- Viestejä
- 1
Noniin. Kolmen vuoden Ruudusta seuratun naispesiskauden jälkeen ensimmäinen forum viesti.
Naispesiksellä on kovat kasvutavoitteet. Nyt tulee pitkä viesti ajatuksista sen osalta, miten lajia voisi yrittää kehittää kiinnostavammaksi massoille. Pelkästään laji-ihmisistä kasvutavoitteet tuskin täyttyvät.
Ensin taustaksi oma pesistausta ja muu urheiluviihteen kulutus. Pesäpalloa pelattiin ala-asteella paljon, yläasteella ja lukiossa jonkin verran. Räpylä on viimeksi ollut kädessä 90-luvun puolivälissä, minkä jälkeen pesis katosi muistojen kätköihin. Tunsin siis säännöt pääpiirteissään, estämisestä, syötön aloitusasennosta tai syöttöliikkeestä kuulin ensi kertaa 2020-luvulla. Urheilusta seuraan jalkapallon EM ja MM-kisat, nuorten MM-lätkän, liigakiekkoa teksti-tv:stä (modernisti sovelluksen kautta) ja ajoittain telkkarista. Naispesiksen pariin houkutti syntymäkylän naisten nousu superiin. Tunsin pelaajien vanhempia ja isovanhempia, mikä toi seuraamiseen huvittavan lisän. Toki myös muistutti vuosien kulumisesta.
Nyt olen seurannut naispesiksen osalta Ruudusta syntymäkylän joukkuetta kaksi vuotta superissa ja vuoden ykköspesiksessä (lähes kaikki pelit), nykyisen asuinpaikkakunnan superin joukkuetta satunnaisesti, sekä superin ja ykkösen finaaleja ja superin putoamiskarsintoja. Taustani osalta lienen niitä, keitä olisi melko helppo houkutella lajin pariin kovien kasvulukujen täyttämiseksi. Lajista on perustiedot, minkä lisäksi vähäistä penkkiurheilutaustaa.
Eli em. taustalla mitä naispesäpallosta voisi kehittää.
Pelitapahtumasta: Yrittäkää nyt saada se peli käyntiin
Nykytilanne: Pesäpallon ottelutapahtuman alku on puuduttavan laahaava ja hidas. Ensin esitellään tuomarit, pallohenkilöt ja makkaranmyyjät. Sitten "otetaan kentälle" joukkueet, jotka juoksevat keskikentälle. Ruudusta (ja ehkä myös katsomosta) katsottuna pelaajat voisivat yhtä hyvin juosta vaikka takarajalle, ei heistä mitään kuitenkaan näe. Sitten esitellään jokainen pelaaja kiilaan hölkkäämisen aikana, mikä yläfemma- ym. rituaaleineen kestää tolkuttomasti. Sen jälkeen hinkataan käsien asentoja hutunkeitossa. Ehkä nuo aloitusrituaalit ovat vuosien (tai -kymmenten) aikana muotoutuneet, mutta jos yrittäisi vielä hitaammin hommaa saada käyntiin, saisi olla todella luova.
Muutosajatuksia: Jos jokainen pelaaja on pakko esitellä, sen voisi tehdä pelaajien juostessa kentälle suoraan kiilaan. Muut toimihenkilöt eivät kiinnosta paljoakaan. Teikkauksen voisi tehdä kolikolla, kuten monissa muissakin lajeissa. Ymmärrän toki, että hutunkeitto on pyhä asia ja äärimmäinen taitolaji (josta tehdään tilastoja), mutta lähes yhtä paljon taitoa voi väittää vaadittavan kolikon oikean puolen valinnassa. Ripeämmällä aloituksella pelitapahtuma lähtisi dynaamisemmin käyntiin, nyt se on pelkkää haukottelua.
