Sotkamon Jymyn Roope Korhonen voitti kauden päätteeksi Superpesis-uransa 13. mestaruuden. Sitä ennen kaikkien aikojen paras kotiuttaja oli ehtinyt moukaroida nipun ennätyksiä uusiksi, tullut valituksi Itä-Länsi-ottelun parhaaksi pelaajaksi ja myös voitti kauden lyöjäkuninkuuden.
Korhosen haastattelu on torstailta 21.9.
Sotkamon Jymy palasi kauden päätteeksi takaisin mestaruuskantaan ja kauden kirkkaimmaksi tähdeksi nousi yksi sarjan kokeneimmista konnista, Roope Korhonen. Korhonen kommentoi kesken mestaruusjuhlien finaalisarjaa sekä mennyttä kautta kokonaisuudessaan.
Summataanpa nyt alkuun koko finaalisarja. Miltä ne pelit jokeripaitaan näyttivät?
– Niin tasaiset kuin ne vain olla ja voi! Kolme peliä voitettiin juoksun erolla, eikä Vimpelinkään voitto nyt mitenkään iso ollut. Koko ajan tasaista peliä ja hallinnan tunteen vaihtelua.
– Se missä onnistuimme erityisen hyvin, niin emmehän me antaneet Vimpelin lyödä juurikaan läpi. He on nyt viimeisten vuosien aikana saaneet etenkin Vimpelissä aina jonkun ylimääräisen vaihtotilanteen läpilyönnin, ja sillä pään auki ja hurmosta pelaamiseensa.
– Tuli vähän sellaiset vanhat finaalit mieleen, kun ei annettu niiden lyödä läpi, niin se peli menee puuroksi. Joskus on Vimpelissä nollattukin, kun ei läpilyöntejä anneta, vähän samanlaista ilmiötä oli nyt.
Loppuottelusarjan aikana esille nousi Jymyn kopparipari, kun Jussi Korhonen ja Iivari Vihanto pitivät Vedon etenijät kurissa. Finaalien aikana moni vimpeliläisten välilyönti päättyi joko paloon kotipesään tai miehet eivät kolmospesällä edes uskaltaneet lähteä kotitaipaleelle yrittämään.
– Toinen mikä heidän pääkoppiinsa varmasti vaikutti ensimmäisissä peleissä, oli tuo meidän koppareiden heittovoima. Siellähän Jukkis [Jukka-Pekka Vainionpää] löi kakkosjatkeelle toisessa finaalissa hyvän kupperin väliin ja Iivari [Vihanto] suolasi [Mikko] Kanalan kaksi metriä kotia.
– Ne pelasivat ensimmäiset pelit vähän liian varman päälle, etteivät olisi kopeilla irti ja sittenhän ne palot tuli kotia, Korhonen kertoi.
Lyöjäjokerilegenda Korhonen löi Jymyn loppuottelusarjan juoksuista yli puolet (9/17). Niillä suorituksilla leipurin tusinan kultamitaleita jo kahminut 42-vuotias tienasi uransa neljännen valinnan pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Minkälaisen arvosanan antaisit omalle suorittamisellesi finaalisarjassa?
– Paljon ratkaisevia juoksuja ensimmäisessä finaalissa ja näissä missä jaksotasapelejä tuli. Viimeinen peli ei ollut ihan niin hyvä, mitä olisi toivonut.
– Vimpelissä [Elmeri] Anttila teki kyllä hienon suorituksen siitä, minkä löin sinne jatkeelle, ja olisi sillä saatu peliä auki. Tuollaisille ulkopelisuorituksille pitää antaa arvoa.
– Kun tiukoissa paikoissa saa voittojuoksuja tai tasureita lyötyä, täytyy tietenkin hyvä arvosana antaa.
Pariin finaaliin sinulle ei tullut kotiutusyrityksiä kuin muutama. Millaista se suorittaminen tuollaisissa tilanteissa on, kun vähäisistä tilanteista pitäisi saada juoksuja kuitenkin lyötyä?
– Tietysti olisi helpompi, jos tilanteita tulisi tasaisemmin, ja pääsisi vähän peilaamaan enemmän, miten olet lyönyt ja sitä kautta enemmän viemään sitä ulkokenttää. Ei sitä liikaa saa miettiä, jos niitä tilanteita ei tule. Lyöjäjokeri nyt vain on sellaisessa roolissa, että siinä on onnistuttava.
Finaalisarjassa kuten koko kaudenkin aikana sinulla oli iso vastuu Jymyn kotiuttamisesta, tuliko missään vaiheessa sellaista fiilistä, että vastuuta on jopa liikaa?
– Alkukaudesta se alkoi vähän mietityttää, kun ei saatu juoksuja oikein millään. Ulkona pidettiin nollavuoroja ja nahuja voittoja kyllä otettiin, mutta kyllä siinä ajatteli, että kai tämä kohta lähtee aukeamaan. Se oli liian nahua, jos tavoitteena on voittaa mestaruus.
