Kolmesti leikattu polvi oli jo sammuttaa Joosua Rätön pesäpallokipinän. Pitkän tauon jälkeen lyöminen alkoi lopulta taas maistua, mikä on johtanut hänet pitkän tien jälkeen aivan Superpesiksen kirkkaimmalle huipulle.

Joosua Rätön ensimmäinen täysi kausi Superpesiksessä on ollut toistaiseksi satumainen. Joensuun Mailan jokeri löytyykin lyöjätilastosta sijalta kaksi (3+33). Hänen itsensä mukaan onnistunut harjoituskausi antoi jo lupaavia viitteitä, eikä vire sinänsä ole tullut pelaajalle yllätyksenä. Lyötyjen määrä sen sijaan on.

– Vahva usko oli, että pystyn olemaan myös Superissa ratkaisupelaaja. Tilastollisesti olen ehkä kuitenkin vähän yllättynyt, miten paljon niitä juoksuja on sitten tullutkin: oma tunne ei välttämättä ole ollut, että olisin ihan niin hyvin pelannut. Ensimmäiset neljä, viisi peliä tuntuivat vaikeilta, ja oli hieman tuskastumistakin, Rättö kertaa.

Uskoa monella saattoi olla 23-vuotiaan Rätön kykyyn siirtää taitonsa myös Superpesiksen tasolle, mistä yhtenä osoituksena oli nuorukaisen listaaminen Supervuoron yhdeksi kauden neljästä kovimmasta hankinnasta. Silti nyt nähty lyönti-iloittelu on päässyt monet yllättämään, mistä puolestaan kertoo valinta Supervuoron toukokuun Kuukauden yllättäjäksi.

Pesäpalloiluun hurahtaminen on ollut Rätölle luontaista. Perhepiirissä on hengitetty aina pesäpalloa, ja Joosuan vuoro aloittaa koitti noin 7-vuotiaana. Heti ensimmäinen kosketus lajiin ei kuitenkaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä.

– Välillä tuntui, että kentälle piti viedä väkisin. Siitä parin vuoden jälkeen innostus kasvoi ja laji on ollut siitä lähtien ykkösjuttu. Tuolloin on pelattu paljon ja kotipihalla lyöty verkkoon paljon toistoja, Rättö muistelee.

Juniorina C- ja B-ikäluokissa Rättö pelasi vielä ulkokentällä, mutta koki kuitenkin tuolloin, että Superpesis-tason ulkopelaajaa hänestä tuskin tulee. Halu huipulle ja tahto ratkaista pelejä ajoivat Rätön lyöjäjokeriksi. Myös vammahistorialla oli osansa valinnassa.

– En tiedä, kestäisivätkö paikat vieläkään ulkopelin tuomaa rasitusta. Nyt kun sen jälkeenpäin ajattelee, niin onhan se siisti juttu, että pääsee ratkomaan pelejä ja olemaan isossa roolissa, järkeilee Rättö.

Kirurgin luo jo B-juniorina

Rätön lupaava ura pesäpalloilijana oli kuitenkin päättyä ennen aikojaan. Jouluna 2017 Rättö pelasi Tahkon B-junioreissa, joissa seuran oheisharjoitteluun kuuluivat myös judoharjoitukset. Kesken judoharjoitusten Rätön polvesta repesi ulkokierrukka.

Polvi operoitiin ja Rättö pääsi jatkamaan pelaamista. Muitakin vammoja kuitenkin sattui matkalle. Operoidussa polvessa ikävät tuntemukset alkoivat pari vuotta leikkauksen jälkeen.

– Kesällä 2020 polvi alkoi oireilla. Pelaaminen oli pakko lopettaa ja mennä leikkaukseen, Rättö kertoo.

Polvea kuntoutettiin seuraavan syksyn ajan, jonka jälkeen armeijan harmaat kutsuivat Rättöä. Armeijassa polvi alkoi jälleen vaivata, eikä harjoitusvapailla lajiharjoittelusta tullut enää mitään. Rättö ajatteli jatkavansa täyden vuoden armeijassa, kun pelaaminenkaan ei vamman takia onnistunut.

Kun Rättö pääsi reserviin, polvi oli tarkoitus operoida jo kolmannen kerran. Se alkoi käydä jalan lisäksi jo korvien väliin.

– Polveen piti tehdä isompi leikkaus ja kuntoutus venyi pitkälle kevääseen. Siinä vaiheessa kiinnostus pesäpalloon lopahti ja joutui miettimään, että lopettaako tähän. Taisin siinä fyssarillekin sanoa, että en aio pesistä pelata enää, Rättö muistelee.