Pelistä: Lisää juoksuja
Nykytilanne: Keskimääräisille penkkiurheilijoille pallopelien suola ovat maalit, pesiksessä juoksut. Tässä lajifanaatikot näkevät tilanteen todennäköisesti toisin. Otin pari vuotta sitten kokeeksi lätkän SM-liigan maksupaketin ja katsoin finaalit. Asiantuntijat hehkuttivat erätauoilla, miten "nyt nähdään huippujoukkueiden huippulätkää", kun itse näin tylsää keskialueen painimista, missä ei synny edes maalipaikkoja, maaleista puhumattakaan. Ehkä pesiksessäkin laji-ihmiset nauttivat 2 - 1 jaksotuloksesta, mutta tavalliselle penkkiurheilijalle se on vähän tylsää.
Mutulla sanoisin, että pesiksen säännöt ja sääntötulkinnat suosivat ulkojoukkuetta juoksujen kustannuksella. Miksi.
Muutosajatuksia: Laittomien määrää pitäisi saada vähennettyä, jotta sisäpeli helpottuu. Kun vaihtotilanteessa ensimmäinen on laiton, tilanne lässähtää yleensä kasaan ja jos kärki palaa tai haavoittuu, voi koko vuoro olla käytännössä ohi. Kentän rajojen ylitys ei tietenkään voi olla sallittua, mutta mihin tarvitaan etulaitonta? Jos pallo lähtee "sivusektoreiden" sisällä lautasesta eteenpäin, miksi lyönnille pitää olla vähimmäispituus? Toinen turhalta kuulostava laiton on käsiosuma (tai miksi sitä kutsutaankin). Näin varsinkin, kun pelaajien reaktioista päätellen tuomiot näistä ovat usein vääriä. Jos pelaaja pitää mailasta kiinni lyönnin aikana, mitä väliä sillä on pelin virtauksen kannalta, jos pallo koskee lyödessä käteen?
Pelistä: Syöttö ja sen tuomarointi
Nykytilanne: Syöttötuomarointi on sattumanvaraista ja säännöt suosivat lukkaria. Taas ihan mutulla heitän, että paljon matalia syöttöjä menee läpi. Jälleen yksi asia, mikä suosii ulkojoukkuetta. Syöttöasentoa tai -liikettä koskeva tuomarointi taas on aivan lottoa. Tämä ei ehkä suosi ulkojoukkuetta niin selvästi, sen sijaan sekoittaa molempien peliä. Oikeaksi tuomittu väärähuuto voi vaikuttaa paljon. Syöttöä ja lukkaria koskevia sääntöjä on ilmeisesti sen verran, että kovinkaan moni syöttö ei täyttäisi sääntöjä, jos niitä pystyttäisiin soveltamaan. Sääntöjä pitäisi yksinkertaistaa siten, että maasta löytyisi syöttötuomareita, jotka pystyvät sääntöjä valvomaan.
Muutosajatuksia: Syötölle minimikorkeus lukkarista riippumatta. Vastaväite tietysti on, että tämä ei ole lukkareiden osalta tasapuolista, mutta missä pallopelissä on pelaajien fyysisiin mittoihin perustuvia "suhteellisia" sääntöjä? Eri kokoisilla pelaajilla on erilaisia vahvuuksia. Se kuuluu urheiluun.
Syöttöliikettä tai asentoa koskevat säännöt pois. Tämä ehkä vaikeuttaisi sisäjoukkueen tehtävää, mutta kompensaatiota voisi tehdä esim. määrittämällä paikka, josta syöttö tulee tehdä (ei esim. selkä kolmosen suuntaan). Lisäksi syöttäjän tehtävää voisi vaikeuttaa kärpästen hakemisen osalta. Lyöjällä on kolme mahdollisuutta. Syöttäjä sen sijaan saa (lähes) rajattomasti nyppiä ja heitellä palloa ulkokentälle. Miksi. Voisiko syöttäjälläkin olla lyöntivuoron aikana määrällisesti rajattu mahdollisuus nyppiä tai heitellä palloa ulos? Tämä varsinkin, koska lukkarin onnistuessa saamaan kärpäsen, itse pelitilanne lässähtää. Esim. kotiutustilanteessa katsoja saa jännittää miten lyöjä tai ulkopelaaja suorittaa. Kun lukkari saa etenijän irti, mitään ei tapahdu ja lukkarin tekemä pelisuoritus (väärä syöttö tai nyppäys) on pelisuoritteena hyvin tylsä verrattuna lyöntiin tai ulkopelisuoritukseen. Ymmärrän toki, että lukkarin mahdollisuus kärpästen metsästämiseen on perinteinen osa pesistä, mutta miksi sääntöjen pitää helpottaa pelin näyttävyyden tylsyttämistä ja taas kerran vaikeuttaa juoksujen tekemistä.
