Manse PP:n alkukausi oli murheellinen, kun peli ei kulkenut, pisteitä ei kertynyt ja joukkueen kapteeni Henri Puputti harmitteli kuinka haastavaa vireen löytäminen oli, kun talvella ei ollut lainkaan harjoituksia, missä joukkue olisi hionut pelisuunnitelmaansa.
Vasta maaliskuussa Mansen viime kauden finalistijoukkueen pelinjohtajaksi hypänneen Jani Komulaisen ilme oli myös tuskainen alkukauden ajan.
Joukkue keräsi ensimmäisistä seitsemästä ottelustaan vain seitsemän pistettä ja putosi heti jo toukokuussa Superpesiksen kärkijoukkueiden kyydistä. Vaikka mitään yhtäkkistä käännettä tamperelaisten pelissä ei ole tapahtunut, ovat ennusmerkit tällä hetkellä hyvin erilaiset kuin tuolloin.
Seuraavista kahdeksasta ottelustaan Manse on napannut 15 pistettä, mikä tahti riittäisi hyvin sarjan kärjen kyytiin. Nyt seuraavien kahden ja puolen viikon aikana Komulaisen joukoilla on erinomainen mahdollisuus kiriä tosissaan mukaan taisteluun kotietuun edellyttävistä pudotuspelipaikoista.
Tuohon jaksoon Kaupin punamustapaidat saavat seitsemään otteluunsa vastaan Pattijoen ja Koskenkorvan Urheilijat kahdesti, Kiteen Pallon kertaalleen ja ainoa ennakolta hyvin haastava ottelu on vieraspeli Kempeleessä keskiviikkona. Jos Manse jatkaa ryhtiliikettään, voi joukkue hyvin napsia vaikka kaikki kuusi tarjolla olevaa voittoa.
Komulaisen rentous ja luottamus kielivät Mansen tuskan helpottaneen
Pisteiden ja voittojen määrän sijaan suurin muutos Tampereella on tapahtunut ryhmän peli-ilmeessä. Vaikea talvi, Toni Kohosen riitainen lähtö, Komulaisen myöhäinen sisääntulo ja pelin sekavuus saivat vähän jokaisen pelaajan suupielet kääntymään mutruun – eikä pelikentältä ollut tarjolla ilon hetkiä.
Nyt Komulainen on saanut käänteen aikaiseksi. Kokeneen pelinjohtajan ja lukkari Juha Puhtimäen yhteispeli näyttää tyystin toisenlaiselta kuin toukokuussa, joskaan se ei vielä täydellisen saumatonta ole. Mansen ulkopelin kaksi tärkeintä tekijää ovat samalla sivulla, tuulettavat paloja toisilleen ja Komulainen vaikuttaa välillä elävän Puhtimäen jokaisessa nykäyksessä täysillä mukana.
Merkkivirheet ovat vähentyneet sisäpelissä, hölmöilyjä ja turhia takapaloja tulee vähemmän, kaari toimii, kuten sen sopiikin olettaa Komulaisen valmentamassa ja kokeneessa joukkueessa. Sisäpeli ei vielä ole niin vetreää ja luontevaa kuin se voisi olla, mutta suunta on oikea.
Kumpi sitten tuli ensin: voittaminen vai muutos pelissä? Vaikea sanoa, mutta merkittävimmän eron löytää ihan Komulaisen kasvoilta. Vaikka joukkue on yhä Superissa vasta seitsemännellä sijalla ja eroa sarjakärki-Vetoon on 11 pistettä, pelinjohtajan ilmeessä, kommenteissa ja eleissä on nähtävillä rentoutta, luottamusta ja uskoa joukkueensa tekemiseen.
– Se oli kyllä makeaa, että pystyimme tuolla tavalla nousemaan. Tämä on tosi ilahduttavaa. Vähän aikaa sitten nämä kaikki kääntyivät tappioiksi. Toivottavasti jatkossakin nämä kääntyvät voitoiksi, Komulainen sanoi perjantain Tahko-voiton jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
– Me ollaan otettu nyt näköjään se taktiikka, että koemme tämän pesäpallon kaikilla tavoilla. Häviämme sellaisen pelin, minkä ansaitsimme voittaa, ja voitamme sitten joskus vähän huonommallakin pelillä.
– Tunneskaala tuolla kopissa on aika laaja. Se on tietysti hienoa, tämä on tunnepeli. Niiden kokemusten kautta toivottavasti pikkuhiljaa opimme voittamaan, Komulainen kertoi.
Mansen peli ei ole vielä lähelläkään valmista. Mutta jos toukokuussa monia mietitytti, valmistuuko se koskaan, nyt nuo huolet voi haudata. Tasoitusta tamperelaiset ovat silti ehtineet antaa jo liikaa, jotta aivan kärkisijoihin asti joukkue enää ehtisi mukaan taisteluun.
Silti hymynkareet Komulaisen kasvoilla ovat tae siitä, että Mansea ei tänäkään vuonna kannata laskea vielä ulos syksyn kiivaimmista mitalitaistoista.