Palaan vielä tuohon, hyvää pohdintaa Viuhkalta, joskin hieman eri mieltä (tai vaikka aste-eroa) jossain asioissa...
Laitetaanpas tänne tähän vielä vastaus, kun kuuluu ehkä paremmin tähän ketjuun, jos
@Happara haluat tuota finaalisarjaa vielä puida. En nyt montaa viestiä kyllä jaksa siitä enää keskustella. Aika monta erillistä asiaa tuossa viestissä, niin puretaan osiin. Monesta asiasta olen samaa mieltä, joistain eri mieltä.
Manse olisi runkosarjassa voinut (Hukan kera) hoitaa kaksi jaksoa enemmän itselleen eikä olisi tarvinnut yhtään jossitella ylimääräisistä matkustamisista.
Manse ajeli Tre-Jkl -välin bussilla 5 kertaa yhteen suuntaan peräkkäisinä päivinä, Kirittäret 2 kertaa. Normaalisti finaaleissa tuo olisi 3-2, jos ratkeaa kolmen pelin jälkeen. Syy ylimääräiseen ajeluun oli siirtää peli torstailta perjantaille. Jos olisivat siirtäneet seuraavalle viikolle, niin olisi bussipäivien välissäkin ollut lepopäivä. Kuten aiemmin sanoin, niin tätä bussissa istumista en kuitenkaan näe yhtä merkittävänä haittana kuin sitä, että 3 peliä 3 päivään ei sopinut Mansen rosterille/parhaalle pelitavalle sillä rosterilla yhtä hyvin.
Mansen keula oli hyvä tai jopa loistava, mutta pelihän oli tasaista noin kaksi jaksoa kuudesta finaalien jaksoista (ja 0/2 supervuoroja).
Kokonaisuutena Mansen keula oli paljon heikompi finaalisarjassa Kirittäriä vastaan kuin runkosarjassa, puolivälierissä tai välierissä. Näin, koska ensinnäkin Mansen paras sisäpelaaja Hukka tippui pois, mutta mielestäni vielä merkittävämmin, koska tuo 3 peliä 3 päivään hyydytti tyypillisen juoksunopeuden siltä keulalta, mikä alkoi näkyä jo toisen pelin lopusta koko kolmanteen peliin.
Pudotuspelien tilastoja en niin katsoisi, (koska Kirittärillä oli helpommat vastukset sekä puolivälierä- että välieräsarjassa kuin Mansella ja finaaleissa nyt oli nuo omat tapahtumat (3 peliä 3 päivään)) mutta runkosarjatilastojen perusteella mielestäni Mansen ykköskeula oli vähän Kirittärien vastaavaa nopeampi ja vaihtolyönneissä samaa tasoa.
Esim. 2-3 -vaihtojen kärkietenijätilastot runkosarjasta:
Kärkilyöntitilasto runkosarjasta (aika tasan nämä mielestäni):
Toki otin tähän sellaiset tilastot, jossa tuo ero näkyy parhaiten Mansen kärjen eduksi (esim. 1-2 -välin kärkietenemisissä menee aika tasan), mutta kuitenkin.
Mansen kolmen pelaajan kärki siis
levänneenä nopeampi mielestäni kuin Kirittärien ja yhtä hyvä lyömään vaihtolyöntejä/kentällemenoja.
Manse valitsi taktiikakseen kahden lyöjäjokerin käytön ja Kirittäret vastaavasti kahden etenijän ja tästä Kirittäret sai vähintäänkin sitä lepoetua, kun rasitus jakaantui laajemmalle rintamalle.
Totta, mutta Mansen etenijäjokerit oli mielestäni selkeästi heikommat etenemään kuin Peltokangas ja Lähde, joten vaikka niitä olisi käytetty enemmän, niin sekään ei olisi tuonut lisäetua Manselle, koska sitten niistä olisi tullut paloja pesänväleillä. Normaalitilanteessa löysemmällä pelitahdilla Mansen numerolla 2 ensimmäistä pelaajaa olisivat saaneet levätä enemmän pelien väleillä ja olleet nopeammassa juoksukunnossa, jolloin ei olisi tarvinnut käyttää etenijäjokereita rasitussyistä. Kirittärillä tasoero numerolla pelaavien kärkipelaajien ja etenijäjokereiden välillä oli kärjessä mielestäni pienempi kuin Mansella. Mansella oli mielestäni vähän paremmat pelaajat numeroilla 1-3 (Peltokangas, Lähde, Hukka vs Korpela, Mäki-Maukola, Karttunen), mutta Kirittärillä oli paremmat etenijäjokerit. Tilanteentekoon Mansella rosterissa siis tasoltaan parempi ydinjoukko, mutta Kirittärillä enemmän leveyttä.