Pelistä: Pelin tempo
Nykytilanne: Jos pelitapahtuman aloitus on hidasta, niin on myös pelin kulku. Voisi joskus kellottaa, paljonko peliajasta kentällä tapahtuu jotain ja paljonko vain odotellaan. Ilmeisesti vuoron vaihtamisen osalta säännöissä on joku kestoaika, mutta molemmat joukkueet vaikuttavat aina ottavan "aikalisän" kun vuoro vaihtuu. Pallopeliä pelaavan huippu-urheilijan fysiikan täytyy mahdollistaa nopeampi vuoron vaihtaminen. Varsinkin, kun taas mutulla väitän, että pesäpallossa pelaajan fyysinen suoritus on melko staattista seisoskelua moneen muuhun pallopeliin verrattuna.
Muutosajatuksia: Selvä aikaraja (ellei jo ole), missä vuoronvaihto tulee tehdä. Joku pelillinen sanktio sille joukkueelle, jonka vuoronvaihto kestää pidempään. Jos pelin kesto on ongelma, näin sitä saisi lyhennettyä ja lisäksi peli vaikuttaisi urheilullisemmalta. Hieman kärjistettynä pesäpalloilija kävelee aina kuin mahdollista, ja jos on mahdollista kävellä hitaasti, hän tekee niin. Myös lukkarin kärpäsmetsästystä rajoittamalla peli nopeutuisi.
Lajikulttuurista:
Pesäpallossa onnistunein suoritus on vastustajan epäonnistunut suoritus. Tästä pitkänlinjan lajifanaatikot sanovat, että "tunteen näyttäminen kuuluu pesikseen". Se kuuluu kaikkeen urheiluun, mutta pesiksessä tämä ilmenee toisin, kuin monessa muussa lajissa. Tämä tuntuu oudolta. Esim. tärkeässä pelissä ratkaisevan palon jälkeen voittajan pelinjohtaja hyppää ensimmäisenä tuulettamaan häviäjän lukkarin eteen. Päättyneissä välierissä pelinjohtaja tuulettaa suoraan pesälle palanutta pelaajaa kohti. Miesten puolivälierässä (katsoin yhden jakson) pelinjohtaja osoittelee sormella päätään indikoiden, että vastustajan pelaajan pää ei kestä. Usein isoimmat pelaajien tuuletukset on suunnattu vastustajille.
Ilman vuosikymmenten pesistaustaa em. tilanteet näyttävät mauttomilta ja lapsellisilta henkilöiltä, joiden pitäisi olla urheilun ja valmennuksen ammattilaisia. Lisäksi ne osoittavat lajikulttuurin ja vastustajien kunnioituksen olevan esihistoriallisella tasolla. Jos esim. jalkapallossa valmentaja tai toinen pelaaja menisi ilkkumaan rangaistuspotkussa epäonnistunutta pelaajaa tai tuulettelisi sarjatasoa alemmas pudonneiden pelaajien edessä, tästä nousisi haloo. Tällainen ei tulisi kenellekään edes mieleen. Pesiksessä tämä on ihan tavanomaista, "pientä hermopeliä". Ja onko tosiaan niin, että pesispelaajan pasmat saa sekaisin tuollaisilla alakoulutasoisilla tempuilla.