Rättöä odotti opiskelupaikka Tampereella, ja mielessä pyörikin jo teekkarielämän aloittaminen. Pesäpalloilun lopettaminen ei tuntunut vielä tuossa vaiheessa maata kaatavana: Rätöstä tuntui, että elämässä on paljon muutakin.

Lopulta päätös ei ollutkaan niin helppo. Yhteisöllisyys ja eri joukkueisiin kuuluminen oli ollut lapsesta asti osa Rätön normaalia arkea. Kun sitä ei yhtäkkiä ollutkaan, tilanne kävi raskaaksi.

– Ei ehkä silloin osannut ajatella, miten rikki henkisesti oli. Jälkikäteen ajateltuna se on kyllä ollut henkisesti raskasta aikaa, Rättö sanoo.

Kipinä löytyi lyömällä

Huhtikuussa 2022 pitkä kuntoutusprosessi alkoi olla ohitse, ja Rättö ajatteli käyvänsä lyömässä verkkoon muutaman lyönnin. Tauko teki ihmeitä: yhtäkkiä kiinnostus pesäpalloon ja lyömiseen oli palannut. Rättö muistelee olleensa peräti 382 päivää koskematta pesäpallomailaan, otteluiden välissä päiviä oli kaikkiaan 680.

Rätöllä oli kaudelle 2022 Superpesis-sopimus Hyvinkään Tahkoon. Kun Haminan Palloilijat osoittivat kiinnostusta, päätettiin kuitenkin lainasopimuksesta Ykköspesikseen. Jaksaminen oli talven pitkän kuntoutusjakson aikana vaakalaudalla, ja lopulta Rättö pyysikin lainasopimuksen purkamista.

– Periaatteessa mä sanoin, että puretaan se laina, mutta Hovin Marko ei tainnut koskaan sitä virallisesti tehdä. Keväällä oli sitten helppo mennä sinne. Pitää kiittää etenkin Tuuvan Petriä, kun sai minut houkuteltua sinne, Rättö jatkaa.

Rätön kausi alkoi kuusi ottelua myöhemmin kun muilla, mutta liikkuvaan junaan hän pääsi heti mukaan. Ensimmäisellä kaudellaan Haminassa Rättö löi yli kaksi juoksua ottelua kohden, ja kiinnostus Superpesiksestä alkoi yltyä. Rättö kuitenkin halusi jäädä Haminaan ja saada ehjän kauden alle, eikä tehdä hätäisiä päätöksiä.

– Oli siinä jo silloin jotain virityksiä Superiin, mutta tein kyllä hyvin aikaisin päätöksen, että haluan saada yhden täyden talven treenata ja pelata Ykköspesiksen läpi. Tykkäsin myös olla Haminassa, mikä oli myös tärkeässä osassa päätöksessä, Rättö kertaa.

Tykkikausi Ykköspesiksessä tiesi suurta kiinnostusta Superpesiksen joukkueilta. Ensimmäiset keskustelut seurojen kanssa Rättö kävikin jo kevättalvesta 2023. Kun kunnareita alkoi tulla lähes joka toisessa ottelussa ja lyötyjä juoksujakin syntyi yli kolme ottelua kohden, alkoivat puhelinlangat laulaa toden teolla.

– Kesän mittaan tuli kaikennäköisiä yhteydenottoja. Sai siinä aika moneen puheluun vastata. Rättö tokaisee.

Kilpalaulanta toi Karjalaan

Joensuun Maila oli viimeisiä Superpesiksen seuroja, jotka ottivat Rättöön yhteyttä: ensimmäinen yhteydenotto tapahtui vasta juhannuksen aikoihin. Rätön ja JoMan soidintanssit olivat vertaansa vailla.

Mailan toimistolla mietittiin kuumeisesti, mistä Rätön yhteystiedot löytyisivät. Juhannuksen tietämillä läpimurto syntyi, ja Rätön Instagramin viestilaatikkoon tupsahti viestipyyntö. Se ehti olla huomiotta pari päivää ja olikin vähältä mennä Rätöltä täysin ohitse.

Lähettäjä oli Joensuun Mailan silloinen toimitusjohtaja, Joni Nousiainen, joka tiedusteli, haluaisiko Rättö tulla Joensuuhun pelaamaan.

JoMa ja Rättö pitivät tiiviisti yhteyttä koko neuvotteluvaiheen. Mailan pelinjohtaja Mikko Huotari päätyi tekemään aloitteen tapaamisesta ja pyysi Rättöä kaupunkiin kylään näyttämään lyöntejään.