Ulkopelissä Korpela ja Peltokangas yksi yhteen eikä kyllä kulmia/tosi syvää linjaa takatilanteessa pelannut Mäki-Maukolakaan mitenkään helpolla ulkopelissä päässyt...
Peltokangas repi ja raastoi minkä pystyi, sen sijaan Lähde näytti hyytyvän pahemmin etenemispuolella ja lopulta myös vaihtopelissä.
Ulkopelin kuormittavuuden osalta samaa mieltä, Korpela-Peltokangas 1-1, mutta Lähde näppien perässä etukentällä kuormittavammassa roolissa kuin Mäki-Maukola esim. rajassa.
Onneksi vielä Korpela saatiin lepuutettua/hoidettua kuntoon välieriin, heinä-elokuulla eteneminen näytti ajoittain aika vaikealle.
Korpelalle kyllä ansaittu palkinto pudotuspelien parhaana, koska myös hän oli kovalla kuormalla tuolla pelitahdilla aivan varmasti. Körkkö oli myös todella hyvä.
Kauden aikana Mäki-Maukola löi yllättävänkin paljon kovia vaihtolyöntejä ja vaikka ne eivät niin varmoja olekaan kuin pienet, niin tiukassa pudotuspelirasituksessa ne ovat todella tärkeitä.
Tästä täysin samaa mieltä.
Kahdessa ensimmäisessä finaalissa Kirittärillä oli mittaluokkaa 20 enemmän edettyjä pesänvälejä, joten painetta kyllä Mansen ulkokentässä riitti (1. 87-64 eli 35.9% enenmmän kuin Manse, 2. 92-71 eli 29.6% enemmän kuin Manse). Kotiutusyritykset 2 ensimmäsisessä Kirittärille myös 37-23 (juoksut 18-6), joten kyllä niissäkin Kirittäret oli kuskin paikalla (kolmas finaali oli sen verran yhtä maalia, ettei niitä tilastoja kannata tuohon sotkea).
Finaalitilastot mielestäni enemmän seurausta finaalien pelipäivävalinnoille ja Hukan pois tippumiselle. Kotiuttajat oli Kirittärillä paremmat kyllä finaaleissa. Runkosarjassa kotiuttajat mielestäni tasavahvoja kokonaisuudessa Kirittärien ja Mansen välillä.
Jostain syystä melkeinpä kauden läpi Kirittärillä oli tosi hankalaa hyvän tai loistavan ensimmäisen jakson jälkeen pelata myös hyvä toinen jakso ja tämän Manse kyllä hyödynsi aivan maksimilla. Kiitos jaksopelin mielenkiintoi säilyi kahdessa ensimmäisessä finaalissa loppuun asti.
Itse taas näkisin, että todellista tasoeroa näillä pelaajilla (huomioiden Hukan loukkaantuminen) ja näillä järjestelyillä (3 peliä 3 päivään) kuvaisi se, että Kirittäret voittaisivat niukasti jakson. Tosin tuon ekan pelin eka jakso nyt meni Mansella varmaankin tuon loukkaantumisen tuomiin vaihtoihin (Alava kolmoseksi) ja hämmennykseen.
Kakkoskärki Kirittärillä oli selkeästi vaarallisempi, joskin varsin pienellä roolilla.
Mielestäni molemmat joukkueet pelasi pudotuspeleissä aika paljon yhden kärjen taktiikalla, ainakin Manse, joten normaaleilla pelipäivillä sisäpelissä ei niin paljoa merkitystä kakkoskeuloilla. Ykköskeula Mansella mielestäni vähän parempi.