Sen lisäksi, että tuollainen touhu on noloa ja näyttää oudolta, sillä on vaikutusta myös yhteistyökumppaneiden kannalta. Nykyään yrityksille on merkitystä millaisissa yhteyksissä ne näkyvät. Jos pesis tavoittelee yhteistyötä muiden, kuin Mies ja Hiace Oy:n kanssa, ei tuollainen menneen maailman öykkäröinti kentällä helpota tätä yhtään. Tietty asenteiden muutos näkyy muussakin viihteessä. Esim. tosi-tv:ssä 10-15 vuotta sitten osallistujien nolaaminen ja nöyryytys oli suosittua viihdettä. Eipä ole enää. Tai mitä mahtaisi tapahtua, jos koululiikunnassa oppilas ottaisi ilon irti toisen epäonnistuneesta suorituksesta. (Toivottavasti ainakin) opettaja puuttuisi asiaan. Mutta pesiksessä kyse on vain tunteiden näyttämisestä.
Ruudun tuotannosta
Ruudun tuotannot ovat päälähetyksessäkin sympaattisen kotikutoisia. Mutta resursseja parempaan tuskin on. Sen sijaan fanikameralähetyksiä pystyisi parantamaan todennäköisesti melko pienellä budjetilla. En tosin tiedä kuuluuko asia Ruudulle vai kullekin seuralle. Pesistä on yllättävän hyvä seurata yhdellä hyvin sijoitetulla kameralla ja osaavalla selostuksella. Esim. Laitilassa kamera on hyvässä paikassa, heti kaaren takana keskellä. Uusilla isoilla stadioneilla tämä tuskin onnistuu, mutta suurimmalla osalle tämä sijoitus todennäköisesti onnistuisi. Siihen päälle selostaja (erinomaisia selostuksia esim. Oulussa, Joensuussa ja Laitilassa), niin kohtuullisen hyvä urheiluviihde on tuotettu todella halvalla.
Lisäksi Ruudun lähetyksissä voisi näyttää myös mediatilaisuudet. Eivät toki ole mitään tv-tuotannon helmiä, mutta joskus silti mielenkiintoisia. Nyt niitä näkee vaihtelevasti tubesta.
Sellaista. Kausi päättyi juuri. Se on ensi kausi(kin) superissa.
Naispesiksellä on kovat kasvutavoitteet. Nyt tulee pitkä viesti ajatuksista sen osalta, miten lajia voisi yrittää kehittää kiinnostavammaksi massoille. Pelkästään laji-ihmisistä kasvutavoitteet tuskin täyttyvät.
Ensin taustaksi oma pesistausta ja muu urheiluviihteen kulutus. Pesäpalloa pelattiin ala-asteella paljon, yläasteella ja lukiossa jonkin verran. Räpylä on viimeksi ollut kädessä 90-luvun puolivälissä, minkä jälkeen pesis katosi muistojen kätköihin. Tunsin siis säännöt pääpiirteissään, estämisestä, syötön aloitusasennosta tai syöttöliikkeestä kuulin ensi kertaa 2020-luvulla. Urheilusta seuraan jalkapallon EM ja MM-kisat, nuorten MM-lätkän, liigakiekkoa teksti-tv:stä (modernisti sovelluksen kautta) ja ajoittain telkkarista. Naispesiksen pariin houkutti syntymäkylän naisten nousu superiin. Tunsin pelaajien vanhempia ja isovanhempia, mikä toi seuraamiseen huvittavan lisän. Toki myös muistutti vuosien kulumisesta.
Nyt olen seurannut naispesiksen osalta Ruudusta syntymäkylän joukkuetta kaksi vuotta superissa ja vuoden ykköspesiksessä (lähes kaikki pelit), nykyisen asuinpaikkakunnan superin joukkuetta satunnaisesti, sekä superin ja ykkösen finaaleja ja superin putoamiskarsintoja. Taustani osalta lienen niitä, keitä olisi melko helppo houkutella lajin pariin kovien kasvulukujen täyttämiseksi. Lajista on perustiedot, minkä lisäksi vähäistä penkkiurheilutaustaa.
Eli em. taustalla mitä naispesäpallosta voisi kehittää.
