä tehneet oman työnsä ohella, minkä myötä sitten oma perehdytyskin on ollut usean ihmisen harteilla.

– Jos vertaa vaikka jääkiekkoon, onhan ero aika merkittävä. Meillä on kaksi täysipäiväistä työntekijää ja pienimmilläkin Liiga-seuroilla on kuudesta-seitsemästä työntekijästä, Rantalainen vertasi kokemuksiaan jääkiekon puolelta.

Yhdestä isohkosta tehtävästä toiminnanjohtaja on ainakin toistaiseksi vielä ollut sivussa, sillä joukkueen rakentaminen, uusien pelaajien hankinnat ja jatkosopimukset ovat hallituksen vastuulla. Rantalainen myöntääkin, että tähän hänen osaamisensa tai pesäpallotietämyksensä ei vielä riittäisi, vaikka hän on joissakin jatkosopimusneuvotteluissa ollut mukana kärpäsenä katossa.

Naispesäpallo on edelläkävijä

Manse-pesti on Rantalaiselle ensimmäinen todellinen kosketus naisurheilun puolelle, sillä seuran toiminnanjohtaja vastaa yhtä lailla kaikesta molempiin joukkueisiin liittyvästä. Hän näkee naispesäpallon aseman Suomessa erittäin lupaavana, mutta ideoita ja ajatuksia voi silti poimia myös muualta.

– Tämä on jo ollut syventävä oppimäärä naisurheiluun, mutta nyt on tullut paljon katsottua brittifudista ja Ruotsin lätkäpuolta, missä seuroilla on molemmat joukkueet. Viime vuosina on paljon lisääntynyt se, että tehdään yhdessä asioita ja korostetaan sitä, että se on yksi seura.

– Suomessa monessa lajissa vaikka seura on sama, ovat miesten ja naisten joukkueet erikseen – ihan eri tekijät ja ihan eri tavalla toimitaan, Mansen seurajohtaja kertoi.

Isoissakin lajeissa ja koko maailman isoimmissa urheiluseuroissa kuten Valioliigan jalkapalloseuroissa naisurheilu on kovassa nosteessa. Englannissa naisten Superliigan joukkueet myyvät 60 000 katsojaa vetäviä stadioneitaan täyteen, ja hieman lähestyttävämmässä mittakaavassa länsinaapurissamme jääkiekossa seurat ovat ottaneet asiakseen tosissaan lähteä kehittämään omia naisjoukkueitaan.

Vaikka naispesäpallo on ylivoimaisesti seuratuin naisten joukkueurheilulaji Suomessa ja seurojen katsojamäärät ja liiketoiminta kasvavat kohisten, harvalla paikkakunnalla vielä vaikuttaa mahtuvan niin miesten kuin naisten Superpesis-joukkuetta samaan seuraan. Joko naisten joukkue nähdään vain lisäkulueränä tai sitten fokusta ei ole vielä laitettu tällaiseen toiminnan laajentamiseen.

Mansen lisäksi miesten Superin seuroista naisten Superpesis-joukkue on vain Joensuun Mailalla, Hyvinkään Tahkolla ja Kempeleen Kirillä – ja nämä kolme joukkuetta ovat naisten Superin yleisökeskiarvojen jumbokolmikko. Kärkiseurat taas ovat paikkakunnilla – kuten Porissa ja Jyväskylässä –, missä ei miesten pääsarjapesäpalloa ole hetkeen nähty.

– Me voimme olla Suomessa edelläkävijä, ja ilolla olen seurannut, että nyt esimerkiksi Joensuussa on panostus naisiin kasvamassa. Toivotaan, että tulee muitakin seuroja, jotka voivat tehdä samalla tavalla, ja olla sekä miehet että naiset huipulla.

Pesäpallon kehityssuunta näyttää ylöspäin

Yleisesti Rantalainen näkee lajin kehityssuunnan hyvänä. Miesten puolella yleisömäärät ovat noin 20 prosentin kasvussa ja naisissa kasvuvauhti on liki tuplat tuosta. Vaikka Ruudun katsojamääriä ei ole julkisesti saatavilla, tuntuu myös näyttöjen ääreen kertyvän jatkuvasti enemmän ihmisiä.

– Pesäpallossa on se iso etu, että sarja on tosi kiinnostava ja yleisömäärät kertovat siitä. Kiinnostus vain kasvaa, ja Liitossa on asetettu kovat tavoitteet, ja ymmärretty, että siitä kannattaa ottaa se hyöty irti.