– Kun edellinen kausi loppui jo puolivälierissä Joensuuta vastaan, niin ajatteli, että siitä samasta tämä nyt jatkuu, eikä kelkka käänny millään. Sitten alkoi kuitenkin tulla laajemmalla rintamalla onnistumisia.
– Ulkopeliin oli koko ajan kuitenkin niin hyvä luotto, että se helpotti. Meillä oli kuitenkin niin paljon hyviä räpylämiehiä, sarjan parhaat kopparit ja lukkarikin toimi. Ajattelin, että jos vähänkään tilannetta saadaan, juoksuja kyllä tulee.
– Kun saatiin pidettyä ottelut juoksun peleinä, kyllä jokerin aina se yksi pitää lyödä. Paine olisi varmasti ollut kovempi, jos olisimme olleet koko ajan pari juoksua takana ja olisi pitänyt miettiä täytyykö tässä nyt väkisin hakata palloa läpi.
Disneyn uusi sankariprinssi: Roope
Korhonen pelasi ällistyttävän kauden henkilökohtaisesti. Miehen 2023 kesässä kaikki meni niin nappiin kuin mahdollista. Superpesis-historian ensimmäisenä pelaajana Jymy-legenda sai ensin täyteen 2000 lyötyä juoksua, kun mukaan lasketaan niin runkosarja kuin pudotuspelit.
Sitten kyytiä sai Jere Dahlströmin kaikkien aikojen lyötyjen juoksujen runkosarjaennätys (1499), ja kauden päätteeksi Korhosella oli tilillään jo 1518 lyötyä. Uran viimeinen Itä-Länsi-ottelu Sotkamon Hiukassa kotiyleisön edessä päättyi tietysti, kuinkas muutenkaan, valintaan ottelun parhaaksi pelaajaksi.
Runkosarjan viimeisellä kierroksella käytiin huima taisto lyöjäkuninkuudesta, minkä senkin yksi ja sama mies nappasi jälleen nimiinsä, kun Korhonen paukutti päätösottelussa peräti kymmenen juoksua. Ja kuinka ollakaan, kauden päätteeksi kaulaan ripustettiin uran 13. kultamitali ja käteen tyrkättiin pudotuspelien arvokkaimman pelaajan valinta.
Käydäänpä hieman läpi mennyttä kautta. Sinähän voitit käytännössä kaiken mitä tuossa roolissa on tarjolla!
– Joskus kerkesin miettiä, että tämähän on ihan kuin Disney-elokuvan käsikirjoitus. Olihan tämä jotain poikkeuksellista.
– Kun lähtee vaikka talvesta liikenteeseen: hallimestaruus. Toki en sille henkilökohtaisesti suurta painoarvoa laske, mutta jotkut laskevat, niin otetaan mukaan. Sitten meidän vuotuinen Karra Trophy -kisa, otin siitä voiton.
– Sitten meni 2000 lyötyä rikki, Dahlströmistä ohi, Itä-Lännen kentän paras, viimeiseen peliin kymmenen lyötyä ja lyöjäkuninkuus, pudotuspelien arvokkain ja mestaruus. Taisin sen kultakypäräpelaajankin voittaa.
– Ei varmaan yhden kauden aikana parempaan olisi pystynyt. Ei taida kukaan pystyä, jos ottaa huomioon nuo historiallisetkin saavutukset.
Korhosen palkintosade ei välttämättä ole ohi, sillä 20. lokakuuta Pesäpalloliiton gaalatilaisuudessa palkitaan kauden parhaita. Yllättyisitkö, jos sinut arvostettaisiin Vuoden pesäpalloilijaksi?
– Sehän tuossa on tietenkin vielä edessä ja se on tietyllä tavalla mielipidekysymys. Jos nyt kuitenkin peilaa tuota viime kautta, katsoo faktoja ja saavutuksia, en tiedä voiko sieltä kukaan ajaa ohi.
Mitä nappikauden jälkeen?
Vaikka Korhonen on saavuttanut kaiken mahdollisen, 42-vuotiaan pesäpalloura jatkuu vähintään ensi kesän ajan. Teit kesällä jatkosopimuksen, oliko päätös helppo?
– Meitä minun roolini pelaajia on kuitenkin vain kourallinen määrä tässä maassa. Minulla on oleellinen vaikutus tuohon joukkueen tekemiseen ja rakentamiseen, niin tehtiin sitten ratkaisu jo hyvissä ajoin. Tulimme asian kanssa julki sitten vasta huomattavasti myöhemmin.
Koetko, että on haastava löytää motivaatiota lähteä hakkaamaan toistoja verkolla tällaisen huippukauden jälkeen?
– Olen sen verran kunnianhimoinen, että eihän sitä puolivaloilla voi treenata tai pelata kautta. Siitähän jäisi loppujen lopuksi itselle vain paska maku suuhun. Itsellä on sellainen ajatus, että en riippakiveksi lähde, vaan pitää pystyä aidosti auttaa ja pelaamaan hyvin.