Pelitapahtumasta: Yrittäkää nyt saada se peli käyntiin
Nykytilanne: Pesäpallon ottelutapahtuman alku on puuduttavan laahaava ja hidas. Ensin esitellään tuomarit, pallohenkilöt ja makkaranmyyjät. Sitten "otetaan kentälle" joukkueet, jotka juoksevat keskikentälle. Ruudusta (ja ehkä myös katsomosta) katsottuna pelaajat voisivat yhtä hyvin juosta vaikka takarajalle, ei heistä mitään kuitenkaan näe. Sitten esitellään jokainen pelaaja kiilaan hölkkäämisen aikana, mikä yläfemma- ym. rituaaleineen kestää tolkuttomasti. Sen jälkeen hinkataan käsien asentoja hutunkeitossa. Ehkä nuo aloitusrituaalit ovat vuosien (tai -kymmenten) aikana muotoutuneet, mutta jos yrittäisi vielä hitaammin hommaa saada käyntiin, saisi olla todella luova.
Muutosajatuksia: Jos jokainen pelaaja on pakko esitellä, sen voisi tehdä pelaajien juostessa kentälle suoraan kiilaan. Muut toimihenkilöt eivät kiinnosta paljoakaan. Teikkauksen voisi tehdä kolikolla, kuten monissa muissakin lajeissa. Ymmärrän toki, että hutunkeitto on pyhä asia ja äärimmäinen taitolaji (josta tehdään tilastoja), mutta lähes yhtä paljon taitoa voi väittää vaadittavan kolikon oikean puolen valinnassa. Ripeämmällä aloituksella pelitapahtuma lähtisi dynaamisemmin käyntiin, nyt se on pelkkää haukottelua.
Pelistä: Lisää juoksuja
Nykytilanne: Keskimääräisille penkkiurheilijoille pallopelien suola ovat maalit, pesiksessä juoksut. Tässä lajifanaatikot näkevät tilanteen todennäköisesti toisin. Otin pari vuotta sitten kokeeksi lätkän SM-liigan maksupaketin ja katsoin finaalit. Asiantuntijat hehkuttivat erätauoilla, miten "nyt nähdään huippujoukkueiden huippulätkää", kun itse näin tylsää keskialueen painimista, missä ei synny edes maalipaikkoja, maaleista puhumattakaan. Ehkä pesiksessäkin laji-ihmiset nauttivat 2 - 1 jaksotuloksesta, mutta tavalliselle penkkiurheilijalle se on vähän tylsää.
Mutulla sanoisin, että pesiksen säännöt ja sääntötulkinnat suosivat ulkojoukkuetta juoksujen kustannuksella. Miksi.
Muutosajatuksia: Laittomien määrää pitäisi saada vähennettyä, jotta sisäpeli helpottuu. Kun vaihtotilanteessa ensimmäinen on laiton, tilanne lässähtää yleensä kasaan ja jos kärki palaa tai haavoittuu, voi koko vuoro olla käytännössä ohi. Kentän rajojen ylitys ei tietenkään voi olla sallittua, mutta mihin tarvitaan etulaitonta? Jos pallo lähtee "sivusektoreiden" sisällä lautasesta eteenpäin, miksi lyönnille pitää olla vähimmäispituus? Toinen turhalta kuulostava laiton on käsiosuma (tai miksi sitä kutsutaankin). Näin varsinkin, kun pelaajien reaktioista päätellen tuomiot näistä ovat usein vääriä. Jos pelaaja pitää mailasta kiinni lyönnin aikana, mitä väliä sillä on pelin virtauksen kannalta, jos pallo koskee lyödessä käteen?