– Mikko pyysi käymään. Juteltiin ja lyötiin. Mikko lyötti kaikki mahdolliset pesislyönnit, mitä on olemassa, ja katsoi, miten lähtee, Rättö muistelee nauraen.

Viimein heinäkuun loppupuolella Rätön päätös lähteä Joensuuhun oli kypsynyt. Nimet laitettiin alle 1+1-vuotiseen sopimukseen, jollainen oli molempien toive. Suuntaan ja toiseen oli kuitenkin tiettyjä epävarmuuksia.

Joensuussa Rättö kertoo viihtyvänsä todella hyvin kylmistä talvista huolimatta.

– Koen, että ihmisistä se lähtee. Täällä on tosi paljon hyviä ihmisiä, ja ylipäätään täällä Pohjois-Karjalassa on erilaisia ihmisiä. En tiedä osaavatko ihmiset täällä ajatella sitä niin, mutta täällä on semmonen rennompi ja rempseä meininki, Rättö analysoi.

Myös joukkueen sisäinen vastaanotto ja organisaation ammattimaisuus saavat Rätöltä kiitosta. Pelaajista Justus Niemeläinen oli ainoa entuudestaan hieman tuttu pelaaja Haminan ajoilta, mutta vastaanotto on siitä huolimatta ollut todella positiivinen.

Toisen lyöjäjokerin, Juho Toivolan, kanssa yhteispeli on sujunut ongelmitta. Hän ja Rättö kulkevat yhtä matkaa talven ajan Joensuuhun ja jakavat saman hotellihuoneen. Rättö ei säästele kehujaan Toivolalle.

– Juho on kyllä tosi hienosti ottanut ekasta tapaamisesta lähtien vastaan ja auttanut. On kyllä ollut tosi iso apu kaikessa täällä ja myös pelillisesti.

Toivolaan verrattuna Rättö kokee olevansa lyöjänä suhteellisen samanlainen, mutta kuitenkin erilainen. Toivolaa hän luonnehtii monipuolisemmaksi ja itseään hieman suoraviivaisemmaksi lyöjäksi.

Huotari hätkähtää pelimoodiaan itsekin

Toivolan lisäksi pelinjohtaja Mikko Huotari saa Rätöltä vuolaat kehut.

– Mikko on tosi ihmisläheinen ja rauhoittava johtaja. Kaikki hiljenee, kun Mikko alkaa kertomaan jotain tarinaa kopissa. Johtajana tosi mieluisa, Rättö suitsuttaa.

Myös Huotarin omakohtainen kokemus lyöjäjokerina olemisesta on palvellut Rättöä.

– Varmasti hän on yksi parhaimpia takatilanteen peluuttajia, Rättö kehuu.

Ulkopuoliselle Huotarista välittyy kuva viilipyttymäisestä miehestä, kuin itse rauhallisuudesta. Rättö ei tätä täysin allekirjoita. Pelin keskellä nähdäänkin toisinaan kiivaasti räiskyvä Huotari.

– Pelissä sillä on välillä vähän eri moodi. Välillä ottaa ihme kierroksia. Talvella säikähdin ekan kerran, kun se jostain minulle vähän tiuskaisi, Rättö naurahtaa.

Rätöstä on ymmärrettävää, että Huotari elää pelissä tunteella ja hetkessä. Hän malttaa painottaa Huotarin olevan todella miellyttävä pelinjohtajana ja eritoten ihmisenä.

– Tuntuu, että hän välillä itsekin vähän säikähtää, kun kierrokset nousevat, Rättö kertoo nauraen,

Yleisön suosikkina Itä-Länteen

Heti ensimmäisellä täydellä Superpesis-kaudellaan Rättö valittiin miesten Itä–Länsi-otteluun yleisöäänestyksellä. Ensimmäinen arvo-ottelu se ei Rätölle ole: hän pelasi Itä-Lännessä jo B-pojissa vuonna 2018. Myös vuonna 2019 Rättö oli valittu poikien Itä-Länteen, mutta loukkaantumishuolet estivät osallistumisen.

Itse valinnasta Rättö on iloinen.

– Tosi hieno kunnia päästä pelaamaan, ja vielä yleisöäänestyksellä. Siistiä, että ihmiset ovat nähneet samoin: että olen pelannut hyvin. Omasta mielestänikin ansaitsin paikan alkukauden perusteella. Ajattelin ennen kautta, että on se sinällään mahdollista, mutta hyvin pitää mennä. Hieno juttu, Rättö summaa.

