Hutunkeittäjät-podcastissa käsiteltiin pesäpallon kaikkein mystisintä vaivaa: lautaskammoa. Podcastin vieraana ollut huippulukkari Juha Puhtimäki kertoi omista kokemuksistaan lautaskammon kanssa ja kuinka se oli saada hänet jopa lopettamaan pesäpallon pelaamisen.
Mansen PP:n riveissä nykyään lukkaroiva Puhtimäki kertoi podcastissa oman kammonsa saaneen alkunsa kaudella 2010 halli-SM-turnauksen pronssiottelussa aivan yllättäen.
– Jokin siinä kaarikeskustelussa jostakin syystä vain särähti korvaan. Olen kuullut sitä pahempaakin, se oli aika normaalia keskustelua. Jotain tapahtui korvien välissä siinä hetkessä. Olen monesti miettinyt jälkikäteen, mikä siinä oli se laukaiseva tekijä, Koskenkorvan joukkueen lukkarina tuolloin ollut Puhtimäki pohti.
37-vuotias lukkari oli jo pelannut useamman kauden Superpesistä tuolloin 2010 ja pelivuosia ja menestystä on sen jälkeen kertynyt niin Hyvinkään Tahkossa, Joensuun Mailassa kuin nyt Mansen joukkueessa. Uransa synkimmät hetket Puhtimäki koki kuitenkin juuri lautaskammon vuoksi.
– Ihan kirjaimellisesti pelkäsin mennä työpaikalle neljä vuotta. Jokainen syöttö, jonka syötät, pelkäät sitä. Mä odotin jokaista sisävuoroa, että pääsen mailan varressa paikkaamaan ne omat epäonnistumiseni. Toivoin sydämeni pohjasta, että häviämme jokaisen hutunkeiton ja joudumme sisävuoroon ensin.
Vain puhuminen auttaa
Iltalehden erinomaisessa parin vuoden takaisessa artikkelissa lautaskammon teemasta haastateltavana oli Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtavana asiantuntijana ja urheilupsykologina työskentelevä Niilo Konttinen.
Konttisen mukaan lautaskammossa kyse on pelkotilasta ja että taustalla voi olla jokin hyvin pienikin asia, mikä saa syöttösuorituksesta liikaa ajattelua ja pakottamista sisältävän.
– Tulee pieni särö lukkarin itseluottamukseen ja alkaa miettimään asioita. Taustalla voi joskus olla perfektionismia. Joskus ei rakentavalla tavalla osata käsitellä epäonnistumisia. Pikkuhiljaa tekeminen muuttuu selviytymiseksi ja virheiden välttelyksi.
– Kuoreen vetäytyminen ei asiaa edistä. On tärkeää, että sen pääsee jakamaan, Konttinen kertoi Iltalehdelle.
Puhtimäki taas myönsi Hutunkeittäjien isännille Olli Eroselle ja Antti Tokkarille, että hän ei nuorena pelaajana kyennyt lautaskammoaan tuomaan kenellekään esille.
– Emmä puhunut siitä. Siihen aikaan pohjalainen nuori mies, jos olisi tunnustanut heikkouksiaan, se olisi ollut melkein itsemurhasta seuraava. Ei mulla ollut kiveksiä puhua siitä millään tapaa ääneen.
– Siinä on käynyt joku vuoden lukkari neuvomassa, joku joka ymmärtää korvien välistä enemmän ja moni muukin kokeilemassa, mutta en saanut niistä mitään irti. Sitten kun löysin ihmisen, joka ymmärsi mitä tarkoitan, siitä tuli heti olo, että tuo haluaa auttaa mua, Puhtimäki kertoi.
Myös toinen podcast-isäntä Tokkari myönsi urallaan kohdanneensa lautaskammon, mutta neljästi Itä-Länteen peliurallaan valitun lukkarin kohdalla vaiva jäi hyvin lyhytaikaiseksi.
– Jos sanoisin jotain muuta kuin kyllä, Vimpelissä työnnettäisiin Savojokeen, kun seuraavan kerran sinne menee. Se on varsin kuuluisa tapaus vuonna 2004, Vimpelin Veto vastaan Nurmon Jymy: annoin siinä pelissä viisi juoksua vapaataipaleilla.
– Vuotta myöhemmin Koskenkorvalla tuli kaksi samanlaista väärää kuin silloin Vimpelissä. Mutta olin valmistautunut siihen ja tunnistin sen heti, ja minulla oli siihen keino, miten siitä selviytyä, Tokkari kertoi omasta lautaskammostaan.
Puhtimäen ohella yksi tunnetuimmista lautaskammon kokemaan joutuneista lukkareista on Topi Kosonen, joka yhä jatkaa peliuraansa Joensuussa, mutta nykyisin jokerilyöjänä. Iltalehden artikkelissa käytiin läpi myös Kososen kammotapausta ja kuinka hän kaudella 2009 yritti salata tilanteen kaikilta, mukaan lukien omat joukkuekaverinsa.
– Alkukesällä olin varpaillani ja kuulostelin, että hoksaako joku muu, etten pelaa riittävän hyvin tai syötä riittävän vaikeita syöttöjä. Omasta mielestäni se piti pitää salassa omilta joukkuekavereilta ja ihan kaikilta.