Pelistä: Syöttö ja sen tuomarointi
Nykytilanne: Syöttötuomarointi on sattumanvaraista ja säännöt suosivat lukkaria. Taas ihan mutulla heitän, että paljon matalia syöttöjä menee läpi. Jälleen yksi asia, mikä suosii ulkojoukkuetta. Syöttöasentoa tai -liikettä koskeva tuomarointi taas on aivan lottoa. Tämä ei ehkä suosi ulkojoukkuetta niin selvästi, sen sijaan sekoittaa molempien peliä. Oikeaksi tuomittu väärähuuto voi vaikuttaa paljon. Syöttöä ja lukkaria koskevia sääntöjä on ilmeisesti sen verran, että kovinkaan moni syöttö ei täyttäisi sääntöjä, jos niitä pystyttäisiin soveltamaan. Sääntöjä pitäisi yksinkertaistaa siten, että maasta löytyisi syöttötuomareita, jotka pystyvät sääntöjä valvomaan.
Muutosajatuksia: Syötölle minimikorkeus lukkarista riippumatta. Vastaväite tietysti on, että tämä ei ole lukkareiden osalta tasapuolista, mutta missä pallopelissä on pelaajien fyysisiin mittoihin perustuvia "suhteellisia" sääntöjä? Eri kokoisilla pelaajilla on erilaisia vahvuuksia. Se kuuluu urheiluun.
Syöttöliikettä tai asentoa koskevat säännöt pois. Tämä ehkä vaikeuttaisi sisäjoukkueen tehtävää, mutta kompensaatiota voisi tehdä esim. määrittämällä paikka, josta syöttö tulee tehdä (ei esim. selkä kolmosen suuntaan). Lisäksi syöttäjän tehtävää voisi vaikeuttaa kärpästen hakemisen osalta. Lyöjällä on kolme mahdollisuutta. Syöttäjä sen sijaan saa (lähes) rajattomasti nyppiä ja heitellä palloa ulkokentälle. Miksi. Voisiko syöttäjälläkin olla lyöntivuoron aikana määrällisesti rajattu mahdollisuus nyppiä tai heitellä palloa ulos? Tämä varsinkin, koska lukkarin onnistuessa saamaan kärpäsen, itse pelitilanne lässähtää. Esim. kotiutustilanteessa katsoja saa jännittää miten lyöjä tai ulkopelaaja suorittaa. Kun lukkari saa etenijän irti, mitään ei tapahdu ja lukkarin tekemä pelisuoritus (väärä syöttö tai nyppäys) on pelisuoritteena hyvin tylsä verrattuna lyöntiin tai ulkopelisuoritukseen. Ymmärrän toki, että lukkarin mahdollisuus kärpästen metsästämiseen on perinteinen osa pesistä, mutta miksi sääntöjen pitää helpottaa pelin näyttävyyden tylsyttämistä ja taas kerran vaikeuttaa juoksujen tekemistä.
Pelistä: Pelin tempo
Nykytilanne: Jos pelitapahtuman aloitus on hidasta, niin on myös pelin kulku. Voisi joskus kellottaa, paljonko peliajasta kentällä tapahtuu jotain ja paljonko vain odotellaan. Ilmeisesti vuoron vaihtamisen osalta säännöissä on joku kestoaika, mutta molemmat joukkueet vaikuttavat aina ottavan "aikalisän" kun vuoro vaihtuu. Pallopeliä pelaavan huippu-urheilijan fysiikan täytyy mahdollistaa nopeampi vuoron vaihtaminen. Varsinkin, kun taas mutulla väitän, että pesäpallossa pelaajan fyysinen suoritus on melko staattista seisoskelua moneen muuhun pallopeliin verrattuna.
Muutosajatuksia: Selvä aikaraja (ellei jo ole), missä vuoronvaihto tulee tehdä. Joku pelillinen sanktio sille joukkueelle, jonka vuoronvaihto kestää pidempään. Jos pelin kesto on ongelma, näin sitä saisi lyhennettyä ja lisäksi peli vaikuttaisi urheilullisemmalta. Hieman kärjistettynä pesäpalloilija kävelee aina kuin mahdollista, ja jos on mahdollista kävellä hitaasti, hän tekee niin. Myös lukkarin kärpäsmetsästystä rajoittamalla peli nopeutuisi.