Moni on ihmetellyt ja kummastellut, miksi Rättö ei pelaa kasvattajaseurassaan Hyvinkään Tahkossa, joka olisi vieläpä kipeästi lyöjäjokeria vailla. Hän kertoo itsekin asiaa välillä miettivän.

Kuvion tekee entistä mielenkiintoisemmaksi Joosuan isän Janne Rätön rooli Tahkon taustalla. Vanhempi Rättö on Tahko Pesis Oy:n hallituksen puheenjohtaja, yksi yhtiön omistajista ja on ollut isossa roolissa hyvinkääläisten miesten edustusjoukkueen pyörittämisessä.

Joosua Rättö kuitenkin vakuuttaa, että päätökseen ei liity dramatiikkaa. Siirto Joensuuhun oli perheen yhteinen päätös tulevaisuuden kannalta, vaikka paikka Tahkossa olisi ollut myös auki. Välit isään ovat erittäin hyvät, Rättö painottaa.

– Päivittäin soitellaan ja puhutaan pesiksestä. Isä kertoi, jos Joensuun Mailasta ollaan joskus yhteydessä, niin mene nyt ihmeessä sinne.

– Hyvinkäällä pelatessa ei tuntunut mitään painolastia. Sitten ehkä tajusi, kun meni sinne Haminaan, että oli se sitten kuitenkin vähän erilaista. Sai olla yksi muista ilman sen kummempaa roolia, Rättö pohtii.

Superissa ei saa mitään ilmaiseksi

On todella poikkeuksellista, että pelaaja pystyy tekemään heti ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan Superpesiksessä yhtä kovaa jälkeä kuin sarjaporrasta alempana. Tahti on pysynyt lähes yhtä murskaavana.

Viime kesänä Haminassa Rättö löi 9+58 juoksua 21 otteluun. Se tekee noin 3,2 juoksua ottelua kohden. Tällä kaudella Rättö on lyönyt Joensuussa 3+33 juoksua 12 otteluun, mikä tekee tasan kolme juoksua ottelua kohden. Vaikkei sitä tästä tilasto-otannasta huomaakaan, Rättö näkee sarjojen välillä isoja eroja.

– Se lähtee pelaajien fysiikasta. Heitetään ja juostaan kovempaa.

Eroa on myös suoritusvarmuudessa.

– Superissa ei saa oikein mitään ilmaiseksi. Kyllä ne pitää olla oikeita lyöntejä, Rättö leiskauttaa ja jatkaa:

– Ykkösessä myös pelaajat ovat usein tuntemattomia. Otteluun on vaikeampi valmistautua, kun ei tiedä yhtään esimerkiksi vastustajan lukkarista.

Mitään erityistä syytä Rättö ei sille keksi sille, miksi tahti on pysynyt samana myös sarjaporrasta ylempänä. Osansa on toki varmasti terveenä pysymisellä ja harjoittelulla.

Toiseksi paras ei tyydytä

Rättö kertoo yksiselitteisesti tavoitteekseen Suomen mestaruuden. Toisaalta myös henkilökohtaisella tasolla tavoitteet ovat korkealla. Rättö puhuukin niistä virkistävän suoraan.

– Turha sitä on kierrellä. Kun tekee kaikkensa pesäpallon eteen ja elää sen ehdoilla, niin ei sitä tee ollakseen toiseksi tai kolmanneksi paras kotiuttaja, Rättö naulaa.

Hän kertoo myös olevansa intohimoinen harjoittelija. Lyöntimäärät ovat olleet kymmenentuhannen paikkeilla kaudessa. Kehitystä hän toivoo näkevänsä etenkin lyöntiensä monipuolisuudessa ja suoritusvarmuudessa.

– Sellaista tasaisuutta, joka tulee suoritusvarmuuden kautta; että hyvän ja huonon päivän ero ei olisi niin iso. Terveenä kun pystyy harjoittelemaan mahdollisimman paljon, sitä kautta se tulos tulee, Rättö kertoo.

Siviilielämäänsä Rättö ei ole suunnittelut vielä kovin pitkälle. Hän ei vielä tiedä, mikä hänestä ”tulee isona”, mutta toteaa olevansa kunnianhimoinen myös siviilielämässä ja haluaa suunnata sen oikeisiin asioihin. Yrittäjä-isältä tullut neuvo mennä palkolliseksi ei ole miestä hetkauttanut, vaan Rättö pitää yrittäjäksi ryhtymistäkin yhtenä mahdollisuutena.

Yksi asia on kuitenkin varma: Superpesis on saanut uuden lyöjäkomeetan, jolla on komea tarina.