Ella Mäkelä olisi Mansen joukkueessa ollut varmasti haluttu lyöjäjokeri, mutta Kiritttärissä yllättäen olikin tarjolla pienempi sisärooli, mutta sitäkin merkittävämpi ulkopelirooli. Toki Kirittärillä on aika laaja kotiutuksiinkin pystyvä kokoonpano, joten kahdella etenijällä pelaaminen oli hyvinkin järkevää. Toisekseen kun joukkueessa on vielä numerolla 4 lyövällä ihan absoluuttisen kovat jalat, niin aika mukavasti voi samalla lyöntijärjestyksellä joko pelata samalla sakilla pitkällä kärjellä 1-7 tai sitten katkaista numeroon 4-5 ja jokerit kentälle. Toikkanen on varmasti monen pelinjohtajan haluama pelaajatyyppi - tarvittaessa kotiuttaa, mutta on hyvä vaihtaja ja myös ihan hyvä etenijä - loistavan ulkopelin lisäksi.
Kyllä Suominen oli runkosarjassa Mäkelää selkeästi parempi kotiutusprosenteissa, mutta toiseksi lyöjäjokeriksi ehkä, mutta Mansella se aika pienellä roolilla, kun numerolla pelaavista on Suomisen lisäksi hyviä kotiuttajia Ala-Kauhaluoma, E. Sallinen, Ala-Lipasti ja Kemppainen. Jokereista lisäksi nuori Frantsila ihan hyvä ikäänsä nähden.
Kaikkiaan en nyt niin tiedä oliko se finaalisarja Mansen kannalta farssi, koska finaalit menivät jotakuinkin kuten kaksi runkosarjapeliä.
Runkosarjassa Manse pelasi ainakin ekan pelin Kirittäriä vastaan ihan tarkoituksella vielä kahden kärjen taktiikalla, varmaankin, jotta kakkoskeula saisi myös kokemusta kovia joukkueita vastaan sisäpelaamisesta, vaikka siitä tulikin paljon paloja. Se oli Manselta ihan oikea ratkaisu mielestäni silloin. Ei silloin voinut vielä tietää, että noita pelipäiviä siirrellään tuolla lailla.
Tilastot tuosta pelistä:
www.pesistulokset.fi
Tampereen kotipelissä runkosarjassa Mansella oli enemmän kotiutusyrityksiä ja löi enemmän juoksuja kuin Kirittäret, mutta hävisi kotareissa. Tässä pelissä tilastojen perusteella Manse pelasi jo vähän enemmän yhdellä kärjellä kuten playoffeissa:
www.pesistulokset.fi
Hukan puuttuminen toki vaikeutti urakkaa vielä lisää, jälkiviisaus lienee mahdotonta olisiko runkosarjan/aiempien pleijareiden hieman kevyempi peluutus auttanut yhtään - osan runkosarjaa olin huomaavinani, että esim. Korpelaa ei ihan koko ajan väkisin viety.
Mansella oli 5 lepopäivää ennen finaalien alkua, että mielestäni Manse tuli täysillä voimilla finaaleihin kyllä. Finaalien väliin olisi pitänyt saada sitä lepoa.
Kokonaisuutena vapaasti lainaten erästä pesisselostajaa "minkäs teet jos edes täydellinen suoritus ei riitä". Ulospuhallus tuli varmaan Kaupissa superin jälkeen ja sunnuntai oli sitten lähinnä muodollisuus.
Itse en usko mihinkään ulospuhalluksiin (jos tällä tarkoitetaan, että ei yritettäisi täysillä) ennen viimeistä finaalia, vaan yksinkertaisesti fysiologiset jutut käänsi mielestäni sen vikan Kirittärille. Se tosin, että miksi Manse ei voittanut kumpaakaan Superia edellisissä peleissä, saattaa vähän olla myös mentaalipuolen juttuja, kun Kirittäret on voittanut Mansen yli 10 kertaa putkeen.
Kuitenkin Mansen pelaajat voi ihan pystypäin liikkua kauden jälkeenkin, kovin vähän lopulta jäi jossiteltavaa.
Jossiteltavaa jäi paljonkin, mutta pelaajat hoitivat hommansa mielestäni mallikkaasti noihin pelipäiväasetelmiin ja avainpelaajan tippumiseen nähden. Kyllä ne yrittivät parhaansa aivan varmasti.
Wirzenius itse pelinjohdossa ei myöskään mielestäni paljoa hävinnyt Viljaselle.