– Useampi seura on tehnyt pitkään hyvää työtä ja he ovat kirittäjiä meille. Monessa paikassa viedään asioita eteenpäin, se tekee lajille hyvää. Liitossakin ollaan hyvin hereillä kaikissa muutoksissa ja uskalletaan tehdä hankaliakin päätöksiä, Rantalainen sanoi.

Tämä onkin tullut kiekkopiireissä pitkään mukana olleelle miehelle yllätyksenä. Jääkiekossa Liigaa pelataan suljettuna sarjana, mistä kukaan ei voi pudota alemmalle tasolle ja vastaavasti kukaan ei Mestiksestä pääse ylöspäin – ainakaan urheilullisin perustein oman sarjansa voittamalla.

Pesäpalloliitto tiedotti aiemmin kesällä muutoksista tuleville vuosille, minkä myötä miesten Superpesiksen joukkuemäärä vähenee yhdellä, mutta tähän jätettiin takaportti jopa kasvattaa sitä nykyisestä. Päätöksentekoprosessiin osallistuivat kaikki seurat ja lopulta yksimielisyys löytyi, vaikka moni voisi puhtaasti omalta kantiltaan pitää muutoksia omalle seuralleen haitallisina.

– Se on ollut itselle positiivinen yllätys, kun tulin tuolta lätkämaailmasta. Sarjajärjestelmistä ja muusta ei oikeasti keskustella aidosti. Pesäpallossa on rohkeutta paljon enemmän.

Samoin Rantalaiselle kelpaavat Juha Tanskasen ja Liiton ajatukset Superpesis Oy:n suhteen sekä tälle asetetut kovat kasvutavoitteet.

– Olen ilolla ottanut ne vastaan. Uskalletaan ajatella riittävän isosti. Se voisi helposti mennä siihen, että ei olla valmiita muutoksia. Monessa muussa lajissakin kaivattaisiin sellaista ajattelua, missä ei pelätä sitä, jos hommat menevät pieleen – eikä ole pakko istua niissä hommissa.

– Jos koetat miellyttää kaikkia, mikään ei etene. Aina joku seura kärsii ja aina joku ei halua minkään muuttuvan, Rantalainen totesi.

Pudotuspelit – ja niiden karsinnat – aloittavat huippusyksyn

Miesten Superpesiksessä on koko kauden ajan pesiskansa saanut ihastella sarjan tasaisuutta, kun seitsemän joukkuetta on tosissaan mitalipeleihin himoamassa. Manse on luonnollisesti yksi näistä joukkueista. Rantalainen hekumoikin jo hetki ennen runkosarjan päätöstä tulevalla syksyllä ja sen mukanaan tuomilla jännittävillä pudotuspeleillä.

– Pesäpalloseuroille on aika hieno syksy tulossa, eihän tällaista ole ollut moniin vuosiin. Pelataan aidosti todella tiukkoja pelejä ja monella on mahdollisuus menestyä. Miehissä voi sanoa, että seitsemän joukkuetta on aika nipussa. On aidosti mahdollisuus tulla kaikkien aikojen pesissyksy.

Pudotuspelien karsinnat, toiselta nimeltään säälipleijarit, ovat ensimmäistä kertaa ohjelmassa miesten Superissa. Rantalaiselle konsepti on tuttu jääkiekon Liigan puolelta, jossa samalla mallilla on pelattu avaussarjoja sijoilla 7.-10. olevien joukkueiden välillä puolivälieriin pääsystä jo pitkään.

Toinen muutos tämän syksyn pudotuspeleihin taas oli juuri puolivälierien pidentäminen neljä voittoa vaativiksi ottelusarjoiksi – tämäkin malli jääkiekosta tuttu. Moni ehkä ajatteli ennen kautta, että näistä sarjoista tulisi pääosin läpihuutojuttuja, jolloin 4-0-sarjat eivät välttämättä kovin sykähdyttäviä olisi. Rantalainen on kuitenkin mielipidettään muuttanut kauden aikana.

– Itsekin olin sitä mieltä, että onko paras seitsemästä –puolivälierät hirvittävän järkevä, mutta kyllä se nyt näyttää siltä, että on todella järkevää. Saadaan hienot ensimmäiset kierrokset. Se on hienoa aikaa, ja toivotaan, että ihmiset lähtevät niitä katsomaan.

Lisää Rantalaisen mietteitä Mansen tilanteesta, keinoista yleisömäärien kasvattamiseen ja uusien pesiskatsojien houkuttelemiseen, seuran uudesta strategiasta ja Tampereesta pesäpallokaupunkina on luvassa lähipäivinä.