Kun Pesäpalloliiton johtokunta maanantaina päätti viedä seinäjokisten osallistumisoikeuden pudotuspeleihin ja sarjapaikan Superpesiksessä, oli päätös ainoa mahdollinen. Samalla JymyJussien surullinen saaga sai todennäköisesti loppunsa, kuten pitikin.
JymyJussien puheenjohtaja Ossi Viljanen kuvasi kommenteissaan medialle päätöstä äärimmäisen raa’aksi. Todellisuudessa nähty lopputulema oli armollinen. Seuran tilanne ei ollut muuksi muuttumassa kuin korkeintaan toiveikkaissa haaveissa.
Eikä JymyJussit Viljasen suulla myöskään aikonut lähteä vastaan taistelemaankaan. Ei sillä, että päätös olisi muuksi muuttunut minkäänlaisten valitusten avulla. Seuran talousvaikeudet eivät tulleet eteen yllättäen, eivät olisi korjaantuneet ensi kaudeksi ja tulivat nyt vain tiensä päähän.
Maksamaton summa, minkä perusteella JymyJussien sarjapaikka vietiin ei välttämättä ollut mittava, mutta se jo kertoo paljon seuran taloustilanteesta paljon, että tuollainen maksu jätettiin maksamatta – vaikka seurassa varmasti tiedettiin hyvin, mitä sarjasopimuksessa asiasta sanotaan.
Helsingin Sanomien mukaan Jymy-Jussit Oy:lle on kirjattu yksistään tänä vuonna 24 maksuhäiriömerkintää. Myös seuran tilinpäätökset on jätetty toimittamatta Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH) 30. syyskuuta 2020 päättyneestä tilikaudesta eteenpäin.
Jonkun olisi pitänyt pelastaa JymyJussit, antaa vielä yksi mahdollisuus? Superpesiksen, Pesäpalloliiton, kenen vain? Ei JymyJussit enää ollut pelastettavissa. Tekohengitystä oli annettu jo pitkään, talouden synkkiä ongelmia suvaittu. Päätöksen olisi voinut tehdä jo aiemmin, ei enää antaa yhtään siimaa.
Fuusioseuran suunta on ollut väärä, lähes perustamisestaan asti. Vielä ensimmäisillä JymyJussien kausilla kotiotteluissa kävi noin 1700 katsojaa runkosarjassa. Siitä lähtien määrä on hiipunut lähes joka kausi, ja tämän kauden alle 900 katsojan lukema oli enää hieman edellä naisten Superpesiksen Jussittaria.
Seurojen yhdistymisessä on usein tavoitteena saada tuplavoimat yhden hankkeen taakse. Seinäjoella taas kävi käytännössä päinvastoin, kun voimat katosivat lähes tyystin JymyJussien takaa ja koko seura jäi likipitäen yhden miehen, Viljasen, omaksi projektiksi.
Viljanen on vuosien aikana tehnyt varmasti kaikkensa JymyJussien eteen, mutta oli jo pitkään selvää, että se ei tule vain riittämään. Takana on väijynyt koko ajan puheet Maila-Jussien paluusta – kunhan JymyJusseista vaan jollain tapaa päästään eroon. Seuralle ei välttämättä toivottu pahaa, mutta ei kovin moni sitä halunnut auttaakaan.
Seinäjoen pesäpallon kannalta on tärkeää, että Maila-Jussien juniorityö, niin tytöissä kuin pojissa, pidetään hyvällä tasolla. Naisten edustusjoukkue on tällä hetkellä erittäin hyvässä tilanteessa. Miesten edustusjoukkue sitten tavoittelee, jos on tavoitellakseen, paikkaa Superpesiksessä aikanaan, mutta se ei nyt ole se suurin murhe Seinäjoella – tai ainakaan pitäisi olla.
Seinäjoki kuuluu Superpesikseen. Silloin kun hommat ovat toimineet edes auttavasti paikkakunnalla, on pääsarjaseura pystynyt olemaan ainakin keskivertoa parempi sarjassa ja yleisömäärissä jopa Superin huippua. Jos ja kun Maila-Jussit aikanaan nousua tavoittelee, on sillä mahdollista yhdistää koko pesiskansa hankkeen taakse ihan eri tavalla kuin JymyJussien.
Miesten Superpesiksen joukkueiden talousvaikeudet eivät toki rajoitu vain nyt tiensä päähän tulleeseen seinäjokisten seuraan. Pattijoen Urheilijat väläytti jopa kauden kesken jättämisellä, kunnes lainarahaa löydettiin seuran taakse kesäkuussa.
Ne lainatkin vaan erääntyvät ennemmin tai myöhemmin. Jos nyt on syöty tulevien kausien tuottoja etuajassa, ei tilanne helpotu jatkossa. Aina voi tietysti toivoa osuvansa lotossa, eli joukkueen selvittävän tiensä pudotuspeleissä pitkälle, lehtereiden täyttyvän ja seuran kassan kiittävän. Useammin kupongissa kuitenkin lukee ”ei voittoa”.
Myös Imatralla tuore toiminnanjohtaja Mikko Reitti kuvaili haastattelussamme Pallo-Veikkojen viime syksyn tilannetta karuksi ja ensimmäisen puolen vuoden urakkaansa yrityssaneeraukseksi. Nyt JymyJussien poistumisen myötä paikan pudotuspelikarsintoihin selvittänyt IPV on kesän jälkeen, ainakin Reitin puheiden mukaan, selvästi paremmalla uralla.
Tapaukset osoittavat joka tapauksessa, että Superin hännillä olevien seurojen pitää pystyä elämään taloutensa puitteissa. Haaveet, toiveet ja ylisuuret pelaajabudjetit eivät johda ennen pitkää kuin umpikujaan – mistä JymyJusseilla ei ollut enää poispääsyä.