Vimpelin Veto on totuttuun tapaan Superpesiksen finaalijoukkue tänäkin syksynä. Manse laittoi vimpeliläiset koville läpi välieräsarjan, mutta lopulta Vedon rutiini- ja suoritustaso oli yksinkertaisesti liian kova.

Toisen jakson Vedon lopettava sisävuoro oli kuin pienoiskuva koko ottelusarjasta. Vieraat painostivat Kaupissa kovaäänisen ja runsaslukuisen yleisön (2243) edessä palottoman ajolähdön ykköskärjestään, kun joukkue oli yhden juoksun verran tappiolla.

Jukka-Pekka Vainionpää löi vastustamattoman kumuran, kuten niin monta kertaa aiemminkin, Mansen kolmoskoppari Henri Puputin eteen. Vedon finaalipaikka vaikutti jo varmalta, mutta Puputti teki yhden kauden huikeimmista ulkopelisuorituksista, kauhaisi pallon ja pisti täydellisen polttoheiton kotipesään.

Heti perään Matias Rinta-ahon lyhyt kotiutusyritys näytti jo lähes yhtä varmalta juoksulta, mutta Simo Vainikainen kipitti pallon kiinni ja heittäytyen poltti toisenkin vimpeliläisetenijän kotipesään.

Sitten lyöntivuoroon asteli Vedon ikiaikainen lyöjäjokeri Janne Mäkelä. Mäkelä pamautti sellaisen kumuran kakkosjatkeelle, että Elmeri Anttilaa ei olisi polttanut edes Seppo Rädyn kädellä varustettu pelaaja. Tasoitusjuoksu ja Veto jälleen finaaliin puolustamaan mestaruuttaan.

Manse pelasi lähes täydellisesti, laittoi moneen kertaan Vedon selkä seinää vasten, pelasi aivan mestarijoukkueen tasolla – mutta mikään joukkue ei vain pysty kerta toisensa jälkeen täydellisiin suorituksiin. Ja vaikka kykenisikin, joskus se vastustajan suoritus on silti vain parempi.

– Tämä oli meille siinä mielessä hyvä ottelusarja, että jouduimme äärimmillemme. Olen iloinen, että jouduimme tosi koville.

– Manselle iso arvostus heidän peliään kohtaan. Ensimmäinen joukkue pitkään, pitkään, pitkään aikaan, joka pelasi meidän heikkouksiamme vastaan ja teki todellakin hankalaksi meille pelaamisen. Manse oli todella laadukas joukkue, joka pelasi fiksusti, Vedon pelinjohtaja Tomi Niskanen sanoi.

– Toinen jakso oli sitten sitä peliä, mitä nämä yleensä ovat: yhden juoksun peliä ja hienoa taistelua. Yksi ottamaton lyönti kakkosjatkeelle, niin ei siinä voi kuin antaa kunniaa vastustajan kovuudelle, Mansen pelinjohtaja Jani Komulainen kertoi.

Avausjakson juoksujuhla ja Mansen ohimennyt yllätysmahdollisuus

Kuten useampi ottelusarjan peli aiemminkin, eivät neljännen ottelun jaksot juuri muistuttaneet toisiaan. Avausjaksolla Veto rallatteli kasaan kymmenen juoksua, kun joukkueen sisäpelin ketsuppipullo aukesi Lauri Vihriälän läpilyönnin ja Mikko Kanalan loistavan kunniajuoksun jälkeen.

Vielä kun Rinta-aho tyhjensi pajatson ja Mäkelä sekä Vainionpää löivät palloa väliin, Mansen finaalitoiveet näyttivät haihtuvan Kaupin sateiseen ilmaan. Vielä kerran tamperelaiset pistivät kaikkensa peliin ja myivät nahkansa kalliilla, mutta sekään ei riittänyt, ja taas yksi Mansen johtoasema katosi.

– Minun mielestäni meiltä yksi parhaista peleistä. Yritimme löytää jotain uutta, kun kaksi kertaa aiemmin olimme täällä hävinneet, ja ainakin tulos oli hyvä, Niskanen sanoi.

– Me hävisimme paremmalle joukkueelle, ei ihan riittänyt. Meiltä hyvä peli, mutta vastustaja pelasi vain paremmin. He löivät erittäin laadukkaasti tänään koko ajan. Esimerkiksi Vihriälän kakkosluukkulyönti tiedettiin, mutta se oli niin laadukas, että emme vain osanneet pelata sitä pois, Komulainen kertoi.

Vaikka Manse pääsi lähelle neljännen pelin viemistä supervuoroon ja ehkä välierien venyttämistä viidenteen otteluun, paras finaaleihin selviämisen mahdollisuus taisi olla sunnuntain ottelun avausjaksolla Saarikentällä. Mansen 4-1-johto hävisi Vedon neljänteen lyöntivuoroon, ja samalla paras yllätyksen mahdollisuus meni sivu suun.

– Meillä oli 22 pelin voittoputki, hävisimme täällä ja sitten nousimme siinä kolmannen ottelun avausjaksolla. Se pikkaisen aina raapaisee, miten tämä lähtee tuollaisen jälkeen. Henkilökohtaisesti se ainakin vapautti energiaa, Niskanen sanoi.

Mansen kauden MVP oli pelaajan sijaan pelinjohtaja. Komulainen sai tamperelaisten kurssin koko ajan kohoamaan ylöspäin läpi kauden. Niin korkealla käyrä ei kurottanut, että se olisi tavoittanut lähes ylivoimaisen Vedon.

Kokeneella tamperelaisryhmällä on vielä edessään pronssiottelusarja Kempeleen Kiriä vastaan. Joka tapauksessa vaikka kahden edelliskauden finaalipaikat vaihtuivat nyt vain himmeämmästä mitalista kilvoitteluun, on Mansessa syytä uskoa joukkueen menestymismahdollisuuksiin, kun Komulainen saa vetää ryhmää eteenpäin koko talven ajan.

– Joka päivä olemme olleet yhdessä ja yrittäneet vääntää ja kääntää sitä peliä paremmaksi. Ja hienosti paransimmekin. Olemme koko ajan menneet oikeaan suuntaan, mutta ei vain riittänyt noin kovaa joukkuetta vastaan – montaa muuta joukkuetta vastaan olisi riittänyt, Manse-johtaja sanoi.

Veto taas hamuaa jälleen yhtä mestaruutta jo ennestään täpötäyteen palkintokaappiinsa. ”El Klassikon” paluu kelpaa varmasti monelle, ja Sotkamon Jymy tarjoaa vähintään Mansen kaltaisen haasteen vimpeliläisille.

Niskanen ei heti välierätaiston päättymisen jälkeen vielä osannut kääntää ajatuksiaan kohti finaalisarjaa, mutta Veto-pelinjohtaja tietää vastuksen olevan kova.

– Varmasti haaste ei ainakaan kevene tässä kohtaa.