Mr. Orange
Aiemmin toisaalla tuli mainittua vanhasta tarinasta joka koskee nykyään KiPassa vaikuttavan kakkosvahti Otso 'Ode' Mäkelän niin kutsuttua "kovaa kättä". Aivan ensiksi on mainittava, että kyseinen tarina Otso Mäkelän kovasta kädestä on anekdootti, ja sellaisena myös osin kuulopuhetta. Kerrotaan kuitenkin tarinan olevan tosi.
Otan valtuudekseni kertoa tämän erästä Kymenlaaksolaista pelikenttien lajilegendaa ja herrasmiestä koskevan tarinan tässä ja nyt. Tarinan mukaan kerran tapahtui niin että...
Eräänä kauniina kesäiltana HP:n kakkosvahti Otso Mäkelä oli myöntämässä haastattelua eräälle kymenlaaksolaiselle urheilutoimittajalle. Haastattelu tapahtui toimittajan omistamassa yksityispuutarhassa vehreässä puutarhakaupunginosassa jossakin päin, ilmeisesti, Haminaa. Mäkelä ei kuitenkaan saapunut haastattelutilanteeseen yksin. Hänellä oli mukanaan autokuski ja joukkuetoveri. Kyseinen toinen herrasmies oli nimeltään Jani Ahonen. Juvalaissyntyinen Ahonenhan tunnetaan laajalti alan piireissä edesottamuksistaan kentillä. Tälläkin kertaa veljeksillä Mäkelä ja Ahonen oli takanaan melko mellevä kausi, jota toki oli vielä jäljellä.
Haastattelun loputtua veljekset kävelivät puutarhan kujaa kohti Ahosen pirssiä heidän takanaan kulkevan toimittajan tokaistessa: ei teillä jätkät olisi vielä hetki aikaa ja myös räpylät mukana?
Mäkelä ja Ahonen kääntyivät toimittajaan päin ihmeissään ja hetken jälkeen Ahonen totesi tiedusteluun, että tottahan meillä räpsät kun juuri tulimme treeneistä. Toimittaja kuitenkin yllätti vellokset lisäkysymyksellä.
- Niin mutta löytyykö miehiltä myös kolmatta räpylää?
Nyt kävi niin, että Ahosella oli mukanaan sekä treeni- että peliräpylänsä, ja pian kävikin selväksi että ko. toimittajan ajatuksena oli vetäytyä vellosten kanssa vielä hetkeksi puutarhan suojiin, tuollaiselle laajahkolle nurmiaukealle, ja panna nk. heittomylly pyörimään - mies itse osallisena siinä siis. Näin myös tapahtui.
Aikansa myllytettyään miehet vaikuttivat tyytyväisiltä iltapäivän antiin - Ahonen ja Mäkelä jopa sanoivat kyseiselle skribentille, että heitto näyttää lähtevän siihen malliin että miehellä on samantien suomensarjan joukkueessa linjassa tilaa jos vain kävisi niin että kirjoitushommat eivät löisi leiville. Noiden kehusanojen kautta tilanne alkoikin kuulemma kehittyä siihen suuntaan että päädymme lopulta kakkosvahti Otso Mäkelän käteen.
Kävi niin, että veljekset päättivät kaikki kolme yksissä tuumin tyytyä iltapäivän antiin ja suunnata valmistautumaan jo seuraavana päivänä olevaan ratkaisuotteluun. Matkalla Ahosen autolle jonon kolmantena poikia kotimatkalle saatellut toimittaja oli vielä jaksanut ihastella kakkosvahti Mäkelän "kovaa kättä". Mies oli sanonut jo pitkään ihailleensa kuinka pallo saa kyytiä kakkoselta polttoheitoksi, juurikin ja vain Otso Mäkelän noina vuosina kovaksi kehtittymässä olleen käden ansiosta. Toimittaja oli kehunut Mäkelän kättä ja kysynyt kuinka siitä noin hurja oli tullutkaan. Vaatimaton Mäkelä ei kehuilta ollut juuri saanut sanaa suustaan, mutta tokaisi lopulta käsikeskustelun päätteeksi vastauksen kysymykseen kuinka hänen kädestään oli kehittynyt niin julmetun kova. Mäkelä totesi siihen että,
- Oon mie sitä kättä kyllä reenannukki.
-- --
Otso Mäkelän "kova käsi" - suurinpiirtein näin kerrottuna - oli syystä tai toisesta aiheuttanut suurta hilpeyttä hänen joukkuekaveriensa keskuudessa pukukopeissa pitkin Suomenniemeä tuona kuumana kesänä 2015.
Yhä epäselvää on pitääkö tämä tarina lainkaan paikkansa. Mutta tarinan kerrotaan olevan tosi ja varmaa on että asianosaiset tietävät totuuden tarinoiden taustalla.
