Kyllähän 29-vuotias urheilija on lajissa kuin lajissa lähtökohtaisesti matkalla alaspäin huipulta. Poikkeuksena pisimpien matkojen kestävyyslajit.
Suurin kehittyminen tapahtuu 18-25-ikävuosien välillä, ja useimmiten juuri sitten ~25 paikkeilla ollaan fyysisesti parhaassa iskussa.
Sitten on tietysti yksilöllistä, miten kukin oikeasti kehittyy. Joku voi vedellä 24-vuotiaaksi joka ilta pitsaa, mäkkäriä ja mättöä, olla viihteellä joka lauantai ja pärjätä pelkillä lahjoillaan. Sitten jos tulee se herääminen huippu-urheilijan elämäntapoihin ja sen mukaiseen harjoitteluun, voi kehitystä tapahtua myöhemmälläkin iällä, paljonkin.
Ja tietysti pesäpallossa on sellaisia pelipaikkoja (ulkona: lukkari; sisällä: lyöjäjokeri), missä se fyysisten kykyjen huipun saavuttaminen ja matka sieltä alaspäin ei välttämättä vaikuta yhtä paljon kuin lisääntynyt kokemus, itseluottamus, peliäly jne.
Vuosi vuodelta pelaajille myös alkaa kertyä enemmän vammoja, isoja ja pieniä. Ja jokainen sellainen ja niistä toipuminen on aina vaikeampaa, mitä enemmän ikää on.
Ja jos on aivan poikkeusyksilö, treenaa hulluna ja pitää huolella kroppaansa timanttisessa iskussa, voi olla tonikohonen ja pelailla vielä keski-iän jo soitellessa kellojaan.