– Jokainen vuosi ja tarina on omanlainen. Oman mielenkiintonsa tulee, kun pelinjohtaja vaihtuu ja muutama uusi pelaaja tulee.
Isoin muutos Jymyssä tosiaan on eniten mestaruuksia voittaneen pelinjohtaja Mikko Kuosmasen paluu takaisin toimiston puolelle ja Iiro Haimin siirtyminen Kouvolasta puolustavan mestarin viuhkaan.
Näyttäisi myös siltä, että joukkueen rakenne pysyy hyvin samankaltaisena, joten vastuuta on varmasti luvassa vähintään yhtä paljon mitä menneenä suvena.
– Täytyy huomioida, että meillä on paljon nuoria kavereita, jotka voivat mennä yhdenkin talven aikana hurjasti eteenpäin. Otetaan esimerkiksi vaikka Iivari Vihanto, en olisi kaksi vuotta sitten uskonut millaisia suorituksia hän nyt tekee. Huikeita askeleita ottanut.
– Siellä on kotiuttajapuolelle kuitenkin Hannes Pekkinen, Aleksanteri Huotari ja Aapo Komulainen, jotka varmasti ottavat kotiuttamisesta lisää vastuuta. Joku aina ottaa sen ison harppauksen. Pelit sitten näyttävät kuka, mutta uskon että joku näistä. Se vie sitten omaa kuormaa pois.
Onko enää merkkipaaluja, mitä Korhonen voisi saavuttaa?
Kaikkien aikojen paras lyöjä – millä tahansa mittarilla. Korhosella on hallussaan liki kaikki ennätykset viimeistään mennen kauden jälkeen. Mitä ensi kaudelle pystyt laittamaan tavoitteeksi, jos takana on kasa näin hienoja onnistumisia?
– Joku tavoitehan siihen täytyy itselle asettaa. Kurikan Konsta sanoi, että sitten saa lopettaa, kun on finaaleissa 200 lyötyä täynnä. Se on ehkä liian raaka.
– Kyllä minä jonkun tavoitteen vielä keksin, Korhonen naurahti.
Korhonen aloitti pääsarjauransa vuonna 2000, jolloin pesäpallo oli sopupeliskandaalin vuoksi synkissä vesissä. Nyt 23 vuotta myöhemmin lajilla menee paremmin kuin vuosikymmeniin.
Olet nähnyt paljon oman pitkän urasi aikana. Minkä uskot olevan syy sille, että pesäpallolla menee nyt paremmin kuin koskaan noiden reilun 20 vuoden aikana?
– Viimeisen kolmen kauden aikana on menty kyllä paljon eteenpäin. Tämä kausi oli tasaisempi mitä ikinä, kärkikamppailuja oli vähän väliä. Ei minun aikanani ole tällaista ikinään ollut. Se oli aina me ja Vimpeli tai me ja Kitee tai Pattijoki. Yleensä aina kuitenkin olivat ne kaksi tai kolme, jotka ovat muita edellä.
– Nyt tulee se ajatus, että jokainen voi voittaa jokaisen ja meidän oma joukkueemme voi hävitä kenelle tahansa. Se kiinnostus pysyy koko ajan sarjassa. Aikaisemmin oli Sotkamossa, että katsojat sanoivat ennen kauden alkua, että he tulevat sitten viimeisen finaalin katsomaan.
– Toinen asia mikä vaikuttaa erittäin positiiviselta, niin nythän todella monella paikkakunnalla stadionit uusittu. Se tulee varmaan 30 vuoden sykleissä ja nyt se on tapahtunut. Fasiliteetteja on nyt alettu laittaa kuntoon ja se tuo sen oman kiinnostuksen ja buustin katsojille.
– Katsottiin tuossa jotain vanhaa pätkää, missä näkyi se Hiukan vanha stadion. Kyllähän se aika köpöltä näytti, kun on tähän uuteen tottunut. Eihän se aikoinaan siltä tuntunut.
Onko nykypesäpallossa jotain mitä lähtisit muuttamaan?
– Ainakin se, että pronssipeli pitää olla kerrasta poikki, vaikka siellä en nyt itse pelannutkaan. Pistetään se ottelu paremmin sijoittuneen kentälle ja tupa täyteen. Jos niitä rahoja pitää sitten jotenkin jakaa, niin 75 % kotijoukkueelle ja loput 25 % vieraille.
– En halua lähteä siihen keskusteluun, että pelejä pitäisi lyhentää. Se on ihan höpö höpö -puhetta. Pitkissä peleissä tulee juoksuja. Jos niitä aletaan lyhentää, se on helposti 1-0, 1-0. En tiedä kiinnostaako se sitten ketään.
Pesäpallokauden parhaat palkitaan Helsingin Kalastajatorpalla torstaina 20.10.
Lue myös: Kahden tonnin Roope Korhosen ura numeroina
Lue myös: Roope Korhosen legendaariset 14 kunnian päivää