Lajikulttuurista:
Pesäpallossa onnistunein suoritus on vastustajan epäonnistunut suoritus. Tästä pitkänlinjan lajifanaatikot sanovat, että "tunteen näyttäminen kuuluu pesikseen". Se kuuluu kaikkeen urheiluun, mutta pesiksessä tämä ilmenee toisin, kuin monessa muussa lajissa. Tämä tuntuu oudolta. Esim. tärkeässä pelissä ratkaisevan palon jälkeen voittajan pelinjohtaja hyppää ensimmäisenä tuulettamaan häviäjän lukkarin eteen. Päättyneissä välierissä pelinjohtaja tuulettaa suoraan pesälle palanutta pelaajaa kohti. Miesten puolivälierässä (katsoin yhden jakson) pelinjohtaja osoittelee sormella päätään indikoiden, että vastustajan pelaajan pää ei kestä. Usein isoimmat pelaajien tuuletukset on suunnattu vastustajille.
Ilman vuosikymmenten pesistaustaa em. tilanteet näyttävät mauttomilta ja lapsellisilta henkilöiltä, joiden pitäisi olla urheilun ja valmennuksen ammattilaisia. Lisäksi ne osoittavat lajikulttuurin ja vastustajien kunnioituksen olevan esihistoriallisella tasolla. Jos esim. jalkapallossa valmentaja tai toinen pelaaja menisi ilkkumaan rangaistuspotkussa epäonnistunutta pelaajaa tai tuulettelisi sarjatasoa alemmas pudonneiden pelaajien edessä, tästä nousisi haloo. Tällainen ei tulisi kenellekään edes mieleen. Pesiksessä tämä on ihan tavanomaista, "pientä hermopeliä". Ja onko tosiaan niin, että pesispelaajan pasmat saa sekaisin tuollaisilla alakoulutasoisilla tempuilla.
Sen lisäksi, että tuollainen touhu on noloa ja näyttää oudolta, sillä on vaikutusta myös yhteistyökumppaneiden kannalta. Nykyään yrityksille on merkitystä millaisissa yhteyksissä ne näkyvät. Jos pesis tavoittelee yhteistyötä muiden, kuin Mies ja Hiace Oy:n kanssa, ei tuollainen menneen maailman öykkäröinti kentällä helpota tätä yhtään. Tietty asenteiden muutos näkyy muussakin viihteessä. Esim. tosi-tv:ssä 10-15 vuotta sitten osallistujien nolaaminen ja nöyryytys oli suosittua viihdettä. Eipä ole enää. Tai mitä mahtaisi tapahtua, jos koululiikunnassa oppilas ottaisi ilon irti toisen epäonnistuneesta suorituksesta. (Toivottavasti ainakin) opettaja puuttuisi asiaan. Mutta pesiksessä kyse on vain tunteiden näyttämisestä.
Ruudun tuotannosta
Ruudun tuotannot ovat päälähetyksessäkin sympaattisen kotikutoisia. Mutta resursseja parempaan tuskin on. Sen sijaan fanikameralähetyksiä pystyisi parantamaan todennäköisesti melko pienellä budjetilla. En tosin tiedä kuuluuko asia Ruudulle vai kullekin seuralle. Pesistä on yllättävän hyvä seurata yhdellä hyvin sijoitetulla kameralla ja osaavalla selostuksella. Esim. Laitilassa kamera on hyvässä paikassa, heti kaaren takana keskellä. Uusilla isoilla stadioneilla tämä tuskin onnistuu, mutta suurimmalla osalle tämä sijoitus todennäköisesti onnistuisi. Siihen päälle selostaja (erinomaisia selostuksia esim. Oulussa, Joensuussa ja Laitilassa), niin kohtuullisen hyvä urheiluviihde on tuotettu todella halvalla.
Lisäksi Ruudun lähetyksissä voisi näyttää myös mediatilaisuudet. Eivät toki ole mitään tv-tuotannon helmiä, mutta joskus silti mielenkiintoisia. Nyt niitä näkee vaihtelevasti tubesta.
Sellaista. Kausi päättyi juuri. Se on ensi kausi(kin) superissa.
