- Viestejä
- 201
Kävin juhlavuoden kunniaksi läpi Pesäpallon ja pitkäpallon ensimmäisiä sääntöjä. Nostan sieltä esille muutamia huomioita, jotka ovat mielestäni kiinnostavia vielä tänään. (Tällaiselle on ehkä olemassa sopiva ketju, mutta en löytänyt sellaista. Jos on, voi keskustelun siirtää sinne.)
Ensimmäinen huomio: pesäpallon / pitkäpallon / baseballin vaikeudesta
Pitkäpallon säännöissä (1917) Lauri Pihkala kirjoittaa:
“Pallonlyönnistä ei perehtymäton sen sijaan ymmärrä enempää kuin sika hopealusikasta. Minulla on harvoin ollut mitään niin mielenkiinnotonta katseltavaa kuin ensimmäinen Amerikassa näkemäni pesäpallo-ottelu [LP käänsi baseballin pesäpalloksi]. En saattanut ymmärtää, kuinka miljoonat yankeet voivat olla pelin kiihkoisia ihailijoita. [...] Vasta myöhemmin selvisi minulle syy. Melkein jokainen tuosta miesjoukosta oli itse nuorempana pelannut pesäpalloa [baseballia] [...] Se, että pallonlyönti on vaikeatajuisempaa [kuin jalkapallo], on kuitenkin luettava sille ansioksi, jos asiaa arvostellaan urheilun terveellisiä elinehtoja eikä lyhytnäköisiä katsojaetuja silmälläpitäen. Jalkapallo on vaarallisen helppotajuista, havainnollisuudessaan liian läheistä sukua kilpa-ajohevosten ja pelihelvetin ruletti-viisarien kanssa. Siitä nauttiminen ei vaadi pintapuolisintakaan urheilukulttuuria tai omia elämyksiä.” (s. 25)
Minusta on kiinnostavaa, että Pihkala jo tuohon aikaan (siis ennen pesiksen keksimistä) pohti pallonlyöntiummikon vaikeutta tutustua baseballiin tai siitä kehitettyihin peleihin. Tämä teema toistuu todella usein kun kuuntelen ihmisten puhetta pesiksestä.
Ensimmäinen huomio: pesäpallon / pitkäpallon / baseballin vaikeudesta
Pitkäpallon säännöissä (1917) Lauri Pihkala kirjoittaa:
“Pallonlyönnistä ei perehtymäton sen sijaan ymmärrä enempää kuin sika hopealusikasta. Minulla on harvoin ollut mitään niin mielenkiinnotonta katseltavaa kuin ensimmäinen Amerikassa näkemäni pesäpallo-ottelu [LP käänsi baseballin pesäpalloksi]. En saattanut ymmärtää, kuinka miljoonat yankeet voivat olla pelin kiihkoisia ihailijoita. [...] Vasta myöhemmin selvisi minulle syy. Melkein jokainen tuosta miesjoukosta oli itse nuorempana pelannut pesäpalloa [baseballia] [...] Se, että pallonlyönti on vaikeatajuisempaa [kuin jalkapallo], on kuitenkin luettava sille ansioksi, jos asiaa arvostellaan urheilun terveellisiä elinehtoja eikä lyhytnäköisiä katsojaetuja silmälläpitäen. Jalkapallo on vaarallisen helppotajuista, havainnollisuudessaan liian läheistä sukua kilpa-ajohevosten ja pelihelvetin ruletti-viisarien kanssa. Siitä nauttiminen ei vaadi pintapuolisintakaan urheilukulttuuria tai omia elämyksiä.” (s. 25)
Minusta on kiinnostavaa, että Pihkala jo tuohon aikaan (siis ennen pesiksen keksimistä) pohti pallonlyöntiummikon vaikeutta tutustua baseballiin tai siitä kehitettyihin peleihin. Tämä teema toistuu todella usein kun kuuntelen ihmisten puhetta pesiksestä.