Harjoitus tekee mestarin!
Terveisiä Odelle ja Janokselle! Love & rispekt, missä ikinä kuljettekin!
🧡❤️🧡❤️🧡❤️🧡❤️🧡
Otan valtuudekseni kertoa tämän erästä Kymenlaaksolaista pelikenttien lajilegendaa ja herrasmiestä koskevan tarinan tässä ja nyt. Tarinan mukaan kerran tapahtui niin että...
Eräänä kauniina kesäiltana HP:n kakkosvahti Otso Mäkelä oli myöntämässä haastattelua eräälle kymenlaaksolaiselle urheilutoimittajalle. Haastattelu tapahtui toimittajan omistamassa yksityispuutarhassa vehreässä puutarhakaupunginosassa jossakin päin, ilmeisesti, Haminaa. Mäkelä ei kuitenkaan saapunut haastattelutilanteeseen yksin. Hänellä oli mukanaan autokuski ja joukkuetoveri. Kyseinen toinen herrasmies oli nimeltään Jani Ahonen. Juvalaissyntyinen Ahonenhan tunnetaan laajalti alan piireissä edesottamuksistaan kentillä. Tälläkin kertaa veljeksillä Mäkelä ja Ahonen oli takanaan melko mellevä kausi, jota toki oli vielä jäljellä.
Haastattelun loputtua veljekset kävelivät puutarhan kujaa kohti Ahosen pirssiä heidän takanaan kulkevan toimittajan tokaistessa: ei teillä jätkät olisi vielä hetki aikaa ja myös räpylät mukana?
Mäkelä ja Ahonen kääntyivät toimittajaan päin ihmeissään ja hetken jälkeen Ahonen totesi tiedusteluun, että tottahan meillä räpsät kun juuri tulimme treeneistä. Toimittaja kuitenkin yllätti vellokset lisäkysymyksellä.
- Niin mutta löytyykö miehiltä myös kolmatta räpylää?
Nyt kävi niin, että Ahosella oli mukanaan sekä treeni- että peliräpylänsä, ja pian kävikin selväksi että ko. toimittajan ajatuksena oli vetäytyä vellosten kanssa vielä hetkeksi puutarhan suojiin, tuollaiselle laajahkolle nurmiaukealle, ja panna nk. heittomylly pyörimään - mies itse osallisena siinä siis. Näin myös tapahtui.
Aikansa myllytettyään miehet vaikuttivat tyytyväisiltä iltapäivän antiin - Ahonen ja Mäkelä jopa sanoivat kyseiselle skribentille, että heitto näyttää lähtevän siihen malliin että miehellä on samantien suomensarjan joukkueessa linjassa tilaa jos vain kävisi niin että kirjoitushommat eivät löisi leiville. Noiden kehusanojen kautta tilanne alkoikin kuulemma kehittyä siihen suuntaan että päädymme lopulta kakkosvahti Otso Mäkelän käteen.
Kävi niin, että veljekset päättivät kaikki kolme yksissä tuumin tyytyä iltapäivän antiin ja suunnata valmistautumaan jo seuraavana päivänä olevaan ratkaisuotteluun. Matkalla Ahosen autolle jonon kolmantena poikia kotimatkalle saatellut toimittaja oli vielä jaksanut ihastella kakkosvahti Mäkelän "kovaa kättä". Mies oli sanonut jo pitkään ihailleensa kuinka pallo saa kyytiä kakkoselta polttoheitoksi, juurikin ja vain Otso Mäkelän noina vuosina kovaksi kehtittymässä olleen käden ansiosta. Toimittaja oli kehunut Mäkelän kättä ja kysynyt kuinka siitä noin hurja oli tullutkaan. Vaatimaton Mäkelä ei kehuilta ollut juuri saanut sanaa suustaan, mutta tokaisi lopulta käsikeskustelun päätteeksi vastauksen kysymykseen kuinka hänen kädestään oli kehittynyt niin julmetun kova. Mäkelä totesi siihen että,
- Oon mie sitä kättä kyllä reenannukki.
-- --
Otso Mäkelän "kova käsi" - suurinpiirtein näin kerrottuna - oli syystä tai toisesta aiheuttanut suurta hilpeyttä hänen joukkuekaveriensa keskuudessa pukukopeissa pitkin Suomenniemeä tuona kuumana kesänä 2015.
Yhä epäselvää on pitääkö tämä tarina lainkaan paikkansa. Mutta tarinan kerrotaan olevan tosi ja varmaa on että asianosaiset tietävät totuuden tarinoiden taustalla.
Harjoitus tekee mestarin!
Terveisiä Odelle ja Janokselle! Love & rispekt, missä ikinä kuljettekin!
🧡❤️🧡❤️🧡❤️🧡❤️🧡
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen: